seuraava »

[Asterix]

Uskomatonta, mutta totta, minä todellakin lainaan itseäni..

Samaistun siis itseeni..   

Ihmiset, jotka ovat vahvoja persoonia tai muuten oman tien kulkijoita, saavat osakseen sekä ankaraa arvostelua, mutta myös ihailua.

Suhtaudun vaihtelevasti näihin samaistuja-ihmisiin.

Joskus olen imarreltu, joskus ihmettelen, miksi näin älytön/järjetön juttu voi merkitä niin paljon jollekin toiselle.

Joskus olen huvittunut, etenkin jos kysymys on asiasta, joka on täysin uusi/ennen kuulumaton/ainoastaan minun ominaisuuteni/tms. niin se yhtäkkiä löytyykin monilta ihmisiltä.

Joskus on käynyt myös niin, että aikaisemmin tuo samainen asia on ollut jokin varsin negatiivinen asia, joka tosiaan löytyy vain ja ainoastaan minulta, mutta jonkun ajan päästä sama asia onkin muuttunut niin, että monet haluavat samaistua siihen.

Joskus ärsyynnyn, varsinkin, jos tunnen, että ihmisillä ei ole mitään omia ajatuksia ja ideoita/elämää.

Joskus tylsiinnyn ja turhaudun, koska en saa esim. jollekin keskeneräiselle ajatukselle/idealle mitään eteenpäin kehittäviä ajatuksia, koska nämä samaistujat hyväksyvät kaikki mitä teen tai sanon muitta mutkitta.

Kaikista surullisinta on ehkä se, että jotkut samaistujat sysäävät kaiken vastuun omasta elämästään, usein ongelmistaan, sinulle.

[Asterix]

Hehe..

Onkohan muuten tuo samaistuminen jokin luontainen tarve kuulua laumaan/ryhmään ja muodostaa ryhmiä ja siksi ihmiset haluavat nähdä itsessään niitä asioita, jota voisivat olla yhteneväisiä sen toisen kanssa?

Ihminenhän kaiketi evoluutiosta huolimatta on edelleen voimakkaasti lauma-elukka..?

Oma apinoimiskykyni ja sopeutumiskykyni ovat tietenkin Kaksosenakin hyvin vahvat ja esim. kun opiskelin, niin käytin samaistumista hyväkseni, koska laiskana ihmisenä en tahda saada aikaan paljon mitään, joten ystävystyin ahkerien opiskelijoiden kanssa
ja siinä ikään kuin peesissä sain omankin tutkintoni suoritettua.

Parin valinnassahan me ilmeisesti kaikki tiedostamatta haluamme samaistua siihen toiseen.
Jos se toinen vaikuttaa heikommalle kuin mitä itse on, esim. valittaa ja surullinen koko ajan suhteessa, niin eipä sitä kauan katsele, mikäli ei itse halua vaipua sille samalle masennuksen tasolle. 

 

[uusihurmuri]

Vihaan ihmisiä jotka kopioivat minua.

Yksilöllisyys on niin vaikeaa näinä päivinä, täytyy vain vaihtaa tyyliä niin usein ettei muut pysy perässä.

[remppa11]

Ihan heti alkuun meinasin saada sydärin siitä vauvasta jees, ihana tutti liekö lapsonen onnessaan katsoessaan myöhemmin tutti kuvia

Joo mutta asiaa...Olen itse aina ollut omanlainen   persoona....no joo ehkä se punk vaihe oli jonkimoista samaistumista silloiseen kaveriporukkaan...mutta nykyään kuljen omanlaisissa yhdistelmissä ja huomaan etten ole ns.ryhmätyöskentelijä,enkä kestä että jos esim ostan jonkun tietyn kapistuksen on sellainen heti kohta kavereilla tai tutuilla,,,,saati äidilläni.Minusta samaistujat hakee hyväksyntää asettumalla samaan muottiin,johion kaksi henkilöä ei vaan mahdu...muotit on ns.yksiöitä joissa se yksi henkilö vain mahtuu elää kokonaisena ja omanlaisena...tietysti haarautuvaa samaistumista tulee pakostakin esim.vaatteissa koska niitähän valmistetaan massoille ei yksilöille.Mutta ajatus ja tyyli samaistuminen on eri asia.Ajatus mailmani ei vaan sovi samaan kastiin kavereitteni eloon.Minulla ja ystävilläni on eri katsomus ja eri tavat eri aatteet ja eri asiat joita kunnioitamme...mutta koska esim.itse uskon että elä ja anna muidenkin elää niin se on pelannut,,ja olen sanonut että mä olen tää ja sä oot sää, mutta suksi en muutu ja herranen aika jos alat muksi muuttumaan en sua ainaskaan jaksa katella...

