seuraava »

[Ikitosi]

Mietin, miten kuvailisin omaa elämäntehtävääni. Minulla on selkeä kuva siitä mitä haluan ja mitä minun pitää tehdä tässä elämässä ja odotan että pääsen toteuttamaan tätä tehtävää suuremmassa mittakaavassa vuosien päästä. Joskus ahdistun todella paljon, kun olen niin kaukana tehtävästäni. 

Elämäntehtäväni on kuitenkin luoda muihin ihmisiin rohkeutta ja pelottomuutta. Ainakin nyt tuntuu siltä. Tiedän myös jotenkin, miten tätä pitäisi toteuttaa. En vain vielä tiedä miten pääsen siihen....

Elämäntehtäväsi toteutus on lähempänä kuin arvelet;
Aloita itsestäsi! 

[^^Queen Nefertiti^^]

LUOVUUS

Enkelit ehdottavat, että tutkit luovaa potentiaaliasi.
Salli mielikuvituksen virrata.
Pyydä enkeleitäsi ohjaamaan luovaa energiaa johonkin hyödylliseen.
Käytä voimiasi viisaasti ja iloiten.
Nauti luovasta voimasta
ja käytä sitä korkeimmaksi hyväksi.

[body electric]

Harmi etten mä ostanu tänään yhtään suklaata, eihän näitä jaksa lukee jos ei oo jotain mussutettavaa. Näkkileipää on tässä järsiny koko illan, meniskö vielä tekemään yhden? Emmä jaksa enää pestä hampaita toiseen kertaan.

Mun elämäntehtäväni on jumalaisen kauneuden saattaminen maan päälle.....

[Jinx]

     :

"Opetella olemaan joskus hiljaa, tai edes ajattelemaan mitä sanon."

[Hiisitär]

Mun elämäntehtäväni on jumalaisen kauneuden saattaminen maan päälle.....

Kuinka saatat Jumalallista kauneutta mään päälle? Tuleeko esim. taiteen muodossa vai koetko olevasi se, joka avaa toisten silmät näkemään Jumalallisen kauneuden kaikkialla?

[Hiisitär]

Myös omat taiteenalueeni on sellasia joita pyrin hiomaan yhä enemmän tässä mielessä, se nyt on tietysti vaikeeta ja siihen pitää suhtautua hyvin nöyrästi, ja huumorillakin

Aivan samaa mieltä! Hirmu monet suomalaiset taiteentekijät (harrastajista nyt enemmän tietävänä puhun) ajattelevat, että taide on pikkutarkkaa pilkun viilausta ja hirveän vakavaa. Se ei enää tunnu taiteelta, joka on luovaa, spontaania tekemistä, vaan väkisin vääntämiseltä, jotta saataisiin ulkoisesti kliinisiä ja hienoja kuvia, mutta sisällöllisesti ja tunteellisesti täysin kylmiä ja tyhjiä töitä...

Itse pyrin tekemään kaikki piirrokseni täysin intuitiivisesti ja ehdottomalla huumorilla. Kehittyä toki haluan, mutten ota itseäni liian vakavasti. En esimerkiksi harjoittele koskaan mitään 

[Nefertari]

Tiedättekö...Nyt tunnen oloni suorastaan hulluksi. Mutta. Minulla on koko ajan jokin pakkomielle sotaan. Siis niinkuin "valmistaudun" siihen jotenkin alitajunnassa. En itseasiassa ollut hereillä sotia käsittelevien historian tuntien aikana, ja en juurikaan lue lehtiä/katso uutisia. Ainoastaan satunnaisesti. Viime yön suunnittelin bunkkereita sukulaisilleni...

Ja siis niinkuin...minulla vaan jossain tuolla pyörii mielessäni se ajatus, että päsisinkö armeijaan. No en pääse enkä oikeasti edes halua!!! Ja sitten minulla on kuitenkin se mielessä, että jos sota tulisikin, niin menen mukaan tavalla tai toisella ja että minusta voisi olla hyötyä...

