seuraava »

[Kotkansilmä]

Olen Rakastava, koska olen päättänyt niin,

    Hyvä päätös, mutta mitä sillä piilotetaan??
                    Jos lääkitys on kohdallaan ja kaikki hyvin, niin
                    eikun elämää eteenpäin, ja silleen!!


                   

[Rakkauden enkeli]

Kyllä, tarkoitan, ihminen on valoa - Rakkauden Valoa

Rakkaus on valinta ja päätös olla sitä

NÄIN ON!!! 

[Seija78]

JK. Eräs nainen sanoi, kun näki minut: "sun kasvosi loistavat valoa!"   

Puuteria, niin ei kasvot kiillä niin pahasti?
Heh, heh, oli pakko 

Kiitos Usvametsä
Tulen iloiseksi, kun saan palautetta, sillä itse olen Jumalaisen Kultaisen Säteen Lähetti, missä kuljenkin, missä olenkin, minne menenkin, minusta jää hyvämieli muille.
Jotenkin vaan haluan kääntää sen negatiivisen palautteen, oli kyseessä sitten mikä tahansa, postiviisuudeksi. Haluan antaa Rakkautta ja Valoa, Toivoa ja Iloa jokaiselle sitä tarvitsevalle.
Olen Rakastava, koska olen päättänyt niin, sisäiset muutokset ovat olleet todella ällistyttäviä . Vanha ajatustapaa irtoaa vähitellen, luon uutta nahkaa kokoajan ja iloitsen teistä jokaisesta, ihan jokaisesta, joka täällä forumilla käy.
Rakkaudella
Stareyes

Jos tuo oli affirmaatio, niin sitä ei ole tarkoitus sanoa toisille.....

[eetee]

Hmm.. Kyllä, ihminen on valoa. Mutta jos olisin pelkkää valoa, olisinko silloin vielä täällä, ihmisen hahmossa? Mietinpä vain.
Näenkin niin, että pyrkimyksemme täällä on muuttua  mitä suurimmassa määrin valoksi, ja siinä toki on kysymys myös tahdonasiasta.
MUTTA. Pelkkä päätös olla valoa ei minua valoksi muuta. Minun tulee kohdata omat pimeät puoleni, sillä niitähän on, koska vielä olen täällä enkä suinkaan minään valaistuneena mestarina.
Niinpä ihmisenä olemiseen kuuluu hyväksyä myös pahanolon tunteet, suuttumus, ärtyminen jne., sillä juuri nehän auttavat meitä matkallamme eteenpäin. Tietysti, jos uskallamme katsoa sisäänpäin, niihin juuriin, mistä nuo kumpuavat.
Näin uskoisin tulevani tietoisemmin osaksi sitä suurempaa valoa, jonka osia me joka tapauksessa olemme.
Ja mitä enemmän valoa, sen vähemmän sitä itse tuon julki, koska se vain on jo kaikkien näkyvillä.

Monien vuosien takaa on matkaani tarttunut eräässä Steiner-päiväkodissa käytetty aamunavausruno ( voi olla, että aika on jotain siitä mielessäni muuttanuta).Jaan sen tässä teidän kanssanne

Ylläni on tähtitaivas
allani on tumma maa.
Valo taivahasta loistaa,
maasta kukat kohoaa.

Sinussakin loistaa valo,
ajatuksissa se on.
Sinussakin virtaa lämpö,
sydämessäsi se on.
Sinussakin kukat kasvaa,
teoissasi niitä on.

Siis kukkia kasvattamaan tähänkin päivään.

[Kotkansilmä]

Just`joo eetee..
Eiköhän nämä meidän, niin rakkaat, kuin -vähemmän, olemuspuolemme ole meillä kasvamista varten kerätty sieltä sielumme suuresta kokemuskistusta nimenomaan läpikäytäväksi, eikä piilotettavaksi affirmoimalla takavasemmalle!


               

[Kotkansilmä]

Eli toisinko sanoen?

Olet orja, kärsi ja pääset taivaaseen.