Mutta tavallaan ymmärrän sen epävarmuuden tyylin jollaisena samaistujia pidän,he eivät osaa uskalla olla itsenäisiä ja omia persoonia,he kaipaa tuen ja pilarin johon nojaa ja se siis kai on sitten yksi tyyli ja elämän tapa...jos joku sen hyväksyy että heidtäns.kloonataan niin asia on ok,ja jos ei hyväksy mutta ei osaa uskalla sanoa että hei haloo,lopeta tuo,on se pikemminkin sen esim.ongelma ja ns,vika,kuin sen samaistujan.

Täähän menee höpinäksi saikohan kukaan tolkkua mutta kummiskin..

[sawotar]

Mulla on kokemusta samaistujasta..vasta jälkikäteen huomasin, miten hän yritti kopioida elämääni Kuitenkaan onnistumatta, sanotaanko, että ulkoisesti ei yrittänyt, mutta luonteenpiirteitä ja perhe elämää kopioiden, teki mun tekemät asiat perässä..kouluun haut ja sairaslomat jne jne..mut eihän se onnannut, koska henkiset voimavarat eivät ihan yllä samalle tasolle

[kooky]

Mielenkiintoinen aihe!

varmaan paljonkin asiaan sanottavaa olis, mutta just nyt en tunnu saavan koottua juttuja päässäni.

Sitten vielä yksi laji mihinkä olen raskaalla kädellä törmännyt. Nimittäin pakko-Samaistajat.

Tämä koskee nimenomaan negatiivisiä asioita ja kärsimyksiä. Sun on kärsittävä JUST SAMAT asiat kuin itse olen kärsinyt...haluan nähdä sinut täysin samassa asetelmassa/tilassa kuin itse olen kokenut...silloin kaikki menee TASAN ja suuri oikeudenmukaisuus toteutuu.

tässä tapauksessa ihminen asettaa oman henkilökohtaisen kokemuksensa, omat tuntemuksensa ja historiansa ikäänkuin maailman keskipisteeksi ja universaalin oikeudenmukaisuuden mittariksi. Ja siitä sitten vaan muokkaamaan maailmaa sellaiseksi että läheiset saavat kokea just saman. Sen jälkeen hän voi samaistua siihen omaan "kärsimyksen aiheuttajaansa" kun näkee sen toteutuvan toisessa yksilössä itsensä ulkopuolella ja kaikki on taas reilua ja ah, niin TASAN.

Tälläisestä olen pyrkinyt riuhtomaan itseäni irti. valitettavasti tätä esiintyy myös (yhtenä) tausta motivaationa joillakin ns. auttamistyössä olevilla, jotka ovat työssä nimenomaan siksi että haluavat nähdä kärsimystä koska ovat itsekin kärsineet ja kokevat silloin että maailma on reilumpi paikka

[Asterix]

Sitten vielä yksi laji mihinkä olen raskaalla kädellä törmännyt. Nimittäin pakko-Samaistajat.

Tämä koskee nimenomaan negatiivisiä asioita ja kärsimyksiä. Sun on kärsittävä JUST SAMAT asiat kuin itse olen kärsinyt...haluan nähdä sinut täysin samassa asetelmassa/tilassa kuin itse olen kokenut...silloin kaikki menee TASAN ja suuri oikeudenmukaisuus toteutuu.

Ai hitsi, tuo on muuten niin totta! Äitini tekee tuota, eikä vain yritä sitä minulle vaan aivan kaikille! Kenellekään ei saa vahingossakaan mennä paremmin kuin hänellä itsellään.

Heheheh... Oikeaa lähimmäisen rakkautta aidoimmillaan. 

Yksilöllisyys on niin vaikeaa näinä päivinä, täytyy vain vaihtaa tyyliä niin usein ettei muut pysy perässä.

Niin totta! Yksilöllisyys on katoava luonnonvara!
Enään ei saa olla edes outo ja kummallinen yksin!

[kooky]

että  'ah niin ainutlaatuiseen persoonallisuuteesi' yrittää joku tunkeutua....... turha sellaista tuntea, koska se ei ole mahdollista......

elephanti, tää on ainakin mun mielestäni täysin totta. kun sitä yksilöllisyyttä ei edes VOI viedä, kun kaikki on kuitenkin yksilöitä ja ainutlaatuisia tekikö ne sille mitään vai ei. Multa ei itseasiassa voi viedä mitään enkä mä voi viedä mitään keltään.

kateuskin on harha, sillä se on mahdoton toteuttaa...miksi kadehtia, kun ei voi ikinä olla kukaan muu kuin itse. paitsi omaa ihannekuvaansa heijastettuna toiseen sitä kadehtiessaan kadehtiikin.

