seuraava »

[astraali]

Tämä aihe nyt sopisi muillekin aiheille mutta laitetaan se nyt tänne...

Onko teillä kokemuksia ns. unihalvauksista tai itse puhun jähmettymisestä?
Heräämisen tai nukahtamisen yhteydessä yleensä tapahtuva "halvautuminen", jossa mieli on hereillä ja tavallaan vankina nukkuvassa kehossa. Tässä tilassa ei voi liikkua, ei puhua eikä ylipäätään millään tavalla kontroloida kehoa eli ruumis on tavallaan halvauksessa. Tässä tilassa ihmiset usein kokevat hyvin voimakkaasti jonkun läsnäolon. Kuulevat puhetta, laulua ja ääniä ja näkevät hahmoja jotka ovat samassa huoneessa ja irtoavat ruumiista.

http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005 Tuossa linkissä tampereen yliopiston teettämä tutkimus aiheesta. On todella mielenkiintoinen, joten jos aihe vähääkään kiinnostaa -suosittelen!!

Mutta tuli mieleen tuosta yhdestä kirjoitukseta -jossa puhuttiin pahan läsnäolosta -että oletteko kokeneet tuota unihalvaustilaa itse?

Milloin se teille tulee ja millä tavalla vapaudutte siitä?
mistä luulette ko. tilan johtuvan? 

[astraali]

.... että minä ainakin koen nuo jähmetykset hirvittävän ahdistavina...

[ntidada]

Itselläni on ollut ehkä n. 13-vuotiaasta lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti tuollaisia ko. kaltaisia tiloja lähinnä esim. painajaisesta herättäessä. Tässä mainittua tekstiä en nyt vilkaissut, saattaa olla että olen sen juuri lukenutkin jokin aika sitten (jotain aihetta käsittelevää tuli vähän aikaa sitten luettua), mutta yleisesti kuvatun kaltaisia unihalvauksia minulla on ollut suhteellisen vähän (juurikin niitä joissa mainitaan tuo jonkinsortin "pahan" läsnäolo). Yksi kokemus on lähinnä tuota peruskaavaa.

Useimmiten nuo unihalvauksen tapaiset tilanteet ovat liittyneet juuri siis jo em. painajaisesta heräämiseen, eli olen kokenut etten pysty liikkumaan, joka sitten tietenkin on itsessään jo painajaisen lisäksi tuottanut ahdistusta.

Tätä nykyä nuo tilat ovat olleet (n. vuoden sisällä) lähinnä yleisiä "sekavuustiloja" unen ja valveen rajoilla, liikkumisen mahdottomuuden kokemisen lisäksi mukana on selkeähkö tiedostaminen ympäristöstä (huoneesta/huoneistosta) joka tosin häilyvästi sekoittunut uneen (esimerkkinä eräs tilanne jossa koin että huoneistossamme on joku tunkeilija, välillä olin muka lapsuudenkodissani omassa huoneessani joka tosin oli aivan samannäköinen kuin nykyinen makuuhuoneemme, mutta suurimman osan aikaa tiedostin ja "näin"/näin todella asuntomme). Noihin tiloihin on myös välillä liittynyt voimakas jonkin puoleensa vetävän/imevän voiman tunne, yleensä tuo tunne on ollut paha (vrt. joissain painajaisissani minua liikutteleva voima joka heittelee tms. ilman että kykenisin itse vaikuttamaan).

Jos jotakuta syystä tai toisesta kiinnostaa enempi kuulla täsmällisempää kerrontaa eritellymmin noista ko. kokemuksistani, niin mielelläni kirjoittelen/vaihdan kokemuksia myöhemmin ...uni kutsuu jo tässä vaiheessa yötä vaikka siitä ei tiedäkään aina mitä tuo tullessaan

[heguli]

Sain unihalvauksen kolmannen poikani syntymän jälkeen ja koin tilan äärettömän ahdistavaksi... vankina omassa kropassaan. Sykkeeni oli todella matala ja tuntui kuin käsissäni ja jaloissani ei olisi veri kiertänyt lainkaan. Pelottavaa!!!

Samankaltaisessa tilassa olin kerran hypnoosista herättämistilanteessa. Ajatus kyllä juoksi, mutta en pystynyt liikuttamaan kroppaani. Liikuntakyky palautui vasta sitten kun hypnologi kävi ravistelemassa jalkaani. 

