seuraava »

[sideman]

> "For philosophers, both arguments can be troubling.  Quantum
> randomness as the basis fo free will doesn't really give us control
> over our actions," says Tim Maudlin, a philosopher of physics at
> Rutgers. "We're either deterministic machines, or we're random
> machines.  That's not much of a choice."

[Keho]

Onko tästä tulossa engjanninkielinen keskustelupalsta? 

[Lake]

Kauko-ohjattuja ollaan. Moni vain luulee päättävänsä elämästään itse.
http://educate-yourself.org/mc/
http://www.cosmic-people.com/english/img_0500/obr688.gif
http://www.rense.com/general69/mass.htm

[Ikitosi]

Kyllä sielullisella tasolla määrätietoisesti (laatutietoisesti!) ollaan tultu kokemuksia keräämään, eikä ihan umpimähkään sohimaan.

Tietävät ja taitavat koneet tulleet oppimaan tuntemusta...   :

[^^Queen Nefertiti^^]

Olemme tulleet keräämään kokemuksia eikä oppimaan yhtään mitään.

Kaikki tieto olisi jo ollut, mutta verho laskettiin ja sen jälkeen kaikki on vain leikkiä.

Oikeestaan kun suurin osa minunkin "oppimisestani" on tunnetason asioita, olis voinut jättää luomatta aineellisen tason ja jättää vain astraalin. Tai vielä parempi, olis ollut luomatta erillisiä kehoja ollenkaan, niin ei koko ajan sama teema "miksi täällä rakkaus pettää, miksi kaikki on erillisiä jne": koska eihän se tuolla ylhäällä voisi olla niin, täällä erillisessä keinomaailmassa vain.

Vapaa tahto on ihan selkeästi harhaa, sitä ihmiset vain tykkää harjoittaa että uskoisivat muka vapaan tahdon olevan olemassa. "Voin vapaasti vaihtaa työpaikkaa, maata ja suhteita, olen tärkeä kun voin vapaasti hakea omaa etuani" jne jne

Vaikee olla vanha sielu kun näytelmän maku on kaikessa, helppoa olis olla näytelmäkirjailija.

[Ikitosi]

Just tunnetason asioita, erillisyyden kautta yhteyteen sulautumista, olemme täällä kokemassa.
siihen on tarvittu tämä näennäisyyden verho.

Vapaa tahto on päättää, milloin on kokenut jotakin asiaa tarpeekseen.

[Ikitosi]

Niin, tuulessa heiluminen on myös vapaan tahdon asia,
vaikkakin muistuttaa enemmän tahdottomuutta, kuin tahdon (='ikuisesti ymmärtää tämän kaikkeuden tulevan ylhäältä tähän') ilmaisua.

Koska tapahtumia voi tarkastella ihan suoraan, ajatellen kaiken pyörivän oman napansa ympärillä, herää kysymys; mihin tarvitset kokemuksia 'heilurimiehistä'?

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikös pikemmin ole niin, että "näin se vaan on" täällä.

Ei aavistustakaan mihin "tarvitsen". En mielestäni ole tarvinnut, paitsi miettimään kasvatanko rakkautta vai vihaa sielussani. Mikä liittyy hyvään ja pahaan ja niiden yläpuolelle menemiseen.

JOS olisin heti saanut SEN miehen joka pysyy, vaikka kiltisti 21 vuotiaana ja olisimme ratkoneet "kriisimme" aina joka 7. vuosi ja olleet yhdessä vaikkapa 7x7 eli 49 v, minulla olis varmaan ollut vain yhdestä sielusta ja käytösmallista kokemusta. Olisin.. 70 v ja elämä olis pulkassa, mutta vain yhdenlaisella kokemuksella. Jos hän ei olisi kaksoisliekki, hänkään ei olisi se täydellinen puolisko.

Ja jos hän vielä olis ollut menestyvä, en olis joutunut ratkomaan niin monta kriisitilannetta ulkomailla, joissa antaa sydän ja sielu ja kaikkensa peliin auttaakseen. Ehkä olisin ollut laiskempi. Ehkä tarvitsin jollain tasolla palavaa toisen edestä uhrautumista silloin nuorena, tosin, peliltä se tuntuu nyt tässä vaiheessa.

Koska hänenkin sielunsa on keinotekoinen luomus, joka loi karmaa isäänsä ja äitiään vastaan, joiden tekojen vuoksi hänestä tuli orpo. Jos hän ei olisi rikkonut heitä vastaan menneessä, heillä ei olisi pahaa karmaa. Jostain kuulin että exäni isä oli rakastajani jossain elämässä, ilmankos meillä sujui hyvin.

Mutta luomatta erillisiä sieluja ei voisi tulla inkarnaatioita ja kokemuskenttää ja karmaa, väärin valitsemisen mahdollisuutta. Kaikki olisi hyvää tekeviä robotteja ja niin edelleen. Tarinat olis erilaisia.