[Elonkorjuu]

Hehheh, mikähän siinä on kun en toistaiseksi ole huomannut kenenkään niin erityisen paljon yrittävän samaistua minuun?

Minä olen sellainen ovela paskiainen joka sulautuu joukkoon kuin joukkoon. Osaan olla miellyttävä, asiallinen, katu-uskottava, empaattinen, kova. Mitä vain, minkä milloinkin tiedän vetoavan niihin ihmisiin kenen kanssa olen tekemisissä. Mutta se ei kuulu minun yksilöllisyyteeni mitenkään. Olen outo ja aina ollut enemmän tai vähemmän erilainen, harrastan kaikkea erikoista ja tyylini on erikoinen. En yksinkertaisesti välitä mitä muut ajattelevat, paitsi silloin kun itse hyödyn jotenki siitä, että saan muut puolelleni. Kartallani on paljon muuntuvaa kaksosta ja jouskaria ja juuri toi kaksosuus antaa sen ilmiömäisen kyvyn puhua kenet vain puolelleen.

Ei pahaa tahtoa eikä juonittelua. Ihmisellä on oikeus ajatella myös itseään ja omia etujaan.

[pluto]

muuten astrologisesti, tuota omakohtaisuutta ja yksilöllisyyttä indikoi mielestäni myös voimakas planeettapainotus etenkin ykköshuoneessa, ja myös 2.ja 3. huoneessa (ensimmäisen neljänneksen huoneet)...näin olen ollut huomaavanani...siis jos vaikka planeetat olisivat loppumerkeissä mutta huone on 1.huone, se antaa saman vaikutuksen.

Kuulostaa ihan uskottavalta. Minäkin  ja pohjimmiltani olen tuollainen suhdekeskeinen. Yksin ei ole kivaa ja suuret ryhmät ahdistavat...
Kun ykköshuoneessa kuitenkin on aika huomattava painotus ja Venus nousussa, (vaikka onkin asteen verran 12. huoneen puoleella) se tuo niin paljon painoa persoonallisuuteen, ettei oikein koskaan voi sulautua joukkoon. Luullakseni pelkkä Pluto ykkösessä riittäisi luomaan tuota ristiriitaa, se kun pakottaa kohtaamaan sitä sisäistä yksinäisyyttään ja sitä kautta yksilöllisyyttä. Aurinko taas lisää persoonan voimaa entisestään... Aina olen siis herättänyt ihmisissä voimakkaita tunteita, etenkin teini-iässä nimenomaan pojat kokivat (kai) minut jonkin näköisenä uhkana, ihmisenä jota piti yrittää alistaa kaikin tavoin.
En siis ikinä ole ollut niin cool, että kukaan olisi tahtonut apinoida minua millään tavoin, ennemmin siis se "suuri yksinäinen", mikä aurinko-vaa'alle on tietysti aika vaikeaa...
Tämä meni nyt tietysti aavistuksen verran ohi aiheen, kukaan kun ei pysty/halua samaistua minuun, mutta tällaisia ajatuksia sign? tuo kirjoituksesi herätti.

[Aniel]

HUI MIKÄ KUVA!!! En tajunnut mitään tuttia siinä. kääk.

SAMAISTUJAT... Minulla on aina kulkenut perässä joku... ja kun se joku aloittaa samaistumisen, arvostukseni häneen katoaa. Olen oman tien kulkija, vahvasti, minkä vuoksi minua ihaillaan.

Ongelmiakin se tuottaa. Viimeisin ex-mieheni (ja monet muut miehet myös) eivät kestä sitä, että olen sitä mitä olen, ja olen vielä vahvasti. Minut on kasvatettu kolmen leijonan voimalla (äiti, isä ja iso-sisko) joten joku voi ehkä väittää ylpeäksi ennen kuin minut todella tuntee.

Yksinäistä, miesvapaata elämää se pahimmassa tapauksessa tietää, kun on vahva, rohkea, mutta ulkoisesti herkän ja naisellisen näköinen... ellen kohtaa samanlaista miestä, joka ei menetä itsetuntoaan minun edessäni.  (no joo, katkeruutta on tällä hetkellä)

MUTTA omassa tapauksessa samaistujassa häiritsee se piirre, että ikään kuin roikkuu kimpussa... ei se haittaa jos nyt ostaa vaatteen tai toisen - siitä vaan, mutta jos energiallaan ROIKKUU ja alkaa tuhoamaan minua... tai on sillain imussa...