  Juuri näihän kirkko on asioita tulkinnut, kirkolla on mennyt hyvin. Kansa ei ole tietänyt, vaan mukana affirmoinut itselleen syntejä, sekä kaikenlaatuista pahaaoloa ja vallan kilvoitellut siinä, pappien suosiollisella yllytyksellä.
 : Siis perinteitä on ja piisaa. Kannamme kukin useiden sukupolviemme tunne ynnä asenne tradiitioita mukanamme ja vilpittömin mielin, koska meille on opetettu, näin kuuluukin tehdä ja nähdä asiat. Näin meillä on perinteitä. Älä tee toisten tapaan, siitä ei hyvä seuraa!!
  Siis pienetkin luurangot on syytä kaivaa ulos ja nostaa pöydälle. Käsitellä hellästi, rakkaudella ( onhan niitä kannettu mukana sukupolvien ajan).Kysyä miksi, mitävarten, ymmärtää ja hyväksyä. Päästää irti kaikella rakkaudella.
  Ihmetellen, miksi ihmeessä en jo aikoja sitten tajunnut tätä!!

  NYT on aika affirmoida itselleen uusia!! ( kuka mitäkin ).


               

[wigger]

Msuta tuntuu hullulta että olisi joku joka sitten rankaisisi minua kaikesta mitä olen tehnyt.
Sitä paitsi kaikki elää vain yhden elämän.

[Stareyes]

Puuteria, niin ei kasvot kiillä niin pahasti?
Heh, heh, oli pakko 

Seija78

Mä olen viimeisen päälle huolliteltu, mutta kiitos vinkistä, ehkäpä seuraavan kerran pitää vilkaista kuvastimeen, ettei kiillä

[Kotkansilmä]

Msuta tuntuu hullulta että olisi joku joka sitten rankaisisi minua kaikesta mitä olen tehnyt.
Sitä paitsi kaikki elää vain yhden elämän.

 
Totta tosiaan: Tuolla keholla ja egolla, kyllä, elät vain sen kierron.
Entä niiden toisten kehollistumien, kokemuksineen jonka sielusi on kierrellyt keräämässä milloin missäkin päin maailmaa, tai maailmoita!!
Sen kaiken keräilyn tulos olet sinä.. 
    Ne kokemukset, joita pidät rangaistuksina, ovat muistutuksia huonoista, ellei peräti vääristä valinnoista! Muistutuksia sopimuksista lipsumisesta!


               

[Arkiviisu]

       
               NII-IN, Tuuli meitä kuljettaa, tai ainakin joskus siltä tuntuu..
               Tai ei ihan minnevaan, varsinkaan aina myötäiseen ei ole
               parasta lasketella.. Vastainen varsin kasvattaa ( kiukkua! ).

               Olkaamme kuitenkin HYVÄLLÄTUULELLA..

               

..vissiinkin on ehtinyt tulla ikävä  - no sinua tietty .... 

ps. plim tuota kuvaa - niin se kasvaa isommaksi....

[Kotkansilmä]

                               

            Mielenkiintoinen näkökulma henkilöltä, joka ei selviä arjesta,

              elämällä sen exsiensä kanssa yhä uudelleen ja uudelleen!


                                                  

[julyette]

Mielestäni Kotkansilmän kommentti ei ollut negatiivinen ja sisälsi aika paljon totuutta.
Et ole tainnut, SA, itse huomata miten jokaiseen kirjoitukseesi, käsitteli se mitä aihetta hyvänsä, sisällytät mukaan myös exäsi. Niin kauan kuin kannat mukanasi vanhaa, siellä ei ole tilaa uudelle.

[Kotkansilmä]

                               :


       Olen pahoillani jos loukkaannuit, en loukannut! Olen vain lukenut juttujasi,

       tosin, vain osin, koska en enää ole jaksanut pysyä ex'iesi tahdissa, koska

       heillä ei tietenkään ole nimiä!


                              Mutta sinulla on varmaan ihanan siniset silmät.



                                                           

[Elektra]

Heipä hei Kotkansilmä, pitkästä aikaa 

Suloista nähdä, että lankeat sinisilmäisyyteen 

Tuossa on muuten kunkin käyttäjän alla punainen X josta voi painaa, jos X-tarinat tuntuvat X-fileiltä 

[venny]

Itse asiassa me itse suunnittelemme kaiken sen, mitä meille tapahtuu, ja siksi kunkin tilanteen ratkaisu on meidän omissa käsissämme. Niinpä kukaan ei voi tehdä meille mitään, mitä me emme itse tahtoisi. Kaikki on ennalta sovittua ja suunniteltua. Mitään ennaltamääräämistä ei ole kuitenkaan olemassa, vain haasteita, joihin voimme itse etsiä ratkaisuja.

