seuraava »

[Outolintu]

Tervehdys. 

Kävin juuri mielenkiintoisen keskustelun talon herran kanssa. Ensimmäiseksi mainittakoon että hän on  ja  , toisin sanoen kriittinen ja analyyttinen materialisti, joka ei yleensä pohdi tälläisiä asioita. *hämmentynyt moisesta pohdinnasta* 
Herran mielestään monet astrologian harrastajat, samoin tiettyjen uskontojen edustajat väistävät vastuuta asioista vetoamalla joko tähtiin tai jumalaan. Eli hänen mielestään jotkut ajattelevat niin että vastuun voi välttäää koska: "tähdet määräävät näin" tai "jumala sanoo näin". Jostain kumman syystä kriittinen taso on miehellä niin lukittunut että lause "tähdet altistavat eivät pakota" selityksineen, ei suostu menemään ymmärrykseen. Kommentteja, ajatuksia ja mielipiteitä siis kaivataan. Katsotaan löydetäänkö yhdessä ymmärrystä yhdelle. Vai tarviiko sitä edes löytää? 

Terveisin Outolintu *innoissaan kun kotoa löytyy kiinnostusta arjen ulkopuolelta* 

[Alcedo]

Ei mene astrologia yms. monille jakeluun, koska joutuisivat katsomaan todellista kuvaansa peilistä. Pelkäävät ottaa muutoksen askeleita.
Ehkä ei pidäkään ennen aikojaan niitä askeleita ottaakaan (?); joka puolustuksena lausuttakoon. 

[meiju]

Vaikka minä harrastankin astorologiaa tietyissä määrin yms. niin otan silti aina vastuun itse tekemisistäni ja teen omat valintani... mutta jokainen on erilainen  :.

[Cleo]

Minä olen joskus selittänyt vastaavanlaiselle, muttei niin ehdottomalle tapaukselle, että astrologinen kartta on myös hyvä apuväline etsiessämme kadotettua minuuttamme.

Siis sitä, jonka olemme haudanneet useimmiten lapsina selvitytyäksemme niissä olosuhteissa joissa silloin elimme, mutta joilla ei ole merkitystä enää.
Omalla kohdallani olen myös huomannut, että pitkäkestoisilla transiiteilla on kyllä ollut vaikutuksensa silloinkin, kun en astrologiasta tiennyt vielä mitään. Oikeastaan jopa enempi, silloin ne ovat olleet vielä ulkoisempia kuin nyt.

Minusta transiiteista tietäminen päinvastoin lisää vastuuta, koska tietää, että vaikuttamalla asioihin ja kehittämällä itseään voi esim. vaikeasta Saturnus-transiitista selvitä kunnialla läpi- ainakin yrittää parhaansa.
Nyt en valitettavasti ehdi kirjoitella aiheesta enempää, sillä juuri tuli kavereita joiden kanssa tehdään remonttia, palataan siis aiheeseen myöhemmin! 

[Alcedo]

Lisäisiköhän se tietoisuus niiden vaikutusten hallittavuutta? Eli kun varautuu vaikkapa vaikeaan transiittiin, niin se paine siellä päässä (tai miten se vaikuttaakaan) vain esim. naurattaa ja siirtyy odottelemaan sen loppua. Kun taas jos se tulee varautumattomalle niin lähtee helpommin sen transiitin vietäväksi. Tajuskohan joku mitä yritin sanoa? 

[Cleo]

Minä ainakin toistaiseksi tajusin...
Tosin kun Pluto oli oppositiossa Kuuhun, niin kyllä vietiin ja urakalla vaikka vähän edes olin kyseisestä transiitista lukenutkin. Nyt sitten rassaa Saturnus, Uranus ja Pluto mutta Jupiter hieman pehmittää...onneksi.
Mitä hauskaa sulla on menossa?

[Ikiaika.]

Vaikka minä harrastankin astorologiaa tietyissä määrin yms. niin otan silti aina vastuun itse tekemisistäni ja teen omat valintani... mutta jokainen on erilainen :.

Voiko astrologia päästää vastuusta. Pitää vissiin ruveta teho-opiskelemaan.   

[Cleo]

Päästäisikin, edes joskus! Ei taida teho-opiskelu auttaa! Sen sijaan, mitä astrologia VOI tehdä, on selventää ajan henkeä...Eli just jonkun Saturnus-transiitin aikana ylimääräistä iloa ei ole paljon odotettavissa, velvollisuuksia pikemminkin ja sitä, ettei toimi yli tai ali voimavarojensa..kummatkin kostautuu. Mutta sen kun tietää, voi ehkä kyetä asettamaan järkevät rajat omalle tekemiselleen. Huvitella voi taas sitten myöhemmin.

