Tilanteeni on nyt sellainen, että tarvitsen apua, sillä jostain syystä koko tämän viikon on ollut elämäni ja oloni aivan kummallista. Normaalisti olen hyvin optimistinen, valoisa, rakkaudellinen, ymmärtäväinen, kiltti jne. Enkä koe, että egoni enää kauhean usein ja kovasti koittaisi "pullistella".
Tämän viikon aikana tuntuu kuitenkin, että monet noista asioista ovat heittäneet "häränpyllyä" aurinkomerkkiini viitaten.
Olen tilanteesta jotenkin hyvin ymmälläni, sillä tuntuu että kaikki "pirut" minussa pyrkivät oikein rytinällä ulos ja egoni pyrkii "pullistelemaan" minkä kerkiää.
Luulin jo pääosin käsitelleeni kaikki "luurankoni kaapissa" ja kaikki pelkoni yms. Tuntuu myös nyt käsittämättömän työläältä saada tuntemuksiani ilmaistua niin, että ne tulisivat oikein ymmärretyiksi jne.
Olen jo ollut sinut ja tasapainossa kaiken "hyvän" ja "pahan" välillä, eli mistä kummasta tällainen "negatiivisuuden" ryöppy nyt oikein kumpuaa? Onko tämä nyt jotain kenties tiedostamattomasti puhdistamatta jääneen puhdistamista vielä vai mitä? Että sattuukin tällaista vielä tapahtumaan juuri tällä viikolla jolloin oli tuo "maaginen" 6.6 ja näemmä nyt sunnuntaina on pyhän kolminaisuuden päivä. :
Kiiruhtaako nyt joku tai jokin minua/minussa "syväpuhdistautumiseen"? Toki tätä olen itse myös halunnut, mutta äh... En osaa taas selittää...
Apua kaipaan... Eli kommentteja mistähän voisi olla kyse, ja onko muilla samanlaisia tuntemuksia ollut?
:
Itselläni on kyllä ollut tiukat paikat viime päivinä.
Ihme, että olen saanut puristetuksi mitään tekstiä.
Olen kuitenkaan kokematta "pahan imperiumin" uhkaavan minua,
koska perimmäisesti en miellä olevankaan mitään "toiseutta"
eli se sylttytehtailija olen minä itse.
Sitä myös koen, että korkeamman taajuisen valon ilmaantuminen
"kummittelemaan" elämässäni hämää siten,
että luulottelen mörköjä olevan liikkeellä,
vaikka kyse on "valon tunnistamattomuudesta Valoksi".
Jolloin kyselen reagoimisellani "tohtisinko tuota ollakaan",
vaikka fyysiset oireenikin jo enteilevät pimeimmän kohdan jälkeen
pilkahtelemaan rupeavaksi Valon.
Oivalletuksi tulleen mutta aina läsnäolleen Valon.
Juju on siinä, että ennakoi.
Siinä, että ennakoi paitsi tulevaista myös meneväistä - eli sitä,
mitä mistäkin "oireilujen takapakin" tunnusta on arvattavissa
saapuvaksi.
Nyt vaan senkun murtautumaan esiin, Valon joukkoliike
- meissä, meinä ja meidän kauttamme!
