Tuntuupa tutulta, Intin ja systerin kokemukset!
Minulla oli tuossa juuri viiden vuoden 'itsesäälimyhkyrä', josta en tahtonut päästä millään irti. Imin suorastaan kaikki loukkaukset itseeni, enkä saanut niitä ulos.
Sanotaan, että kun pidättelee tunteitaan, pidättelee jopa suolistonsa taakkaa. Sehän vaikuttaa koko kehoon, maksaan, haimaan.
Huomasin silloin myös oranssin valtavan kaipuun, erityisen musiikin kaipuun ja käytin myös aromaterapiaa monella lailla. Sain reikineuvoja vatsan hieronnassa ja muuta sellaista. Kyllä sekin kaikki auttoi.
Tiedätkö mikä auttoi kaikkein eniten? Yksi on toinen ihminen, jonka kanssa löytyy avoimuutta, ymmärrystä ja lämpöä. Mutta vielä tärkeämpi on vanhan irtipäästäminen. Syvimmiltään nämä 'pahat' ovat itsessä, itseään juuri tuomitsemassa niistä asioista, mitä muut syyttelevät. Kun sen löytää itsestään, lakkaa muiden ja ulkomaailman syyttely eikä ne loukkaukset enää ylläkään. Kun pystyy antamaan anteeksi itselleen, huomaa että voi kiitttää ulkoisia olosuhteita siitä, mitä se on opettanut.
Ei se kasvata sinua, joka päähän silittää, vaan se joka tekee kipeää. Hän voi olla 'paras opas'.
Kyllä se toinen chakrakin siitä sitten kummasta aukeaa!
Toivon sinulle sitkeyttä ja rehellisyyttä itsesi kanssa!