[Aniel]

*nuuh*

..kitkerälle hielle

kuten koko tämä ketju

(:

Niii-in. Itsesäälissäkin on välillä kiva rypeä, mutta se ei kannata kovin kauaa... 

[kooky]

*nuuh*

..kitkerälle hielle

kuten koko tämä ketju

(:

mikä tässä ketjussa sinua eniten häiritsee? olisi kiinnostavaa tietää. viestisi oli ilmeisesti sarkastinen/ironinen. sain sellaisen vaikutelman että mielestäsi yritämme täällä jotenkin korostaa omaa erikoisuuttamme ja ajatus tästä rassaisi sinua. tai sitten aihe on mielestäsi vaan tyhjä ja ärsyttävä. no nyt vien taas off-topiciksi...

[Dimma]

Mun tapauksessa samaistujat (jäljittelijät ) ovat yleensä ns. hiljaisia kopioitsijoita. Ts. eivät kommentoi (taikka missään nimessä kehu!) kyseistä asiaa minun läheisyydessäni, siis silloin kun minulla on SE (esim. vaikka nyt hiustyylistä lähtien aina ammatinvalintaan asti..), vaan myöhemmin sitten huomaan asian itse-- että "hehän ovat aina olleet kiinnostuneita" tästä asiasta.

Muutama vuosi takaperin opiskelin erästä alaa ( kulttuuri ) ja vain pari vuotta opintojeni alkamisen jälkeen lähipiirissäni alkoi varsinainen buumi samalle alalle- kolme heistä valmistui kyseiseen ammattiin! Hienoa sinänsä, mutta välillä tuntuu siltä että ihmisillä ei ole mielikuvitusta löytää asioita itse..
Olen elänyt varsin vaiherikasta elämää, muuttanut paljon ja tehnyt asioita täysin oman pääni mukaan. Pidän uusien asioiden löytämisestä. Onhan se liikuttavaa että jotkut "ihastuvat" niin että osia minun habituksestani pitää kopioida siihen omaan olemukseen. Mutta eikö olisi kivempaa oivaltaa asioita ihan itse. Käyttää vähän sitä luovuutta.

Koska olen nouseva skorpioni jaan ihmiset (tahtomattani) kahteen kastiin, toiset ihastuvat  , toiset eivät voi sietää  ..Joskus reaktiot ovat aika voimakkaitakin. Nuorempana se hämmensi, nykyään annan samalla mitalla takaisin. (Eli piikki heiluu jos tarvitaan!)

Toisaalta, olen itse tavannut valovoimaisia henkilöitä joissa on jotain selittämättömän viehättävää. Sana valovoimainen sopii siksikin että joissain ihmisissä on "valoa", he erottuvat suurestakin joukosta ihmisiä. (ei ole tarkoitus kuullostaa ihan hullulta tai itserakkaalta, mutta eiköhän täällä tiedetä mitä tarkoitan.. )

[Jasca]

.. tämä ketju (en tiedä mikä oli aloittajan tarkoitus) on painottunut 'oman ihanan ja ainutlaatuisen persoonallisuuden' ylistysjuhlaksi..

ja sitten toisaalta näiden toisien (samaistujat) verbaaliseen alistamiseen, ja taas sitä kautta sen oman persoonallisuuden ylistämiseen..

Ka en nyt jaksanut ihan koko ketjua plarata, mutta samaistujat iskevät kyllä ihan jokaiseen. Ei siis tarvitse olla mitenkään "ihana ja ainutlaatuinen persoonallisuus" saadakseen varjon itselleen. Kyse on useammin siitä, että meissä on monenlaisia persoonia ja jokin osa aina viehättää jotakuta. Usein kyse on vain pienestä eleestä tai sanonnasta, jonka joku tahtoo kopioida itselleen. Sillä tavalla koko sosiaalinen elämä on tapansa luonut ajan myötä. Meihin samaistutaan suuressa tai pienessä määrin ja me teemme niin myös omalle ympäristöllemme. Ketju on loputon ja ihan normaalia toimintaa. Tässä hommassa ei tosiaan tartte olla mitenkään erinomainen...eläminen riittää. Tottahan se on, että "ammattivarjot" on joskus ärsyttäviä, mutta pitää vissiin kunnioittaa heidän tapaansa elää. Ehkäpä se on heidän elämänpolkunsa oppia ja opettaa tässä elämässä.