Minusta nämä minun ajatukset ovat näin päivänvalossa ajateltuna hulluja! EN minä mitään sotaa halua! Mutta silti minulla on nuo edellä mainitut fiilikset. Ja olen koko ajan aivan 150% varma että sota tulee, joka vaikuttaa Suomessakin. Sairasta.

Sanokaa ny hemmetti muutki, ettei tämä ole mitään elämäntehtävää ja että olen muuten vain hullu. Ja sitten kuitenkin minulla on oma ammatti ja ura jotenkin...odottaa selvää reittiä tai tapaa.

Noh, jospa kuittaan koko edellä mainitun sillä, etten oikeasti tiedä tai edes aavista elämäntehtävääni ja kaipaan vahvempaa lääkitystä.....

[Hiisitär]

Ja siis niinkuin...minulla vaan jossain tuolla pyörii mielessäni se ajatus, että päsisinkö armeijaan. No en pääse enkä oikeasti edes halua!!! Ja sitten minulla on kuitenkin se mielessä, että jos sota tulisikin, niin menen mukaan tavalla tai toisella ja että minusta voisi olla hyötyä...

Minusta nämä minun ajatukset ovat näin päivänvalossa ajateltuna hulluja! EN minä mitään sotaa halua! Mutta silti minulla on nuo edellä mainitut fiilikset. Ja olen koko ajan aivan 150% varma että sota tulee, joka vaikuttaa Suomessakin. Sairasta.

Sanokaa ny hemmetti muutki, ettei tämä ole mitään elämäntehtävää ja että olen muuten vain hullu. Ja sitten kuitenkin minulla on oma ammatti ja ura jotenkin...odottaa selvää reittiä tai tapaa.

Minulla oli yläasteen alussa ihan hirveä sota- ja armeijakausi. Olisin halunnut armeijaan ja yksi ammattihaaveista lapsuudessani oli joko sotilas tai rauhanturvaaja. En ole ihan varma mistä se sotilaitten into tulee, ehkä siitä, että he ovat nykypäivän sotureita ja olen ollut itse soturi ainakin kahdesta (viikinki ja samurai) ja ollut muuten elämässäni tekemisissä eri sotureitten kanssa.

Samalla kuitenkin pelkään ja vierastan sotilaita, poliiseja, vartijoita ym. tuon alan ihmisiä, sillä viime elämässäni sotilaat ampuivat minut kuoliaaksi. Ilmeisesti kyse oli Vietnamin sodasta.

Into armeijaan voi tietysti olla myös viitettä omasta roolista, joka kohdallasi voisi olla juuri Soturi. Omat sisäiset taistot tulevat ainakin minulla esiin eräänlaisena "väkivaltaisena ajatteluna". Yleensä tekisi mieli oikeasti juosta menneisyyden taistelukentille hakkaamaan ihmisiä palasiksi kirveellä ja kuten Ajattara laulaa "keukot keitti, päitä niitti"-meiningillä.

[Nefertari]

Into armeijaan voi tietysti olla myös viitettä omasta roolista, joka kohdallasi voisi olla juuri Soturi. Omat sisäiset taistot tulevat ainakin minulla esiin eräänlaisena "väkivaltaisena ajatteluna". Yleensä tekisi mieli oikeasti juosta menneisyyden taistelukentille hakkaamaan ihmisiä palasiksi kirveellä ja kuten Ajattara laulaa "keukot keitti, päitä niitti"-meiningillä.

Jännä juttu...Käsitinkö siis oikein, että voisi olla kyse jostain menneistä elämistä? Minä en nimittäin ole vielä kertaakaan ollut tietoinen aiemmista elämistäni...Vaikkakin haluan tietää. Voiko menneitä elämiä ns. aistia tuolleen, että on joihinkin asioihin jotakin selittämättömiä pakkomielteitä? Minulla noita pakkomielteitä on toistaiseksi vain kaksi...Muinainen Egypti ja nuo sotahommelit.