Ja koska Jumaluus tietää että tää on vain näytelmää, Jumaluus ei voi rankaista. Kaikki pääsevät taivaaseen. Alpha+omega.

[Ikitosi]

Vapaa tahtosi on valita mitä koet ja kuinka kauan/monta kertaa.
Avartavaa on myös pohtia miksi.
Ja ihan omasta itsestäsi lähtöisin ovat kaikki vastaukset, vaikka kuinka ulkopuolelta koetat niitä hakea.
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin, olen päättänyt pääasiassa olla kokematta tai valita toisenlaista kokemusta. Esim yksi on se, ettei ole aina vain rakkauden jakaja. Voisi olla vastaanottaja. Suuntia ei rakkausrobotilla ole kovin monta. Joko pelehtii miesten, tai muun ihmiskunnan kans, tai ei. Rakkausrobotti voi valita, ettei kommunikoi, eikä kysele miten menee, eikä vastaa miten menee. Voi valita, että unohtaa ja leikkii kylmää. Hm. Voi valita ettei kohota toisen egoa/ sielua.

Toinen on se, ettei rakastu, siis anna sielua peliin. Sitä se onkin ollut 17 kk.

Mitä muuta voi vapaalla tahdolla tehdä? Matkustaa, öö, vaihtaa työpaikkoja?

Jotain uutta.. uusia piirejä..uusi identiteetti kuin Barbien uudet vaatteet.

[Ikitosi]

Öh, kuulostaa pahasti tuulessa heilumiselta nuo vaihtoehtosi...

Robotti tekee sen, mihin se on ohjelmoitu, vaikka se olisi missä piireissä tai kuorissa tahansa.
Ainoa keino on muuttaa ohjelmointia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta jos robotin alkuperäinen vaihtoehto oli vain rakastaa, mitäs ne muut vaihtoehdot oli?

Eikös ne vaihtoehdot olleet juuri sitä, että ei sitten rakasta, eikä auta, eikä sotkeennu tähän peliin. Ottaa vastaan jos ovat antamassa.

Oli vapaata tahtoa tulla tähän peliin ja ottaa tää todesta. Kun tajuaa ettei tää ole totta, mitäs sen jälkeen enää voi oppia.

[Ikitosi]

Ainoa ongelma tässä on, että jos elämä on vieläkin ovelampi kuin minä. Kun keksin suuren oveluuden, elämä voi tulla ja yllättää

Juuh, elämä osaa kyllä yllättää, mutta sinä itse voit vaikuttaa yllätysten laatuun tiedostamalla, mitä oppiläksyä milloinkin sulta kuulostellaan, ja olemalla oppivainen kekemustesi suhteen - syyttämättä viestintuojia!
Näin voit välttyä ikäviltä yllätyksiltä  

[Rauhan enkeli]

Vapaata tahtoa on järjestää ajatuksensa uuteen malliin.
Kukaan ei näet voi estää ketään ajattelemasta niin kuin kukin valitsee.

Toista sen sijaan on pyrkiä ilmaisemaan ajatuksiaan vapaasti.

Ihminen, joka vaihtaa vaatteitaan kuin ihmisiä, kokee kantavansa riepuja.
Miksikö?

Koska hän on sisäisesti rauhaton ymmärtääkseen yhdenkin ihmisen - sen oman itsensä - riittävän ajattelunsa uudeksi mallintajaksi.

Ajan mittaan tämä ihmispukija saattaa kuitenkin vain kokea tulleensa jyrätyksi.
Että voi vain antaa muttei saada.

Silloin hän ehkä vetäytyy rauhoittumaan, olemaan hetkiä yksin.

Ja kas kummaa:

Kun hän viimein suo hetkiä ihastukselleen - itselleen,
kävelee häntä vastaan se "elämänsä rakkaus".

 

[Ikitosi]

Mutta jos robotin alkuperäinen vaihtoehto oli vain rakastaa, mitäs ne muut vaihtoehdot oli?

Eikös ne vaihtoehdot olleet juuri sitä, että ei sitten rakasta, eikä auta, eikä sotkeennu tähän peliin. Ottaa vastaan jos ovat antamassa.

Oli vapaata tahtoa tulla tähän peliin ja ottaa tää todesta. Kun tajuaa ettei tää ole totta, mitäs sen jälkeen enää voi oppia.

Tarkoitus on rakastaa silti.
Löytää keino rakastaa menettämättä itsestään.

Itsellisyyden ja itsekkyyden raja on omanarvontunto.
Arvonsa ja rajansa kun tuntee, kykenee turvalliseen läheisyyteen, jossa ei ole pelkoa liikaa antamisesta tai vastaanottamattomuudesta.