seuraava »

[Alcedo]

Tää kuuluisi uniin, mutta; Unessa näin noin muutaman päivän ikäisen hirven vasan ja tuntui, etten tiedä miten sitä auttaa. Muutaman koiran sain hätistettyä pois ja yritin soittaa poliisille, mutten saanut apua.

Kas, kas, sieltähän sitä uutta voimaa jo pukkaakin! 

[manjaana]

Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi
vaan iloitse siitä,
että se on ollut.

-J.W. von Goethe-

Voimahalit myös täältä..

[Cleo]

Aivan, Kaakkis, kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse!
Tänä aamuna hieman ahdisti taas, mutta onneksi on toisaalta niin paljon velvollisuuksia mitä pitää hoitaa, ettei ehdi jäädä rypemään itsesääliin vaikka siltäkin välillä tuntuu.

Ja sitten on myös tämä foorumi, joka ainakin minulle on varsinainen henkireikä ja muistuttaa niistä elämän hyvistä puolista. Hassua muuten, kuinka sitä tosiaan voi jälkeenpäin hymyillä koko asialle ja toisinaan jopa nauraa- onhan ihmissuhdedramaatiikassa väliin niin koomillisiakin piirteitä! Joo, kyllä se vielä iloksi muuttuu. Voimia! 

[kaakkimarjatta]

Tämä nyt on vähän hassua, mutta pakko kertoa.

Pyysin yläkerrasta apua ammatinvaihdokseen ja ihmissuhdeongelmiin.  Niin mulla on kassalla käynyt eräs vanhempi, hiukan koomisen (anteeksi) näköinen mies. Ja kun ajattelen meitä yhdessä niin   :
Niin hän tarjosi minulle mahdollisuutta jäädä pois työelämästä ja nälkää ei tarvitsisi nähdä.

Eli ohjeenani on: Ennenkuin toivot jotain, niin muotoile se tarkasti, sillä sitä saa mitä tilaa. Uskokaa.

Ei ollut tarkoitus pilkata häntä, mutta kuitenkin asia ON koominen.

Ps. Marketin kassa on ihanteellinen työpaikka, jos haluat mies seuraa. Ei tarvitse kuin hymyillä ja miehet usein tulkitsee sen niin, että se merkitsee jotain. Sorrrrry miehet.

[Cleo]

Heh, olen myös usein havainnut tuon saman "syndrooman"..kannattaa tosiaan miettiä mitä haluaa ja miten. Universumillakin on huumorintajunsa, ja toisinaan musta sellainen! 

[kaakkimarjatta]

Pikku hiljaa alan toipua

Menin meditaatioryhmään, jossa oli käsiteltiin anteeksiantamista. Sattuma sattuman perään. Tuntui kuin vetäjä olisi puhunut minulle hmmm...

Kiitos tuestanne


Jaana

[maaret]

o..oouu
taas tuo hirvi. se taitaa olla aikamoinen voimaelukka. serkkulikka sanoi minulle, kun olin noita hirveitä nähny unissa ja muualla, että menepä ostamaan kalevalan hirvikoru, sen voimaeläimesi..samoin muille meen heti tilipäivänä hirvikorukauppaa.
maratyttö

[maaret]

kaakki, jo on mukava nimi marjatalla, eihän vain ole hevostelua taustalla?? kysyy outo mara, mutta tuo meditaatio on kiinnostavaa. sitä sivuten löysin vanhan tiikesilmä-kiven, aidon kotimaisen jalokiven. laitoin sen otsalle ja hiljennyin. kuinkas ollakaan käsi, joka piteli kiveä otsalla KUUMENI! ! !  en uskonut ja vaihdoin kättä...taas sama ilmiö..ihanaa
martsu

[Starseed]

Itse samassa tilanteessa joten tiedän hyvin tuon katkeruuden tunteen ajoittain..etenkään kun mies ei millään päästäisi irti vaan eipä se yhteiselokaan suju. Sitten pitäisi tässä olla se vahvempi osapuoli tai ainakin siis johdonmukaisempi..On-Off-meininki kun todella kuluttaa ihmistä ja vie voimat pidemmän päälle.

Huolitteko minut mukaan, Cleo ja Kaakkimarjatta . Olen samassa veneessä ja tilanteeni lopputulos  on aika lailla samanlainen kuin Cleo, kuvaamasi. Voisin tulla pitämään vaikka peräsintä tähän veneeseen...