[kooky]

On ollut noita unihalvauksia teini-iästä lähtien, tosin vaihtelevasti, joskus pitkiäkin taukoja. Ainakin niitä esiintyi eniten silloin kun oli stressi, liika kiire ja ei antanut levätä itsensä tarpeeksi, tai jos lepäsi niin se ei ollut laadukasta lepoa.

En ole kokenut niissä jonkun voiman tai olennon läsnäoloa, mutta yleensä tunteen jossa lähtee liikkumaan, joko vajoamaan patjan läpi alas tai liukumaan sivusuunnassa, joskus myös lentoon. tunne on hyvin fyysinen. joskus muistan että muka siirryin eteisen lattialle fyysisesti vaikka makasin sangyssä. usein se alkoi niin että niskasta tulee ikäänkuin sähkövirta, ja tämä tuntuu kyllä hyvin epämiellyttävältä. yleensä koitan saada ääntä kurkustáni mutta sitä ei tule, huutaa apua, apua, mutta saan kai aikaan jotain epämääräistä hengenhaukkomista tai vikinää.

ehkä pelottavin vastaava kokemus oli joskus 14-15 v kun tunsin että hajoan pieniksi hiukkasiksi jotka pyörivät spiraalissa ylöspäin tälläisen kohtauksen aikana...silloin luulin kuolevani.

onneksi unihalvauksia ei ole tullut aikoihin. isälläni on niitä kanssa ollut, joskus mietin liittyvätkö ne jopa ruumiinrakenteeseen ja tälläisen alttiuden voisi periä. jotenkin tuntuu että paikalla juuri kallon juuressa, siellä missä selkäranka ja kallo yhtyvät, on tekoa tämän kanssa fyysisesti, sieltä koen ainakin sähkövirran lähtevän. Unihalvauksia on saattanut esiintyä silloin kun niska on joutunut pahaan asentoon ikään kuin leuka vasten rintaa kulmaan tai pää liian suuresti kääntyneenä sivulle suhteessa hartialinjaan.

[astraali]

Minulla noita "halvauksia" on kausittain. Välillä joka päivä ja välillä on kuukausia ettei yhtään.
Minä olen alkanut irtautumaan ruumiistani noiden halvausten aikana. Olen yrittänyt rentoutua mutta se on tosi vaikeaa, koska se on kammottava tunne "herätä" ja olla vankina itsessään. Saatan esim. luiskahtaa ruumiistani lattialle tai seinään tms. Näen kaiken "sieluni silmin" ja saatan palata ruumiiseeni takaisin ihan sikinsokin eli näen itseni vaikka leuan alta tms. Sitten kestää hetki, että saan energiani tasaantumaan kehooni. Näen myös paljon asioita tuossa tilassa mutta ehdottomasti kammottavinta on ne äänet, jos joku puhuu tms. pään sisään. En yleensä jää kyllä kuuntelemaan...  Tilasta vapautuu joko tahdon voimalla tai sillä, että saa liikautettua jotain ruumiin osaa mutta se vaatii todellista voimaa. Olen yleensä ihan poikki noiden juttujen jälkeen ja energiat ovat ihan matalalla pitkään.
En oikein tiedä, miten tähän asiaan pitäisi suhtautua, siksi täällä kyselen.
(Ja voin vain kuvitella, miten jostain tämä kaikki saattaa kuulostaa ou-dol-le...  )

[kooky]

mielenkiintoisia kokemuksia sinulla. ja varmaan kuulostaa oudolle, mutta silloin käsitys siitä mikä on outoa ja mikä ei on liian suppea. mikään mikä tapahtuu ei ole outoa, koska se tapahtuu...

sinulla siis liittyy siihen näköaistikin, tuo itsensä leuanalta katsominen kuulosti mielenkiintoiselta hmm...noista äänistä minulla ei ole kokemusta. kiva kuulla toisten kokemuksia siitä mitä voi kokea.

itselleni se on ollut hyvin persoonaton kokemus...eli ei ääniä, ei olentoja eikä edes näkemistä eikä oikein tunteitakaan paitsi tietenkin hetkittäinen pelko siitä että on kuolemassa. (mutta kun niitä on tullut useita, niin ei sitä kuolemista enää niin paljon pelkää kun ei ole aikaisemminkaan kuollut.) kaikki perustuu tunto ja liikeaistiin itsellä, ainakin tähän asti. joskus jotain näköaistia on ollut mukana...joo kyllä on todellakin enhän olisi muuten esim voinut paikallistaa olevani eteisen lattialla "mukamas", mutta niin että silmät ovat fyysisessä ruumiissa kiinni. ikinä ei ole olleet silmät konkreettisesti auki.