Hemmetti, kun minua kiinnostaisi nuo entiset elämät, mutta mistä minä voin saada apua niiden selvittämiseen? Olen huomannut sinut AthaMaarit moneen otteeseen kertomassa niistä ja lienet juuri oikea henkilö kertomaankin...Mutta jos minä olen näin...noh...tälläinen etten ilmeisesti ilman apua saa niitä selville, niin mistä apua?

Minusta ainakin tuntuu siltä, että jos en ymmärrä mennettä nykyisessä jajotain entisistäkin, en voi koskaan nimetä elämän tehtävääni. Kuinka muuten voisinkaan ymmärtää elämäntehtämääni?

*huokaus* 

[Riitta]

Nefertari
On totta,etta edelliset elamat joskus vaikuttavat meihin jopa pakkomielteina.
Itse olen saanut kirjan aikaiseksi eraasta elamasta muiden auttaessa.
Vain hyvin syva keskittyminen=meditaatio auttaa, tassa tapauksessa suosittelisin kysymaan:missa olen ollut soturina ja nain jatkossa tiedat jo itse mita kysya seuraavaksi ja miksi, ehka aluksi se voi kestaa muutaman kerran ennen kun saat vastauksen, mutta varmasti saat jopa kuvien muodossa.
Egyptiinhan voisit menna kaymaan, ehka matkasta muisti virkistyy.
Diamond

[Hiisitär]

Jännä juttu...Käsitinkö siis oikein, että voisi olla kyse jostain menneistä elämistä? Minä en nimittäin ole vielä kertaakaan ollut tietoinen aiemmista elämistäni...Vaikkakin haluan tietää. Voiko menneitä elämiä ns. aistia tuolleen, että on joihinkin asioihin jotakin selittämättömiä pakkomielteitä? Minulla noita pakkomielteitä on toistaiseksi vain kaksi...Muinainen Egypti ja nuo sotahommelit.

Hemmetti, kun minua kiinnostaisi nuo entiset elämät, mutta mistä minä voin saada apua niiden selvittämiseen? Olen huomannut sinut AthaMaarit moneen otteeseen kertomassa niistä ja lienet juuri oikea henkilö kertomaankin...Mutta jos minä olen näin...noh...tälläinen etten ilmeisesti ilman apua saa niitä selville, niin mistä apua?

Minusta ainakin tuntuu siltä, että jos en ymmärrä mennettä nykyisessä jajotain entisistäkin, en voi koskaan nimetä elämän tehtävääni. Kuinka muuten voisinkaan ymmärtää elämäntehtämääni?

Kiinnitin huomiota viimeiseen lauseeseesi, sillä minullekin on tärkeää tietää, mistä menneen elämän tapauksista elämäni suurimmat asiat ja mullistukset johtuvat.

Minä olen itse muistanut elämiä ihan omalla ajallaan. Osa pomppii mielee tahtomattakin, jotkut muistaa hetken miettimisen jälkeen ja toisia ei taas muista sitten millään. Esimerkiksi tiedän joko itse hukkuneeni tai nähneeni jonkun rakkaan henkilön hukkuvan menneessä elämässä, sillä kammoan vettä, mutta minun ei vain yksinkertaisesti anneta muistaa tuota elämää, vaikka kuinka pinnistelisin. Uskon, että muistamme niitä elämiä, joista meillä on vielä jotain opittavaa ja niitä, jotka on ehkä jo hyvitetty, mutta joiden muistamisesta ei ole meille haittaa. Oman sielumme kehityksen kannalta on tärkeää, ettemme muista ihan kaikkea, jotta voisimme keskittyä tähän elämään täysillä (kuka esimerkiksi haluaisi muistaa kirkkaasti olleensa pedofiili, kun mielessä kummittelisivat vain kauhistuneiden lapsiuhrien kasvot ja huudot?)