Suunnittelemmeko me TODELLA kaiken sen mitä tänne tulemme kokemaan? Jokin tuossa asiassa nappaa, toinen puoli ei. Esim minä olisin yhtä hyvin voinut olla tapaamatta ketään, kun lopputulos on kuitenkin että heitä ei halua tavata kuin viranomaisten kanssa, mikäli eivät satu olemaan viranomaisia. Heh. Vai siinäkö se läksy on? Rakkauden tunne loppuu, lopetetaan?? Kannattiko kiemura käydä läpi? Oliko se se läksy että jos joku toimii huonosti, tavataan sitten jossain toimistossa, ja taas on "karmallinen oppimistilanne"?

Miksi minä olisin sen noin  suunnitellut?   

Minä siis HALUSIN sen kaiken? Koska kukaan ei tee mitään mitä en halua, esim kun oli eron aika? Miksi yleensä järkytyin kenenkään teoista, jos kukaan ei tee mitään mitä en halua, vaan he ovat kaikki tehneet just kuten toivoin?? Myös bisneksissä, hyvässä ja pahassa  Turhanpäiväistä oli se järkyttyminen, olisi pitänyt vaan muistaa, tää oli suunnitelma. Joku sanoi siis, että karmat on purettu? Onkohan vaan? Jos karmana on vaikka olla isä tai äiti, miten sen voi noin vaan purkaa? No ehkä se tässä vielä valkenee.

Olen aina ajatellut, että kun ihminen kasvaa henkisesti hänestä pitäisi tulla sosiaalinen, ymmärtää se Yhteys kaikkien ihmisten välillä ja pystyä kommunikoimaan kaikkien kanssa - en minä vaan pysty.

Minä taas luulin että kun kehityn henkisesti, niin miehetkin, ja äkkiä joka puolelta alkaa tulla rakkaita sieluja, jotka toimivat rakastavasti. Heh, heh ja heh.

Olen usein joutunut saman problematiikan eteen. Tämänkö minä TOSIAAN tilasin?

Tällä hetkellä ajattelen niin, ettei huonoja tai vääriä valintoja olekaan - ei karmallisestikaan, kuten Kotkansilmä taisi tuolla aiemmin kirjoittaa.

Kaikki on vain oppimista.

On kivaa  ja tarpeellista olla onnellinen ja huoleton ja riemukas ja kaikkea muuta positiivista.

Mutta karu totuus omalla kohdallani on, että kasvuun ja muuttumiseen on aina liittynyt kipua, surua, kiukkua, vihaa, epätoivoakin.

Tarvitsen ne kipeät kokemukset OPPIAKSENI.

Ne antaa mahdollisuuden tulla TIETOISEKSI.

Miten tietoiseksi tullaan? Hyvä alku on istua alas ja pyrkiä täysin rehellisesti ja avoimesti tunnistamaan omat tunteensa.

Minkä tunteen tämä tilanne tai ihminen tai viesti minussa herättää? Mikä on se tunne tämän "päällimmäisen" tunteen takana? Usein tässä vaiheessa alkaa jo naurattaa. Sitten voi jatkaa: Olenko tuntenut näin aiemmin? Missä tilanteessa?

Mitä voimakkaampi tunnereaktio, sitä todennäköisemmin saman tunteen löytää omista hyvin varhaisista kokemuksista. Eli itseasiassa toinen ihminen herättää henkiin jonkun vanhan kokemuksen muiston.

Toisin sanoen tunnereaktion herättääkin itseasiassa muisto - ei tuo toinen ihminen tässä hetkessä.

Sitten pitää vielä miettiä, mitkä minun motiivini ihan oikeasti ovat tässä tilanteessa/suhteessa. Halut? Tarpeet? Ja vielä ymmärtää selkeästi halun ja tarpeen ero.

Kun tajuaa tämän, on jo helpompi miettiä, kuinka sen oman tunteen kanssa oikein menettelee. Ja mikä on järjellistä ja asianmukaista reagointia juuri nyt ja tässä hetkessä.

Uskon ihan vilpittömästi, että ainoastaan tulemalla tietoiseksi omista tunteistaan ja motiiveistaan, voi elämä muuttua. Muuten toistaa alitajuisesti samoja valintoja uudestaan ja uudestaan.

Toisaaltahan se on armollista: saa niin monta tilaisuutta "valaistua" kuin tarvitsee. 

Päätä saa ihan vapaasti lyödä seinään, tai sitten voi ryhtyä töihin. Kovin kivaa se ei aina ole, eikä helppoa. Mutta elämästä noin kaikkinensa tulee kivempaa ja helpompaa. 

Ystävyydellä,
Venny