Vaikuttaa tunteisiin, koska siinä niin uppoutuu siihen tunnelmaan. Itse kuuntelen enemmän itse sävelmää ja rytmiä, sanat tulee vasta sitten. Ja sitäkin ennen vielä se kuinka puhtaasti lauletaan, onko vähän alavirettä tai ylävirettä ja mitä missäkin kohtaa.
Itsellä musiikkitaustaa niin se sitten varmaan painaa päälle.
Mutta tietenkin se kokonaisuus yleensä synnyttää kaikista voimakkaimman tunnereaktion, tai ainakin jos oletetaan, että sanat ja melodia menevät hyvin yksiin. Kaikenlainen musiikki menee, vähän mielialan mukaan vaihtelee mitä milloinkin tekee mieli kuunnella. Hevi ja raskas rock ovat mieleeni, kuoromusiikki, kansanmusiikki, jumputusmusiikki
, disney-rallatukset, iskelmä, pop, kaikki eri tavallaan. Heviin purkaa energiaansa, sukeltaa syville vesille, ahdistuu, vihastuu. Huomaan kyllä että ihan kuin lempi hevibändini Children of Bodomin musiikki menisi niin syvälle, että tuntee tekstien taustalähteen, kokemukset, kaiken itsetuhoisuuden ja holtittomuuden, mikä siellä on ollut joskus tekstien sanoittajalla. Sillä tavalla että tekee pahaa kuunnella. Mutta sitä musaa pitääkin kuunnella vain silloin kun on itse tarpeeksi "pinnalla" ja hyvissä fiiliksissä, ettei mene liikaa siihen mukaan vaan ottaa siinä musiikissa olevan energian ennemminkin vapauttavana energianpurkauksena, jossa voi samalla nauttia taiturimaisista sävellyksistä.
Musiikki on parhaimmillaan kuin vertaistukea eri elämänvaiheisiin ja -tilanteisiin.