Uskon myös siihen, että sitä mukaa kun tallaa tätä henkistä tietä alkavat nuo elämätkin muistua mieleen. En minäkään muistanut mitään menneistä elämistä vielä 7 vuotta sitten, joitain pikkuaavistuksia oli (tuosta vesikammosta lähinnä). Toivoin silloin ääneen monta kertaa, että kunpa näkisin entisiä elämiäni! Nyt niitä pomppii päähän välillä ihan keskellä kirkasta päivää, jostain pikku ärsykkeestä. Tulee sellainen "Ai niin! Nyt muistankin!"- tilanne 

Omia aavistuksia, mieltymyksiä ja pelkoja kannattaa kuunnella tarkkaan, ne antavat yleensä joitain viitteitä. Itse odotan innolla Nelosella alkavaa Rooma-sarjaa, sillä tiedän eläneeni Roomassa ja elämäni on liittynyt jotenkin legioonalaisiin. Sen enempää en tosin tiedä, mutta tuollainenkin aavistus/muisto on ihan varteenotettava menneen elämän muisto. Unet ja meditointimatkat paljastavat lisää asioita. Koko ajan muistuu vain uutta ja uutta mieleen ja se on hirveän jännittävää ^______^

Ulkopuolista apua voi hakea hypnotisoijalta, regressioterapeutilta tai selvännäkijältä. Kannattaa vaikka kurkata tuonne Auttajalistaan. 

[Nefertari]

Egyptiinhan voisit menna kaymaan, ehka matkasta muisti virkistyy.
Diamond

Juu kävin siellä voi itku miten ikävä minun oli sieltä lähteä pois! Kaikki oli siellä niin...unenomaista. Siis ihan kaikki. Hajut, maisemat, vilinä. Jopa ne kurjat asiat eivät haitanneet niin paljoa, kuin kanssamatkustaneita. Mutta kaikki "uusi surkeus"siellä kyllä jonkin verran häiritsi. Kuten autot ja naiset jotka oli verhottu mustiin. Mutta se oli niin ihana uni, kuin kotiin olisin mennyt! ja mieletön surkeus seuraavan kuukauden, kun halusin niin kovasti takaisin...Mutta sillon en ajatellut, että olisi mahdollista muistaa menneitä elämiä. Se vain paukutti päässäni, että tämä on koti. *huokaus* 

Minulla ei oikeasti ilmaannu yhtään mitään muita merkkejä menneistä elämistä, kuin nuo pari pakkomiellettä. Meditointikin on hiukan lapsen kengissä mutta aion toki yrittää sitä. Ja ennustajalle on ihan lähiaikoina tarkotus varata aika...

Ei kun...kyllähän mulla on muitakin pakkomielteitä. Afrikka. Mutta en osaa tarkemmin sanoa että mikä siellä. Siis ei ole samanlaista pakkomiellettä niin kuin muinaisesta Egyptistä. Se vaan on...jotenkin kokonaisuus. Se kuumuus se luonto...

Tiedättekös, tää on raivostuttavaa!  Nyt kun tiedän, että pakkomielteet todellakin liittyvät menneisyyteen, niin sitä enemmän harmittaa, kun en saa niistä tietää...hmph!

[Raven79]

heips. mielenkiintoisia keskusteluita.
Itse mietin kovasti tiedänkö elämäntehtäväni ja olenko tietoinen aikaisemmista elämistäni. Olin jo unohtanut... uskon ehkä olleeni kurtisaani tms. ja eläneeni keskiajalla. Lisäksi mietin suuresti olenko ollut vainottu/poltettu "noita". koska olen tavallaan unohtanut nykyisen elämäni hyörinässä entiset elämäni,en ole saanut uusia vinkkejä aikoihin. Vuosia sitten olen saanut viestejä unien ja syvien tuntemusteni kautta. On erikoista että tiedän myös että 1800 luvun alussa minulle on tapahtunut jotakin kauheaa, en pysty käymään esimerkiksi vanhoilla museo- aluella, joissa voi käydä ihmettelemässä sen ajan asuntoja ja esineitä. Kun olen sen ajan taloon astunut, vyöryy ylitseni valtava ahdistus ja tunne että olen kokenut ajan sekä silloin tapahtuneen pahuuden. Voi olla että kaikki nämä tuntemukset liittyvät yhteen ja samaan entiseen elämääni, mutta se on varmaa että olen tullut nyt maanpäälle parantamaan omia tapojani ja auttamaan kaikkia ihmisiä mm. ammattini kautta. Tärkein elämäntehtäväni on mielestäni minä itse ja tämänhetkinen suhteeni. Tiedän että meidät on tuotu yhteen erityisen tehtävän takia. Minua kasvatetaan ns. nuhteettomampaan elämään jota koitan parhaani  muk. toteuttaa. Ja minä itse olen täällä auttamassa erityisesti kumppaniani.

