seuraava »

[mariella-]

Ainiin ja tuli vielä sellainen juttu mieleen, että silloin kun olin ehjä niin ei tullut mieleen pohtia ees tälläsiä juttuja! Luotin automaattisesti että elämä kantaa ja maailma suorastaan syleilee minua. Mutta kun on kokenut tarpeeksi henkistä väkivaltaa ja fyysistä väkivaltaa, jopa niiltä ihmisiltä joiden piti rakastaa sua eniten niin alkaa usko kummasti elämään horjumaan! Sillon kun olin ehjä niin tottakai luotin positiivisesti siihen ettei esimerkiksi kaikki 9.10 syntyneet ihmiset oo samanlaisia ja tottakai voin saada jonkun kanssa heistä toimivan ihmissuhteen ja ettei horoskoopit pidä aina paikkaansa, yliluonnollinen on enemmän huuhaa juttuja että kyllä tässä maailmassa ihmisen tulee elää realismin mukaan, vain siten onnellisuus ja tasapaino on mahdollista saavuttaa. Tähän päivään mennessä on sydämeni särjetty niin monta kertaa, etten tiedä mihin enää uskoa ja luottaa!

Monesti kun ihmisellä on asiat hyvin, hän ei arvosta sitä, pitää hyvää terveyttä ja hyviä ihmissuhteita itsestäänselvyytenä, haaveilee vaan jostain 90 miljoonan euron lottovoitosta ... mutta sitten jos menetät kaiken: terveyden, ihmissuhteet, oot köyhä. Niin sun ainut toive on elää perus onnellista ja tasapainoista elämää eli siis saisit nuo menetetyt perusjutut takaisin ja et enää ikinä haaveile mistään turhista lottovoitoista, kunhan ois vaan keskiverto palkka.

[mariella-]

Ja elämän tulis aina olla arvaamatonta, eiks just se tee elämästä mielenkiintoista ettet tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Esimerkiks jos sulla on nyt huono jakso elämässä, niin se kun et tiiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan antaa toivoa että sieltä vois tulla jotain parempaa. En tajua miks mulle on sit näytetty ettei 9.10 syntyneet ihmiset sovi mulle tai miks jotkut ihmiset näkee näkyjä tulevaisuudesta, esimerkiks unessa jonkun läheisen kuoleman ja sitten hän tosiaan myös kuolee... Eikö tuolleen tipu elämältä pohja, kun otetaan arvaamattomuus pois?

[mariella-]

Ja sitten toki ihmissuhteissa on hyvä keskustella mieltä painavista asioista eli jos esimerkiksi pelkää toisen olevan väkivaltainen niin puhua siitä. En tiedä auttaako se puhuminen mitään jos kohtalo on määrännyt niin että 9.10 syntynyt käyttäytyy aina 23.6 syntynyttä kohtaan väkivaltaisesti, mutta voihan sitä yrittää keskustelemalla ehkäistä näitä tilanteita jotta toinen huomais jos hänessä alkaa kehittymään väkivaltaisia ajatuksia ja niille vois ajoissa yrittää tehdä jotain, ennen kuin sattuu mitään pahempaa. Tosin kohtaloa vastaan ei varmaan riitä voimat ihmisellä taistella ja jos toinen ajautuu hallitsemattomaan raivokohtaukseen niin siinä taitaa unohtua sekin mitä aikasemmin puhuttiin ettei käytetä toisiamme kohtaan väkivaltaa...

Terapiassakin aggressio ongelmia yritetään hoitaa keskustelemalla, ei kai siinä oikeen muutakaan voi.

[mariella-]

Joo, hyvä me  valetaan voimaa toisiimme.