Henkinen väkivalta on yhtä tosi kuin fyysinen väkivalta.
Haluaisinkin kysyä:
Kasvatko ja opitko rakkaudessa mieluummin vai otatko kunnolla "turpiin" ja sinua saa nöyryyttää ja häpäistä ja kurittaa? Onko oikein osoittaa ihmiselle paikka henkisellä ja fyysisellä väkivallalla?
Milloin voi joku oikeuttaa näitä "keinoja"?
Kasvan ja opin mielummin rakkaudessa, tietenkin.
Kyse ei ole siitä, että halutaan näyttää paikka, vaan kaikkeus koettelee ihmisen tahtoa ja kasvattaa.
Olemme eräänlaisessa
sotatilassa joten kai nyt prässiä tulee.
Omat tuskatilat niin henkiset kuin fyysiset, on kasvattanut ja olen niistä jo nyt kiitollinen.
Itsekin olen ajatellut, että olen kokenut suurta vääryyttä ja että on ollut epäinhimillinen rankaisu.
Olemme
sotatilassa - Tapahtumien kuuluukin tuntua vääryydeltä, sillä sitä tämä todella on.
Jos hyvienpuolella omat ampuu omia, niin silloin on jotain mennyt pahasti pieleen.