johonkin tuollaiseen saattoi liittyä kehollinen kaksoiskokemus että tunsi makaavansa yhtä aikaa ja samalla seisovansa pystyssä makaavan itsensä keskellä Joo, ei ne aistit ole välttämättä sidoksissa fyysiseen ruumiiseen.

oletko kokenut että pään asennolla on sinulle vaikutusta? muistatko näkemiäsi asioita ja saatko mitenkään tulkittua niitä? entäs kuulemiasi? vaikka kokemus onkin pelottava, niin osaisitko nähdä sen tutkimusmatkana jonka aikana voisit saada ouutta tietoa siitä mitä voi olla?

ymmärrän kyllä sen pelon tunteen ja varmasti itsekin kokisin samoin...en ole vaan ikinä kuullut tai nähnyt mitään "persoonallista läsnäoloa", ja varmasti tunne sellaisesta pelottaisi.


miltä tuntuu katsella itseään ulkopuolelta? sitä en ole itse ikinä kokenut

[Pokaga]

Aika hyvä sattuma, piti meinaan itsekin laittaa linkki tuohon graduun tänne. En vaan ehtinyt vielä laittaa. Ja linkkeihin varmaan olisi itse laittanut. Kiinnostava tutkielma tosiaan.

Itsellä pari kokemusta noista ja olivat aika paljon gradun mukaisia. Tosin ensimmäinen oli varsin miellyttävä, kuten olisin keskustellut Jumalan kanssa tms. Toinen sitten oli ahdistavampi, paljolti gradun kuvailujen mukainen.

[JanZaeL]

Moi vaan kaikille!

Onhan täällä näköjään muillaki samoja kokemuksia, kuin itselläni..
Minulla toi halvaus alkaa yleensä jaloista ja valtaa hetkessä koko kropan.
Halvauksen aikana en saa silmiäni auki, enkä pysty huutamaan.
Ja yleensä se tulee, kun olen juurin nukahtamaisillani.
Kestää jonku 20-90 sekuntia (luulisin, koska en ole voinu ottaa aikaa)
yleensä ja saattaa tulla heti useasti peräkkäin.
Halvauksen aikana tuntuu, että koko kroppa tärisis ja on vaikea hengittää.
Ensimmäisen kerran taisin saada 17 vuotiaana.
Näin joskus jotain ihme näkyjä
ja kuului jotai outoa huminaa taustalla.

Esim: Näin välähdyksen kynttilöin valaistusta huoneesta,
jossa oli 5-8 hautakiven muotoista peiliä lattialla.

Ei sitte ole vieläkään selvinny, että mitähän toi tarkoitti.

Mut nykyään en oo nähny näkyjä. Ja miksiköhän en enää näe..
Estänkö ite ne näyt vai oliko ne jotain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. 
Halvauksia kuitenki tulee vieläkin.

[Bast]

