seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Onneksi Keho tietää kaiken. Varsinkin sen että "nyt" ihmiskunta on muuttunut ja "nyt" tehtävä on suoritettu. Katso nyt hyvä nainen maailmaa, sotia, väkivaltaa jne. Ei ole mikään muuttunut. Taitaa olla Keholla ihan omat vaaleanpunaiset lasit silmillä. On hyvin tyypillistä henkisille sananjulistajille sanoa, että nyt kaikki on muuttunut/ muuttuu/ taivas tulee maan päälle, vaan tuleeko. Eikös ne Jehovatkin usko jotain tällaista? Paratiisi tulee!! Ja missä on todistusaineisto?

Eli henk koht tasolla, kun minä olin rakastava ja toinen muuttui rakastavasta kylmäksi, minulla on ikäänkuin tämä kylmä käytös vielä hakusessa?

Jos minä olin yhtä rakastamista ja ihmiskunnasta huolehtimista, ja moni läheinen ei, en ole pimeyteni, kylmyyteni ja ilkeyteni kanssa sujut?

Kyllä minä Asterix tiedän varsin hyvin TEORIASSA että pitää olla kylmän/ lämmön jne yläpuolella. ***Yhtä hyvin voi olla tunteiden, elämisen ja olemassaolon yläpuolella***. Mutta käytännössä on kokemuksia siitä, miten ihmiset muuttuvat jne, yhdenlaisesta toisenlaisiksi. Itse pysyin rakastavana ja huolehtivana kautta linjan kunnes koin, ettei kannata.

Mutta on minulla se toinenkin persoona ollut menneessä, se joka pyöri juppien ja rahan keskellä leikkien yhtä ahnetta kuin he. Sitten sitä koetti olla "henkinen ja rakastava" ja taas sielläkin suunnassa tuli jotain kummaa kokemusta.

Lopputulos, kyllä, löysin piittaamattomuuden autuuden itsestäni. Miksi huolehtia, välittää, rakastaa ylitsevuotavasti.. ehkä silloin tällöin, mutta en sanoisi että "kaikki ovat nyt muuttuneet"-edelleen en sano etten tapaisi mukavia ihmisiä ja ettei olisi vilkasta sosiaalista elämää - en vain ole "löytänyt" pimeitä puolia itsestäni tarpeeksi.. siksipä sitä vielä miettii, että millaista pimeää valtaa voisi hakea. Eräs ystäväni tuli juuri tähän pisteeseen, kunnes katsoi kokeneensa valoa tarpeeksi ja alkoi pimeäksi okkultistiksi. Tunteettomaksi, hieman nihilistikseksi, henkilöksi joka ei ainakaan auta turhia.

Aikoo yhdistää hyvän ja pahan tai mennä yläpuolelle.

Antaapa muiden osoittaa huolehtimistaan- Musta aukko imee energiaa puoleensa. Egolla saattaa olla rajansa, se saattaa olla ego joka jossain ihmisessä ilmenee itsekkyytenä ja itseen päin vetämisenä, mutta hyvin kovassa se ego ihmiskunnalla on, auttajan puvussa oleva henkilö saattaa olla narsisti ja niin edelleen. No tunnen itse asiassa kaksi ihmisten auttajaa, jotka auttavat nimenomaan maailmaa ja läheiset suhteet rempallaan, näyttää sekin olevan yks syndrooma. Ehkä he itse asiassa projisoivat itsensä auttamisen tarvetta muihin ihmisiin ja etsimällä etsivät maailmassa olevia ongelmia, vaurioituneita jne. Auttajan ja autettavan karminen suhde?

Muutoinhan kaikki on illuusiota. No se siitä.

[Hansuli]

Pisti silmään.. ei ne Jehovat usko paratiisin tuloon, kyllä ne on Jehovan todistajat, jotka näin kuvittelevat.

nim. kaikkeen mäkin takerrun

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin, mikäs on kuvitellessa ja illuusioissa elämisessä, ongelma muodostuu vasta kun on kerättävä seuraajia ja samalla tavalla uskojia. Skientologeilla sentäs on julkkiksia mukana, on varmaan helpompaa saada kirkkoa kasaan.