On vaikeaa lähteä pitkästä liitosta, kun syynä ei ole mikään konkreettinen asia, vaan kliseinen erilleenkasvaminen ja erilaisten asioiden haluaminen elämältä. Jos itse kasvaa sisäänpäin ja toinen jää vain kaikkien ulkoisten asioiden vangiksi, on kuristavaa olla yhdessä, ja pahinta on se ettei toinen osapuoli näe suhteessa mitään peruuttamatonta vikaa. Kuinka kauan pitäisi yrittää, kuinka monta vuotta pitäisi odottaa muutosta? Niinkö kauan että itse on ihan lopussa. Itselläni on huono omatunto, olen kuin heitteillejättäjä...mieheni on muuttunut lapseksi joka ei tule toimeen ilman minua. Hän ei nuku, ei syö. Minun pitäisi olla itsekäs ja ajatella omaa parastani ja samalla pitää häntä pystyssä  .

Ei ole hääviä elämä juuri nyt, mutta minäpä tein aarrekartan  . Liimasin siihen kaikki haluamani ja toivomani asiat ja ihailen sitä pari kertaa päivässä. Turha kai sanoa että olen piilottanut sen visusti mieheltäni... Se antaa minulle onnellisia tulevaisuudennäkymiä ja tunnen itseni ihan onnelliseksi kun olen omissa oloissani. Mutta kun hän on kotona, aikani menee hänen psyykkaamiseensa. Kai tämä tästä.....

Voimia teille molemmille, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa  .

[rasvapakara]

Ota minut!

 

[Mirjam]

On vaikeaa lähteä pitkästä liitosta, kun syynä ei ole mikään konkreettinen asia, vaan kliseinen erilleenkasvaminen ja erilaisten asioiden haluaminen elämältä. Jos itse kasvaa sisäänpäin ja toinen jää vain kaikkien ulkoisten asioiden vangiksi, on kuristavaa olla yhdessä, ja pahinta on se ettei toinen osapuoli näe suhteessa mitään peruuttamatonta vikaa. Kuinka kauan pitäisi yrittää, kuinka monta vuotta pitäisi odottaa muutosta? Niinkö kauan että itse on ihan lopussa. Itselläni on huono omatunto, olen kuin heitteillejättäjä...mieheni on muuttunut lapseksi joka ei tule toimeen ilman minua. Hän ei nuku, ei syö. Minun pitäisi olla itsekäs ja ajatella omaa parastani ja samalla pitää häntä pystyssä   .

Minäkin tähän keskustelunne väliin heitän jotain...
Nimittäin tuo mitä kirjoitit, on lähestulkoon samaa, jota itse koin muutamia vuosia sitten.
Pitkään jaksoin, koska en ollut varma, pitäisikö minun muuttua ja osata iloita tällaisesta arjesta...minullahan oli kaikkea mitä voi toivoa. Ulkoisesti.
Pitkään ahdistuin siinä, ja kun en tietoisesti uskaltanut sitä suurta ratkaisua tehdä, ajauduin siihen kipeiden ratkaisujen kautta kuitenkin...

Joten tsemppiä vain kaikille, jotka tuon kaltaisessa tilanteessa on...
Kuunelkaa omaa sydäntänne!
 

[Starseed]

Ota minut!

 

Ihanaa, ensimmäinen tarjous  . Jospa nyt kuitenkin malttaisin vielä vähän aikaa olla hötkyilemättä, mutta lupaan pitää sinut mielessäni  .

[Starseed]

Minäkin tähän keskustelunne väliin heitän jotain...
Nimittäin tuo mitä kirjoitit, on lähestulkoon samaa, jota itse koin muutamia vuosia sitten.
Pitkään jaksoin, koska en ollut varma, pitäisikö minun muuttua ja osata iloita tällaisesta arjesta...minullahan oli kaikkea mitä voi toivoa. Ulkoisesti.