Hei astraali
Itselläni on juurikin samanlaisia kokemuksia. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun käyn uni-sivustolla, ja heti löysin jotain näinkin mielenkiintoista.
Olen itse yleensä aika analyyttinen ihminen, mutta aina kun koen jotain "nk henkistä", unihalvauksien lisäksi myös toistuvia deja-vu ilmiöitä, olen jättänyt analysoinnin pois. Olen ajatellut, että jotain on minulle kerrottavaa ja näytettävää jonkun toisen tason kautta.
Aluksi en irtaantunut ruumiistani ns halvauksien aikana. Nykyään irtaannun ruumiistani joka kerta, joskin ei ole tapahtunut kuin n5 kertaa tämä irtaantuminen. Ja joka kerta kun näin käy, paikalla on vielä vain ääni, joka yrittää selittää, että rentoudu, ja muitakin käyttäytymisen ohjeita. Onko se oma tajunta kaiken takaa, tai jokin ulkopuolinen avustaja, en ole vielä varma.
Tunne on yleensä ahdistava, mutta jotenkin alan tajuta tilanteen olevan vaaraton, kuitenkin nautin niistä, viimeistään kun olen hereillä. Yleensä alkuvaiheessa pystyn jopa heräämään suuren ponnistelun jälkeen. Luulisin sillä olevan myös tekemistä sen asian suhteen, että hereillä olen koko ajan todella tietoinen vartalostani, ja vahdin ns joka liikettäni, joten unimaailmaan mennessä tuo kontrolli tavallaan viedään minulta pois. Olen joitain kirjoituksia myös lukenut ruumiistairtaantumisista, joita jotkut suorittavat itse, joten uskon sen olemassaoloon ja mahdollisuuksiin, ja kirjoituksissa mainitaan, että ekoilla kerroilla ruumiista irtaantumisien jälkeen on henkiruumis heilunut kuin heinämies ees taas ja holtittomasti, juuri syystä, kun ei ole tottuneet henkiruumiin hallintaan. Mieleni on vain niin mahdottoman dominoiva ruumiistani, taitaa olla että minulle on tullut jokin auttaja tämän asian suhteen. Ahdistavahan se tunne on tavallaan, mutta on jo alkanut helpottaa niistä ihan ekoista kerroistani. Jotenkin kun hyväksyy asian, ja menee virran mukana, asia ei olekaan enää niin mahdotonta. Tuskin siellä ympäristössä mitään vihamielisyyttä on.
Että sellasta, pitkästi tuli selitystä, mutta kiitos myös sinulle astraali, että kirjoitit tämän, nyt minäkin tiedän, että on muitakin samoja kokevia. Ehkäpä vielä tavataan jossain astraaliruumiidemme vaelluksilla, kunhan vain ainakin oma typerä dominoiva mieleni antaisi kokonaan periksi ajatukselle. Unimaailma on niin loistava näyttämään mitä kaikkea voikin olla ihmisen todellisuudessa, ilman huolen häivää!

[astraali]

Ihanaa ja kiitos vastauksistanne!
Pikaisesti vastaan täältä juhannuksen vietosta...

Minullakin tosiaan noihin unihalvauksiin liittyy pään asento -olen aina samassa asennossa "lähtiessäni". Varsinkin pään asennon pitää olla sama. Siksi joskus vältänkin sitä nukkuma-asentoa, etten lähtisi...
Monesti olen tuossa "halvaus tilassa" noussut esim. astraaliruumiina istumaan tms. ja katsellut itseäni sängyssä. Myös tuntemuksia astraalikehossa eri materiaaleista esim. pidän kiinni astraalikäsilläni patterista, että pysyisin paikoillani tms. En siis tosiaan osaa kontroloida tuota energiakehoani...
Minulla on usein lähelläni joku/jokin, hyvin eri tyyppisiä olentoja. Jotkut rauhoittelevat, jotkut kutsuvat ja jotkut vaan ovat. joskus tilanne on todella ahdistava mutta uskon sen johtuvan enemmänkin omasta pelostani kuin itse tapahtumasta.
Olen saanut neuvoja rentoutua ja nauttia matkasta. Usein olenkin ollut menossa sellaiseen pyörivään energiatunneliin.Kulku sinne on sellaista pyörivää energiaa joka keinuttaa astraalikehoani. Kuulen myös huminan tapaista ääntä tms. Mutta en ole vielä koskaan valvetilassa uskaltanut mennä tunneliin. Unitilassa olen ollut siellä kyllä usein...
Yleensä tyydyn taistelemaan vaan vastaan ja olen hirvittävän pahalla tuulella -pettynyt itseeni etten taaskaan uskaltanut ja toisaalta siksi, etten koe voivani vaikuttaa noihin tilanteisiin.
Oletteko te uskaltanut mennä vaan mukana ja mitä siellä "tunnelin päässä" on ollut?

[Keho]

Hyvin kuvastaa nämä vastauksenne mielemme tarvetta edelleen pysyä kiinni tässä kehostossa, joka on täällä fyysisellä tasolla. Eli siitä irtipäästämisestähän tässäkin vain olisi kyse, että Henki voisi tehdä vapautta sille Valolleen, joten eiköhän jo olisi Aika?!  :

[kooky]

Keho, en yritä ivata tällä kysymyksellä mutta kiinnostaisi mitä tarkoitat...kun tää fyysinen keho nyt on olemassa, niin olisiko tarkoituksemme päästä siitä pois? miksi se sitten on...ei minulla ole näkemyksiä näistä asioista ja mitään vakaumusta, mutta olen kyllä huomaavinani, ainakin itsestäni, ja muistakin että suhde kehoon ja henkeen on muuttumassa...mutta mitä siis tarkotat tuolla fyysisestä kehostosta irtipääsemisellä? kun kuitenkin synnyttiin tänne fyysiseen kehoon niin onkai silläkin joku tarkoitus...*ihmettelee... :*