No joo, siis olitko Asterix sinä se vmäinen nainen joka laukaisi miesten väkivaltaisuutta? Eikö se ole osittain biologinen ominaisuus joka ei vähällä lähde (reviirin puolustus, vihollisajattelu, mustasukkaisuus) tai ääritapauksessa kyse on luonnehäiriöstä. Minun isäni tapauksessa oli kyse mustasukkaisuudesta, kun äitini rakastui toiseen. Siis eihän äitini olisi kuulunut olla isäni kanssa lainkaan, kumpikin on elänyt vasten tahtoaan sitten "väärän" kanssa ja sitä on ollut aika uuvuttavaa seurata. Kumpikaan ei ole ainakaan opettanut, että rakkaus ja se oikea olisi jotenkin tärkeä asia. Hämmästyneenä luen ihmisistä, joiden vanhemmat rakastaa toisiaan 30 v jälkeenkin.

Miten nuori serkkutyttöni oli syypää siihen että veli oli huomattavan aggressiivinen ja vieläkin miehet jyräävät perheessä olevaa äitiä. Eikö alkoholinkäyttö lisää käytöshäiriöitä ja eikö sitä kutsuta sairaudeksi (jos kyseessä alkoholismi).

Nimim. osittain kylmä, osittain kuuma tapaus- Voitte pitää tätä kummallisena, mutta vieläkin tuntuu vaikealta löytää näitä pimeitä ominaisuuksia itsestäni tai jotenkin muuntaa sellaista mitä ei löydä. Samoin vaikka asiat hyväksyisi, se ei muuta muuta maailmaa. Korkeintaan muuta alkaa katsoa ulkopuolelta.

Onko ihmisen tarkoitus olla hyvä ja rakastava, vai piittaamaton ja ilkeä, vai molempia, vai?

[Lilli]

Hyvä kirjoitus Asterix.

Ei ole todellakaan sattumaa, miten parisuhteet muodostuvat. Toiseen projisoimme haaveemme, jotka odotamme hänen sitten täyttävän ja kun niin ei käykään, petymme. Tavallisesti myös peloista tulee totta. Lyöttäydymme sellaisen ihmisen seuraan, jonka kanssa pelkoa voi A. joko hallita B. sen voi yrittää voittaa tai C. pahin pelättävä asia toteutuu ja pelko on käytävä lävitse.

Asterix selvittikin tätä väkivaltainen mies-marttyyrinainen -dynamiikkaa varsin tyhjentävästi.

Klassisia pariskuntia ovat myös sellaiset, jossa toinen osapuoli on huomattavan itsekeskeinen ja vapaudenkaipuinen ja toinen taas on ihmisläheinen ja miellyttämisenhaluinen. Tämä osapuoli saattaa olla myös takertuva ja pelätä hylkäämistä. Itsekeskeinen osapuoli voi myös pelätä hylkäämistä, pettymystä ja intiimiä parisuhdetta, mutta hänen lähestymis -ja reagointitapansa asiaan on toinen. Hän ei päästä ketään liian lähelle.

Pari ihastuu toisiinsa, koska ihmisläheinen tyyppi ihailee toisen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ja itsekeskeinen tyyppi ihailee toisen tunteellisuutta, henkevyyttä ja kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen. Kumpikin toivoisi saavansa palan noita toisen hyviä ominaisuuksia itseensä. Tässä on siis kummallakin jonkinlainen opettajan virka toiselle.

