Olet nainen. Sinussa on hyvin paljon naisellisuutta, naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei ole juuri lainkaan miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Naisellisuus on sinulle hyvin tärkeää ja osaat nauttia naiseudestasi.
Haluat selkeästi liittyä naisten ryhmään sekä erottautua vahvasti miesten ryhmästä. Olet valinnut hyvin feminiinisen ja äärimmäisen epämaskuliinisen kohdan. Olet siis sukupuolisesti äärilaidan ihminen. Mieheytesi ja naiseutesi eivät ole tasapainossa, vaan feminiinisyys hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla maskuliinisuuteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi.
olen tehnyt tämän aikaisemminkin ja saanut itseni naiseksi. tosin ruudukossa melkein kiinni neutraalin rajaa. ei tulos ollenkaan haittaa minua, mutta olen kyllä todellakin koittanut kehittää niitä maskuliinisia puoliani ihan tietoisesti niinkuin tuossa käsketään. aikoinaan nuorenpana kai olin niin yltiönaisellinen että miehet ja pojat tuntuivat avaruusolennoilta etten tiennyt miten niiden kanssa olisi. silti omasin sisäisesti paljon ns.maskuliinisiksi nimettyjä piirteitä, kuten kunnianhimo ja halua tehdä eikä vain seurata sivusta ja ihailla kun miehet tekee. mut joo, silloin kai tunsin itseni liian naiselliseksi että minulta puuttuu jotain mitä tässä maailmassa tarvitaan. olisin mielellään kyllä ollut äärimmäisen naisellinen...mutta kun se ei toimi, se ei ole nykymaailmassa oikein "se juttu". sitten pelkäsin myös että minä jäisin paitsi jostain ellen oppisi muuta, halusin laajentua. ja välillä tosiaan päädyin jätkämäiseksi/lesbomaiseksi...en kyllä ollut silleinkäaan onnellinen. ja sehän lähtee sisältä, eikä ulkoa.
ehkä äärimmäinen naisellisuus olisi ollut fantasiani, jota en antanut itseni toteuttaa ja jonka toteutuminen tässä kulttuurissa on hyvin vaikeaa. siihen tuli myös kielletyn makua, ikään kuin naisellisuus olisi leimattu huonommaksi.ehkä olisin pärjännyt paremmin jonain muuna aikana. silti aina pidin itseäni kuitenkin feministinä, joka halusi naisille kaiken oikeuden ja vapauden olla mitä haluavat...hmm. mutta myös oikeuden olla feminiininen :
minun piti kyllä heti kynnelle kyettyäni päästä muuttamaan johonkin maahan, missä naisellisuutta ei vihata niin paljon kuin täällä...no olen yhä täällä opettelemassa jotain.
kai se on sitten niin, että yhä tunnen itseni sisältä jollain tavalla niin naiselliseksi että tunnen itseni uhatuksi ellen koita olla enemmän kovis. mutta sitten taas, joskus tunnen itseni sisäisesti liian aloitteeliseksi naisena...venus oinas...
ei, ei tästä tule mitään, tää sukupuolimysteeri ei ikinä selviä...
se mikä tuossa oli mielenkiintoista, on tuo sanamuoto "olet valinnut ....kohdan" ...kuinka paljon se on kiinni valinnasta? tietyllä tavalla se voi olla paljonkin, jos joutuu valitsemaan suhteessa yleisiin ajatusvirtauksiin, esim nainen voi valita miehekkyytä etti joutuisi kärsimään naiseuteen liittyvistä rajoitteista. mutta kuinka paljon tuota valintaa sitten on se on mielenkiintoista. mielestäni aina kun olen käynyt valitsemaan jotain, se on ollut hieman pakotettua, ja ehkä kulunut käytössä pois. esim nyt kun en tunne enää että naiseus olisi niin uhanalainen juttu, niin jätkämäisyyteni on alkanut karisemaan ja entinen naisellisuus palaamassa.
olen kyllä myös niitä naisia, jotka innostuvat siitä jos mies on kosketuksissa feminiiniseen puoleensa ja saa näyttääkin feminiiniseltä. ei tietenkään pakko ole....olen monesti ajatellut että sisälläni asuu pieni homomies.