Kiitos, Mirjam. On rauhoittavaa kuulla että on muitakin joille tämä tilanne on tuttu. Toisen miehen matkaan karkaaminen menisi tilapäisen mielenhäiriön piikkiin ja miehen olisi helpompi käsitellä se kuin tällainen epämääräinen tyhjyydentunne ja etäisyys, jota ei osaa sanoiksi toiselle pukea. Mies vain yrittää muuttua olemalla mieliksi kaikin tavoin, mutta koska hänessä ole sellaista kaipaamaani ominaisuutta mitä hän voisi itsestään esille kaivamallakaan löytää, on yhtälö toivoton. Mistä minä voin tietää kaksikymmentä vuotta sitten että tarvitsen nyt sellaista mitä hän ei voi minulle antaa, siis nimenomaan henkisesti.

Pitkään ahdistuin siinä, ja kun en tietoisesti uskaltanut sitä suurta ratkaisua tehdä, ajauduin siihen kipeiden ratkaisujen kautta kuitenkin...

Siinähän se vaikeus juuri onkin! Kun ei haluaisi satuttaa toista, mutta ei haluaisi satuttaa itseäänkään. Kynnys ottaa se lopullinen askel on todella korkea ja pelottavakin.

Joten tsemppiä vain kaikille, jotka tuon kaltaisessa tilanteessa on...

Kiitos paljon sinulle.

Kuunelkaa omaa sydäntänne!
 [/color]

...ja tuo lause löytyy minun aarrekartastani, mistähän ihmeestä sen tiesit  :?

[Mirjam]

Kiitos, Mirjam. On rauhoittavaa kuulla että on muitakin joille tämä tilanne on tuttu. Toisen miehen matkaan karkaaminen menisi tilapäisen mielenhäiriön piikkiin ja miehen olisi helpompi käsitellä se kuin tällainen epämääräinen tyhjyydentunne ja etäisyys, jota ei osaa sanoiksi toiselle pukea. Mies vain yrittää muuttua olemalla mieliksi kaikin tavoin, mutta koska hänessä ole sellaista kaipaamaani ominaisuutta mitä hän voisi itsestään esille kaivamallakaan löytää, on yhtälö toivoton. Mistä minä voin tietää kaksikymmentä vuotta sitten että tarvitsen nyt sellaista mitä hän ei voi minulle antaa, siis nimenomaan henkisesti.

Kyllähän ihmiset kasvaa erilleen. Tai vaikka vain ystäviksi. Kuitenkin aikuinen kai kaipaa elämäänsä sellaista monipuolista suhdetta. Suhdetta, jossa on myös sisäisen yhteyden lisäksi 'haastetta' kasvuun molemmin puolin. Ja paljon muutakin.
Itsellä ainakin oli tosi suuret 'ulkoiset paineet', kaikki vanhat uskomukset, että liiton laatua määrittelee sen ajallinen pituus, yms yms.
Silloin myös vahvasti yritin kasvaa ja mennä kaikessa itseeni. Ihan liikaakin; Josko minun nyt kuuluisi kasvaa tässä suhteessa, eikä odottaa että toinen kasvaisi 'minun mittoihini'..yms yms.
Tosissani yritin, mutta (astrologiaakin nojaten näin jälkikäteen)  , suuremmat voimat jyllää, enkä voi juosta karkuun näitä asioita...
Itse kun rimpuilin itseni kanssa, päädyin melko 'suureellisen' loppuun...oli 'itkua ja hammasten kiristystä'. Minulla ei silloin ollut rohkeutta tehdä ratkaisua, niillä perustein, jota sydämeni kertoi...

Siinähän se vaikeus juuri onkin! Kun ei haluaisi satuttaa toista, mutta ei haluaisi satuttaa itseäänkään. Kynnys ottaa se lopullinen askel on todella korkea ja pelottavakin.

Oli ratkaisu mikä tahansa ja mitä kautta tahansa toteutuva, niin aina se satuttaa...mutta kipu ei ole pahasta...silloin kun se tekee säröjä sellaiseen, minkä onkin hyvä väistyä jonkun paljon syvemmän yhteyden päältä.

Kuunelkaa omaa sydäntänne!
 [/color]

...ja tuo lause löytyy minun aarrekartastani, mistähän ihmeestä sen tiesit  :?

  taidan olla meedio    taitaa olla vähän 'klishee', vaikka ei kyllä henk. koht. minulle, vaan tällä hetkellä vahva 'johdattaja-lauseeni'!

 

[rasvapakara]

Ups... Juoksisin todennäköisesti vain karkuun.   Kyllä se siitä. Taidan mennä katsomaan televisiosta poronhoito-ohjelmaa. Tangoja käyttävä Härkä-ystäväni suositteli.