Kiitos, Forestflower! Kommenttini ei liity kumpaankaan noista.
Aiemmin jossain kohtaa jo kirjoitin aiheesta, ja silloin totesin, että
se on vähän asian vierestä, mutta sikäli liittyi, kun silloin oli jotain
juttua siitä, miten muillakin aloilla kuin elokuvateollisuudessa voi
olla kiusaamista, tms. Paavo kyseli sitten jotain työstäni, ja sen vuoksi
vielä jatkoin.
Ahdistelusta ja häirinnästä ja väkivallasta on kokemuksia, mutta kun
niistä silloin aikoinaan kerroin, todettiin vain, että jos sinua yhtään
lohduttaa, niin et suinkaan ole ainoa, joka tuollaista on kokenut.
Ja monetkin ammatti-ihmiset sanoivat, että voimme kyllä jutella
asioista, mutta muuten on kyllä vaikea auttaa. On tosi hyvä, kun nyt
kaikenlainen pahanteko otetaan todesta ja se yritetään myös lopettaa.
Sanoiko oikeesti ettei voi auttaa?
ihme meno. Itse kun olen koittanut kertoa terapeuteille seksuaalisista traumoistani, niin ne on vaan sivuuttanut asian??? Sitten myöhemmin ihmetellyt miksi en ota aihetta puheeksi
jotenkin tullut sellainen olo, että niiden käsittelemättömien traumojen kanssa on vaan pakko oppia elämään ja se on aika kamalaa koska ne traumat vaikuttaa joka päivä elämääni ja omaan seksuaalisuuteeni