Minulla on suht usein unihalvauksia. OSaan jo havaita niiden lähestyvän ja jos en halua niitä, niin ns. estän niitä tulemasta. Tyyliin pakotan kissan koskemaan minua tai liikkumaan.
Alussa pelkäsin hirveästi. Tuntui kun joku istuisi päälläni ja vetäisi jotain irti minusta. Silmiä ei saa auki ja tuntuu kamalalta.
Kerran luin tiiviisti yhtä fantasia-sarjaa ja yöllä tuli unihalvauksia. Kuulin kamalaa pahisnaurua, mutta sanoin releesti "Et sie minua pelota, mie oon sinua vahvempi" ja ammuin sitä tulipalolla, joka tuli kämmenestäni
no sitten lauma uusia demoneja hyökkäsi kimppuuni (siis näin se meni mielikuvituksessani) ja pakotin uskollisen kissani (joka nukkui rintani päällä) liikahtamaan, jotta heräisin transsista. Olin siis puolivalve tilassa, en tuntenut kissaa päälläni, mutta tiesin, että se on siinä, koska vaivoin sain silmäni raolleen. Sitten varmaan jotenkin telepaattisesti se kissa sitten "kiehnäsi" poskeani ja havahduin.
Vasta koin ihan toisenlaisen unihalvauksen. Näin unta, että kissaani Maijaa oli kaksi, enkä tiennyt kumpi on oikea. Sitten olin taas puolivalve tilassa ja tuli unihalvaus (unihalvauksen aikana tuntuu kuin ruumiini kouristelisi, vaikka oikeasti en liiku. Taitaa se henkinen ruumis siis kouristella) ja se toinen kissa sanoi, että "minä rakastan sinua, ja minä pidän sinusta huolen. Uskothan sinä minuun ja pääsenhän sydämeesi" vastasin, että "sinähän olet siellä jo"
Jäi raukea, ihana olo. Kouristuskin oli sellainen valon ja rakkauden täyttämä. Henkiopas tai vastaava varmaan tuli auttamaan. Olin meditoinut illalla ja nukahtanut siihen. Poikaystävä oli pettänyt vasta ja olin surullinen. Tuo kokemus auttoi.
En enää pelkää unihalvausten aikaan, uskon, että siinä on jotain "henkisempääkin" läsnä kuin pelkkä aivotoiminta, mutta eihän ne oikeasti satuttaa pysty
ammun niitä sitten tulipalloilla.