Käytännössä homma menee kuitenkin niin, että pelot nousevat herkästi esiin, ja intiimiä ja suorastaan läheisriippuvaista suhdetta kaipaava osapuoli takertuu itsenäiseen osapuoleen niin ahnaasti, että tämä ahdistuu ja alkaa ottaa etäisyyttä. Etäisyydenotto alkaa taas ahdistaa tätä takertuvaa osapuolta ja hän yrittää ENTISTÄ KOVEMMIN päästä läheiseen kontaktiin toisen kanssa. Jälleen seuraa ahdistusreaktio ja toinen vetäytyy tai alkaa osoittaa suoranaista aggressiivisuutta toista kohtaan. Riippuvainen osapuoli ei tavallisesti puolustaudu, koska hän ei uskalla asettua toista vastaan hylkäämisen pelossa. Hänen on pakko miellyttää, se on hänen selviämiskeinonsa.

Tätä kilpajuoksua jatkuu siihen asti, kunnes kumpikin tajuaa mennä itseensä ja hoksaa, missä se kasvun paikka oikein on.

Jotta itsekeskeinen osapuoli voisi kokea aitoa rakkautta, hänen on avauduttava ja otettava huomioon muutkin kuin itsensä.
Jotta riippuvainen osapuoli voisi saada toimivan suhteen, hänen on itsenäistyttävä ja opittava asettamaan rajat.

[^^Queen Nefertiti^^]

Heh

ihmiset ei ole edes noin yksinkertaisia. Läheisriippuvainen saattaa muuttua riippumattomaksi, ihmisiä rakastava ja auttava saattaa muuttua viileäksi tarkkailijaksi. En ole puhunut tässä keskustelussa pääosin rakkaussuhteista (inhoan edelleen sanaa parisuhde) vaan siitä, mistä negatiivinen käytös lähtee kaiken kaikkiaan. Voi olla veli-sisar, ystävä-ystävä, sukulaisten kesken, työnantaja-työntekijä, kadunmies-jne.

Lilli puhuu kasvun paikasta, minusta tuossa esimerkissä mennään tilanteeseen jossa on pakko vain luovuttaa, rakkaus harvemmin kestää tollaisen yli. Tai entäpä jos kaksi urasuuntautunutta ja itsenäistä kohtaa. Kuka palvelee ja ketä siinä! Jälleen mahdotonta.

>>>Se mistä puhuin on ongelma löytää todella pimeitä puolia itsestäni kun ei meinaa löytyä, eikä yhtaikaa näille ominaisuuksille ymmärrystä. 

[Lilli]

Hei JG,

tämä oli elävän elämän esimerkki. Olen katsellut vierestä erästä pariskuntaa, joka toistaa tätä kaavaa, jo kuuden vuoden ajan. Suhteensa he ovat saaneet jotakuinkin toimivalle tolalle, mutta lukemattomia bänksejä he ovat käyneet lävitse eivätkä asu saman katon alla vielä tänäkään päivänä.

Mies väittää, että on ko. naisen kanssa säännöllisen seksin takia ja kieltää tunteensa ainakin kaveripiirille melko systemaattisesti. Nainen sitoutti kuitenkin miehen itseensä hyvin pikaisesti klassisella tavalla. 3 kk seurustelua, ja hän oli raskaana.

Itsellä on myös kokemusta siitä, kun kaksi samanlaista pistetään kimppaan (itsenäinen, riippumaton, urasuuntautunut). Hyvä puoli tässä on se, että samanlaisuus tekee elämästä melko helppoa ja ongelmatonta, ettenkö sanoisi suorastaan tanssia! Huono puoli taas on se, että ne HEIKKOUDET ovat myös samat, eikä niihin pääse sitten toisen osapuolen kautta käsiksi. Todellinen läheisyys jäi syntymättä, koska tunteiden käsittely ja niiden näyttäminen oli kummallekin se weak point.

Tämäkin suhde kuitenkin palveli minun etujani oikeinkin hyvin. Se oli monessa suhteessa erinomaisen ja toimivan parisuhteen prototyyppi, josta aion ottaa mallia hamaan tulevaisuuteen asti. Luottamus, arvostus, huumori ja arki kuitenkin pelasivat vallan hyvin.