[Keho]

Aika erikoinen aloitus tietoisuutemme avaukselle tuo kuitenkin on, kuten sanoitkin, sign. Sillä eihän kukaan muu edes voisi ivata näkemyksiäni kuin se oma egoni, joten sen tähden ymmärrän tämänkin sanomani tarkoituksen paremmin kuin uskoinkaan.  Eli viesti meni taas perille, ettei se egomme olekaan vielä jokaiselta kuollut!  :

Joten jokohan on aika aloittaa niiden vastausten antaminen niinkin, ettei aina tule perään kyselyjä siitäkään, että mitä tarkoitan, koska tähän astihan niin on aina ollut niille, joita autan. Eli tarkoitus ei olekaan antaa oikeasti kellekään valmiita vastauksia vaan ainoastaan viittauksia siihen omaan oivaltamiseen, joten sen takia nämä jäävät sitä "viimeistä silaustaan" vaille. Mutten ajatellutkaan jättäväni tätäkään aihetta tähän, koska se se on vielä omallekin "vaiheelleni" tärkeä eli oma vastaukseni sille omalle Itseilleni on vain se "esikuva" siitä, miten se oma mieli tuo niitä vastauksia aina sen mukaan kuin on kellekin tarpeen, sen OMAN kasvunsa takia - eikä siis muiden olekaan tarpeen siitä huolestua, jollei sitä tajua.

Joten tämäkin on se minälleni tärkeä asia oivaltaa oikealla tavalla, koska sen avulla voin ainoastaan vapautua tästä fyysisestä ruumista siten kuin on tarkoituksen mukaista sille tulevalle työlleni. Eli sille, jolloin en enää ole fyysisen ruumiini kahlitsema vaan voin vapaasti liikkua missä ja miten päin vain haluan, jotta voin olla avuksi kaikkeudelle.
Ja siihen odotan nyt vastaustasiltä Korkeimmalta tietoisuudeltani, että mitenkä sen voin tehdä totuudeksi tähän inkarnaatiooni, jota nyt elän. Ja kun sen tiedon olen saanut niin olen se, joka oikeastikin olen, koska siitähän se juuri onkin ollut kiinni, kun olen samaistunut tähän kehostooni niin paljon, etten näe kuin sen tekemät teot tähän elämääni.

Ja jokainen meistä kuitenkin jo senkin tietää, ettei se suinkaan ole se ainut tapamme elää. Vaan on jotain muutakin, jota kutsutaan taivaaksi tai Valoksi, jotka yhdessä ovat se, johon nytkin tähtään täällä astrofoorumilla pitämissäni "puheissa" eli löytääkseni sen totuuden Itseistäni, jonka tiedän olevan olemassa vaan en ole sitä vieläkään kokenut. Sillä vasta SE tuo sen totuudeksi tähän fyysiseen maailmaan, joka heijastaa kehostomme uutta Valoa, joka sen aidon universaalin Rakkauden teoin on meille jo eetteritasoille luotu.

Muttei se olekaan enää tämän topicin aiheen veroista se, miten sen tulemme kokemaan, sillä se tuleekin olemaan vieläkin suurenmoisempaa kuin kukaan osaa omissa unelmissakaan kokea. Sillä silloin, kun irtaannumme tästä egomme muovaamasta ruumiista vapaan tahtomme sanelemassa muodossa eli ILMAN PELKOA SEN SEURAUKSISTA, olemme se Valon täyteinen Jumaluus, joka me oikeastikin olemme. Eikä ketään muita täällä maan päällä enää sen jälkeen olekaan, sillä juuri se on se hetki, kun olemme vapautetut sen egomme teoista kokonaan. 

Eli se on sen omankin työni perusta, kun etsin tekojemme taustoja sille, että mitenkä olemme tämän "vankilamme" itse Itseillemme luoneet ja miten siitä voidaan vapauta. Jos se kiinnostaa enää silloin, koska samoilla teoillani sen voin tehdä jokaiselle myös silloin, kun sen itsekin oivallan. 

[kooky]

Kiitos, nyt ymmärrän paremmin mitä tarkoitit sanoa