seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Juu gurut ei oikein kolahda ehkä tässä syy 

[härkä-69]

Onko totuuskin jo pois muodista?

[Rauhan enkeli]

Onko totuuskin jo pois muodista?

Ei ole, sillä kaikkein korkeinta taajuutta välittävät totuus-tiedottajat ovat Itse Itseilleen asialla.

Mikä tarkoittaa selväkielisemmin (kuten myös selkokielisemmin...  )
sitä, että kanavointia emme enää käytäkään
saadaksemme selkoa muiden tietämisestä. 

Vaan siirrymme vähitellen
suoraan eli välittömään
- siis välittämättömään -
tietämiseen.

Voiden sitä rataa tietää toisinkin kuin
mitä se "monopolikanava"
tietämättömyytemme ja tositietämisen välisyydestä
ennen maalaili...     

Musiikillisesti ilmaistuna:
alamme soida kuuluville
Kosmisen Kristuksen
moniäänistä harmoniaa.

 

[Lilja-82]

Totuuden merkitys pysyy, mutta se totuus on vain kovin muuttuvainen... 
Joten ehkä arvoon nousee rehellisyys... toisin sanoen rehellisyys sen suhteen mikä on totuuteni tällä hetkellä...

Mietin tuota vapaata tahtoa... Jos voimme valita elämämme niin voimmeko myös jossain vaiheessa valita sen tavan, jolla haluamamme meille ilmenee?

Tiedostan nykyään sen, että ajatuksillamme, teoillamme muokkaamme ja rakennamme ja luomme omaa kohtaloamme koko ajan, joka hetki. Mutta tähän asti olen vain kuullut, että emme voi vapaasti valita sitä miten päämäärämme saavutamme. Voimme siis valita päämäärän, mutta emme lopulta sitä miten sinne pääsemme.

Onko tähän tulossa muutos? Tämä mietityttää kovasti.

[Rauhan enkeli]

Totuuden merkitys pysyy, mutta se totuus on vain kovin muuttuvainen... 
Joten ehkä arvoon nousee rehellisyys... toisin sanoen rehellisyys sen suhteen mikä on totuuteni tällä hetkellä...

Mietin tuota vapaata tahtoa... Jos voimme valita elämämme niin voimmeko myös jossain vaiheessa valita sen tavan, jolla haluamamme meille ilmenee?

Tiedostan nykyään sen, että ajatuksillamme, teoillamme muokkaamme ja rakennamme ja luomme omaa kohtaloamme koko ajan, joka hetki. Mutta tähän asti olen vain kuullut, että emme voi vapaasti valita sitä miten päämäärämme saavutamme. Voimme siis valita päämäärän, mutta emme lopulta sitä miten sinne pääsemme.

Onko tähän tulossa muutos? Tämä mietityttää kovasti.

Kyllä, näkemykseni mukaan jokaisella ajatuksellammekin
jo vapaasti "valitsemme sitä, miten päärämme saavutamme".

Itse sen sijaan pidän perimmäistä päämääräämme valitsemattomana
- perusoikeutettuna eli perusautuaallisena.

Perimmäinen päämäärä
= ainoa ennalta määräytyvä kohtalomme
= Täydellisyys.

Kuitenkin monet ovat ne polut, joilla teitämmekin yhdistelemme.
Tehden lopultakin palvelusta toinen toisillemme
- kokemuksiemme sävyttäjinä eli sädekirjon säätelijöinä.

Ollaksemme mahdollisimman monipuolista ja syvällistä ilmaisua
niin omasta kaikenkattavasta jumaluudestamme
kuin
omien jumaluuksiemmekin kaikkisisältöisestä Jumalasta.

 :

[^^Queen Nefertiti^^]

Voimmeko valita mitä haluamme? Siis ei saada mitä haluamme, vaan valita mitä haluamme ja miksi. Voimmeko valita että emme halua mitään.

[Lilja-82]

Ajattelen niin, että valitsemme itse sen mitä haluamme. Tiedostimmepa sitä tai emme. Joten kannattaa ennemmin tiedostaa mitä haluaa kun joka tapauksessa muuten toimii alitajuiselta pohjalta, joka yleensä ei johda kauhean "järkevään" toimintaan... no näin ainakin itselläni.

Miten voi haluta "ei mitään"? 

[Rauhan enkeli]

Voimmeko valita mitä haluamme? Siis ei saada mitä haluamme, vaan valita mitä haluamme ja miksi. Voimmeko valita että emme halua mitään.

 : Näkemykseni mukaan...