No, tämän suhteen jälkeen olen sitten saanut treenata näitä henkisiä sydänlihaksia oikein urakalla. Miehet ovat valittu sen mukaan, että treenit onnistuvat ideaalisesti. Kaikenlaiset tunneskaalat on käyty lävitse synkeimmästä murhanhimosta loistavimpaan valoon. On mielenkiintoista huomata, millainen repertuaari itsessä onkaan. Ilman toisia ihmisiä omat yllättävätkään puolet eivät kovin helposti tule esiin.

Nykyinen - tai liekö jo ex-mies on verbaalisesti hyvin aggressiivinen ja hänen kanssaan olen sitten oppinut ilmaisemaan itseäni suoraan ja jämäkästi ja oppinut asettamaan selkeät rajat sille, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ylilyönneiltäkään ole vältytty. Aluksi lähdin samalle linjalle, mutta pitkittynyt aggresiivisuus ja suoranainen sotatila johtaa katkeruuteen, enkä todellakaan halua muuttua miksikään vanhaksi katkeraksi ämmäksi. Katkeruus on myrkkyä sielulle.

Olen siis oppinut toisen ihmisen kautta, miten epäterveistä tunteista päästetään irti. Hän on edelleen verbaalisesti aggressiivinen ja haastaa jatkuvasti riitaa, mutta minä olen yksinkertaisesti välinpitämätön ja kyllästynyt hänen linjaansa. Olen jo oppinut siitä sen, mikä on opittavissa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Korkeintaan tutustun oinaisiin että saisin sitä potkua* vielä vähän lisää. En halua enää liian vaikeita ihmisiä lähellekään, siinä ei kehity yhtään mikään varsinkaan maaomistus ja sen jalostaminen.. 

Mutta se* ei minulla tarkoita kyynärpäätaktiikkaa, valehtelua, aggressiivisuutta, väkivaltaa, juopottelua..en löydä näitä piirteitä itsestäni hakemallakaan, saati kylmyyttä ja julmuutta. Paras varmaan jatkaa vain "liian hyvänä ihmisenä" .. tms.. liian vilpitön peleihin, liian rakastava, liian romanttinen.. mutta eihän se toimi.

Pääseehän ylläolevista toistosuhteista sillä että lakkaa tuntemasta mitään. Ketään kohtaan. Siis sen NDWalschin opin mukaan. Toisen ihmisen tarve on illuusio.  Kerros kauan sulla kesti löytää uusi, muuten? Itse pitäytyisin pintaliidossa..

[Asterix]

No joo, siis olitko Asterix sinä se vmäinen nainen joka laukaisi miesten väkivaltaisuutta?

Varmasti näinkin, siinä ainoassa väkivaltaisessa suhteessa.
Toista samanlaista ei koskaan tullut.

Minun isäni tapauksessa oli kyse mustasukkaisuudesta, kun äitini rakastui toiseen. Siis eihän äitini olisi kuulunut olla isäni kanssa lainkaan, kumpikin on elänyt vasten tahtoaan sitten "väärän" kanssa ja sitä on ollut aika uuvuttavaa seurata. Kumpikaan ei ole ainakaan opettanut, että rakkaus ja se oikea olisi jotenkin tärkeä asia.

Näin minunkin tapauksessani oli.

Miten nuori serkkutyttöni oli syypää siihen että veli oli huomattavan aggressiivinen ja vieläkin miehet jyräävät perheessä olevaa äitiä. Eikö alkoholinkäyttö lisää käytöshäiriöitä ja eikö sitä kutsuta sairaudeksi (jos kyseessä alkoholismi).

Mahtaa kulkea teillä suvussa tuo alkoholismi, väkivaltaisuus ja narsistiset luonnehäiriöt..? 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kaikki eivät hyvä Asterix olleet sukulaisia.

Puhun parin sukulaismiehen käytöksestä ja sen lisäksi tietyistä tuttavista.