tiedä häntä... ehkäpä vastauksia tulee joskus....

[Elonkorjuu]

Lähdin pohtimaan tätä elämäntehtäväjuttua ja aluksi juutuin siihen että onko se minä- vai maailma-mittakaavassa... toisaalta kumpikin palvelee toistansa...

Jos ajattelen itseäni ihmisenä ja persoonana, enkä täydellisenä jumalaisena "osasena", varmaankin suurin kehitys mikä minussa voisi tämän elämän aikana tapahtua on se, että oppisin löytämään yksinkertaisuuden joka asiasta. Olen mieletön soheltaja ja joka asia jää kesken, työ kärsii ihmissuhteista ja ihmissuhteet työstä, kunnes tuleekin opiskelu taas kuvioihin ja pitää alkaa harrastamaan ja puhua samalla koko ajan puhelimessa  tai olla netissä. Pitää olla ihastunut vähintään kolmeen mieheen yhtä aikaa ja aloittaa joka kuukausi joku uusi liikuntaharrastus, jossa tutustuu uusiin ihmisiin ja heidän mukanaan sitten ajautuu taas uusiin kuvioihin.  : Mieltä kalvaa koko ajan pieni levottomuus kun maisemat vilisee silmissä. Tekisi mieli räjähtää ja hajota miljoonaksi hippuseksi ja mennä joka paikkaan kaikkialle ja kokea kaikki mitä voi kokea, yhtäaikaa!

Oisko aika rauhottua. 

Toisaalta jos ajattelee tätä maailmaa, ihmiskuntaa, mitä minä pieni sekopää voin tänne omalla olemuksellani tuoda? Ainakin parin viime vuoden ajan hyvin moni tapaamani ihminen on sanonut, että harva ihminen on näin välitön, avoin ja vastaanottava. Minun seurassa voi olla juuri niin hullu, idiootti, hilpeä, nolo, vihainen, surullinen, masentunut tms. kuin miltä tuntuu, koska minua ei tarvitse jännittää. Otan vastaan kaiken mitä tulee, enkä ole moksiskaan. Tai sitten olen itse vaan niin hävettävä, että kukaan ei voi tuntea häpeää itsestään minun seurassani... Luulen, että tätä piirrettä hiomalla ja käyttämällä pääsen vielä elämäntehtävääni käsiksi...

Luulen ja pelkään että kuvittelen itsestäni joskus liikoja... Tai että pidän itseäni henkisesti kehityyneempänä kuin olen. Ehkä minusta ei ikinä tulekaan mitään seuraavaa aurinkojumalaa, mutta jos vaikka oppisin tajuamaan pienien asioiden suuruuden ja nöyrtymään hiukan. Se olisi suurta. Jotenkin havahduin tähän narsismiini eilen kun tajusin että flirttailin itseni kanssa peilin välityksellä vaikka kuinka kauan ja onnistuin iskemään itseni....

[astraali]

Jotenkin havahduin tähän narsismiini eilen kun tajusin että flirttailin itseni kanssa peilin välityksellä vaikka kuinka kauan ja onnistuin iskemään itseni....

Voi ei.... Oikeasti osuit johonkin "naurunnappiin" nyt..... Ihana olet! Täydellinen juuri tuollaisena!