[Alcedo]

Minä ainakin toistaiseksi tajusin...
Tosin kun Pluto oli oppositiossa Kuuhun, niin kyllä vietiin ja urakalla vaikka vähän edes olin kyseisestä transiitista lukenutkin. Nyt sitten rassaa Saturnus, Uranus ja Pluto mutta Jupiter hieman pehmittää...onneksi.
Mitä hauskaa sulla on menossa?

Niin no, mutta kun tyrsky tulee ja on varautunut kunnon laudalla niin silti on helpompi kuin ilman varusteita. Tai jotain. 

Mulla toi Juppiter, nouseva planeettani on nyt tuomassa taikasauvojaan avuksi.  Ja vähän tää Mikki Hiiren koiranniminen planeetta kyllä yrittää piiskata mua yhteiskuntatyöhön, mutta onneksi se käypi vain elämällä. Eli haastavaa, muttei ylivoimaista. 

 

[Cleo]

Joulukuussa tapahtuu (?) jänniä kun tr.kuun noususolmu tulee yhtymään Kheironin kanssa. Siitä ei hajuakaan, mutta mielenkiinnolla odottelen.

Joo, onhan se hyvä jos on kunnon myräkässä edes jonkinlaiset pelastusliivit. Ja ainakin seuraavakin KP-kartta on ihan yhtä raju kuin tällekin kuulle, taas 3 t-ristiä ja mystinen boxi siihen päälle..eli turha odotella rauhaisaa, joutuisaa, helposti sujuvaa aikaa ainakaan ennen joulua.  Sen kun tietää jo, niin vähän edes helpottaa.

[Enki]

Laittaisinko minäkin lusikkani tähän...

Se "kun tähdet määräsivät näin" on kyllä tuttu stereotypia ja yleinen pelko. Se taitaa kuvastaa ihmisten yleistä asennetta esim. lainvaltaa kohtaan, että kun "ohje määrää näin, niin olen valmis lopettamaan ajattelemisen ja tottelen sokeasti". Onko tällainen asenne tyypillisempää miehillä kuin naisilla, vai tuntuuko minusta vain siltä?

Jos sitten astrologista planeettojen vaikutusta pitäisi johonkin verrata, niin vertaisin sitä vaikkapa jonkin kansan kulttuuriin, johon ihminen syntyy. Kulttuurikaan ei pakota ihmistä tietynlaiseksi, eikä riistä ihmisen itsenäisyyttä, mutta on toki varteenotettava vaikute, joka muokkaa persoonaa ja tapakäyttäytymistä melko pitkälle. Voiko yksilö tehdä jotain sille, että tiettynä päivänä vietetään Snellmanin päivää? 

[Outolintu]

Se "kun tähdet määräsivät näin" on kyllä tuttu stereotypia ja yleinen pelko. Se taitaa kuvastaa ihmisten yleistä asennetta esim. lainvaltaa kohtaan, että kun "ohje määrää näin, niin olen valmis lopettamaan ajattelemisen ja tottelen sokeasti". Onko tällainen asenne tyypillisempää miehillä kuin naisilla, vai tuntuuko minusta vain siltä?

Taitaa olla tyypillistä vähän kaikilla ikään ja sukupuoleen katsomatta, ainakin työelämässä. Siellä nimittäin loistaa se kuinka ihminen ottaa vastuun tekemisistään. Joudun aina silloin tällöin soittelemaan firmoihin esim. laskuista jos niissä on virhe. Etenkin nuoret miehet joitten tittelissä on "päällikkö"-sana eivät koskaan myönnä tehneensä virhettä. Paras ja yleisin selitys on se että tietokone teki virheen...  Toinen suosittu suhtautumistapa on vierittää syy jonkun muun niskoille ja samaan hengenvetoon todeta ettei ko. ihminen ole tällä viikolla töissä ja luvata hoitaa asia. Oh hoh. :  Itsekin tulee tehtyä mokia eikä niille voi mitään. Tekevälle sattuu, ihminen on erehtyväinen jne. En silti syytä tähtiä jos olen tehnyt virheen vaan kannan vastuuni ja korjaan mokan. Olisihan se niin helppoa syyttää mitä vaan muuta kuin itseään mutta miksi niin pitäisi tehdä? Miksi on niin vaikea myöntää omaa erehtyväisyyttään ->inhimillisyyttään?