Sanooko joku vielä että nämä ovat MINUN ominaisuuksiani? Käsittääkseni olen ollut aika päinvastainen. Ja minusta "hyväksymällä" he eivät ainakaan MUUTU.

[Asterix]

Kaikki eivät hyvä Asterix olleet sukulaisia.

Puhun parin sukulaismiehen käytöksestä ja sen lisäksi tietyistä tuttavista.

Sanooko joku vielä että nämä ovat MINUN ominaisuuksiani? Käsittääkseni olen ollut aika päinvastainen.

No jos ne eivät olisi myös sinun ominaisuuksiasi, niin tuskin sinun tarvitsisi niistä edes puhua?

Katsos, kun ne ei vain olisi olemassa silloin sinun elämässäsi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli olen väkivaltainen

juon

ja olen kylmä?

Kas kun en itse huomaa.

Ikävimmät ominaisuudet muuten ovat kalamerkkisillä miehillä aivan eri sukuhaarojen äärilaidoissa.

[Keho]

Vaikeinta näyttäisikin olevan juuri sen alitajuisen puolemme uudelleen arviointi, sillä sen teot ovat juuri ne, jotka tulevat esiin "toisten" teoilla eikä sen oman "hyvän" persoonan. Joksi minäkin itseäni luulin, kunnes tajusin sen kaikkeuden teot!  

Sillä vasta se avasi minälleni ne "sisäiset silmät", jotka näyttivät sen kokonaisuuden, josta jokainen meistä on Luojamme osa. Joten sitä pimeyttäkin on jokaisessa juuri sen takia, ettei kukaan voi olla erossa siitä kokonaisuudesta, joka on se Luojamme aivojen vasen puoli eli se pimeä osa, koska VAIN SE jakautui eikä se Valo!  

Joten sen takia emme näekään itsestämme kuin sen ns. "etupuolen" ilman peiliä, joten siksi sitä tarvitaankin, jotta nähtäisiin myös se "takapuoli", joka on ihmiselle myös se alitajunta, jos katsotaan sitä symbolisella tavoin. Sillä se takaosamme edustaa fyysisessäkin ruumiissa sitä osaa, johon kerätään sitä "taakkaa", jonka luo meille se ego!  

Joten sen kun tunnustamme "omaksemme" vain hyväksymälläm meissä myös sen "pimeän" puolen, tulemme kokonaiseksi. Eli eheytämme sen alitajunnan päivätietoiseen mieleemme eikä sen jälkeen ENÄÄ KOSKAAN se egomme voi ohjata meitä, koska on näkyvillä. Joten silloin voimme "muuntaa" sen tekoja mielin määrin!  

Ja silloin voimme AIDOSTIKIN olla se "Hyvä"!  

[^^Queen Nefertiti^^]

Vaikka mitä "hyväksyisin" ihmiset ei muutu, valitan! Ajan kanssa joku voi päästä alkoholista, huumeista tai väkivaltaisuudesta eroon. Minä en ole tällä tavalla käyttäytynyt vaan PUOLUSTANUT äitiäni ja serkkuani tällaista vastaan. Ja jotenkin olettanut että kohdalleni tulisi rakastavia ihmisiä, mutta ei aivan. Tosin kyllähän seuraansa voi valita ja olen valinnutkin yhä tarkemmin viimeisen 1-2 v aikana. Monissa vain paljastuu kaikenlaista, vaikka päällisin puolin piti olla hyvä tyyppi..

Keho väittää ihmisten muuttuneen, en näe sitä livenä minkäänlaisena massatapahtumana.

[Asterix]

-Jos haluat muuttaa muita paremmaksi, muuta itseäsi-

Vanha sananlasku

[^^Queen Nefertiti^^]

Ja vie ne tapaamaan äiti Ammaa, niin että varmasti säikähtävät kun pitäis olla liian henkinen+rakastava.. joo..noh, virheet on nyt tehty tarpeex monta kertaa. Ei kai tässä muu auta kuin just se että ei koeta vaikuttaa, vaan valitsee seuransa.