Tavallaan on olemassa kahdensuuntaista haluamista.

Toinen niistä pyrkii täyttämään erinäisiä tarpeitamme,
joskin myös tukahduttamaan niitä.

Sitten on Haluamista,
joka noudattaa sisäisen intention, vakaan aikomuksen, suuntaa.
Tällainen haluaminen ei ole kiinni tarpeissa
saati niiden tukahduttamisessa.

  Miksi?

Koska "siltä" ei puutu mitään, mitä "se" haluaa.
Siten "se" luo haluamistaan
- ollen lähteenä ja maalina halunnalleen.

Sanonpa niinkin, että "jumalallinen" meissä tietää,
mitä, miten ja miksi haluaa
- eikä siten koe ristiriitaa halun ja haluamattomuuden välillä.

Haluamattomuus yksinkertaisesti tekee tilaa halun muuntumiselle.
Se on kuin sisäänhengitys pitkän lauluskaalan jälkeen.


- "Voimmeko valita mitä haluamme? ..."

Voimme ja emme voi; haluaminen tuottaa joko lisää haluamista
taikka haluliekin pienenemistä eli haluttomuutta.

Siten ihminen ei aina saa sitä,
mitä toivoo, odottaa ja tavoittelee,
mutta haluaminen sinällään jo synnyttää lisää haluamista
taikka johtaa haluttomuuteen.


- "Voimmeko valita että emme halua mitään?"

Kun ihminen on haluton, hän ei voi valita, mitä haluaa,
koska hän parhaillaan valitsee sitä, mitä hän ei halua.

Tavallaan hän siis aina kuitenkin valitsee
- joko haluamista tai ei-haluamista.

Haluttomuuden jälkeen...
ihminen kenties helpommin valitsee sen väliltä,
mitä haluaa ja mitä ei halua.

***

Aina kannattaa haluta "korkeinta myöten" - Jumalan tahdon suuntaisesti.
Sillä siten elämänliekki palaa loistokkaammin:
olemmehan sitä, mitä kulloinkin "haluvalinnoimme".

Halunta ilmaisee näin:

Mieli valitsee "oikean / väärän";
sielu valitsee tietämisen - kuinka ja miksi?

 

[Ikitosi]

Mieli valitsee "oikean / väärän";
sielu valitsee tietämisen - kuinka ja miksi?

 

Näin on.
Kaikki mustavalkoiset oikean ja väärän pohdinnat, jossittelut, katumukset ja syyllisyyden tunteet.. tyystin mielen tuotetta!

Sielu tietää kaiken olevan ja tapahtuvan parhaalla mahdollisella tavalla.
Sielun kautta voimme todella ymmärtää kaiken laadullisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden -
kuinka ja miksi 

Vapaa tahto on valita kuunteleeko sieluaan vai mieltä.

[Rauhan enkeli]

Ajattelen niin, että valitsemme itse sen mitä haluamme. Tiedostimmepa sitä tai emme. Joten kannattaa ennemmin tiedostaa mitä haluaa kun joka tapauksessa muuten toimii alitajuiselta pohjalta, joka yleensä ei johda kauhean "järkevään" toimintaan... no näin ainakin itselläni.

Miten voi haluta "ei mitään"? 

Niinpä! 

On todellakin tilanteita, joissa muut valitsevat puolestamme haluamamme,
vaikka toiveemme/pelkomme täyttyisivätkin nyt vain muidenkin välityksellä.

Perimmäisesti uskon näet jokaisen itse tilaavan myös elämänsä yllärit.

Sanotaanhan maailmankaikkeuden ottavan kuin tilauksena vastaan
kaiken sen,
mitä haluamme ja ei-haluamme.

- "Miten voi haluta ´ei-mitään`?"

Nooh, ainakin siten, että sitä vasten,
minkä jo kuvittelee tuntevansa ja tiedostavansa,
valitseekin tuntemattoman ja tutkimattoman kohtaamisen.

Parhaimmillaan kyse lienee ennakkoluulottomasta ja avarakatseisesta etsinnästä. 


"Ei-mitään haluaminen" on kuitenkin eri asia kuin silkka haluamattomuus
- edellisen edustaessa aktiivisuutta ja jälkimmäisen passiivisuutta:

Haluamattomuus näet valitsee (!) sen,
että ihminen ei halua mitään (= passiivisuuden valitseminen)
eli luotavaksi lisää ei-haluamista,
kun taasen "ei-mitään haluaminen" valitsee hypyn tuntemattomaan
(= aktiivisuuden valitseminen)
eli luotavaksi mahdollistumisen "pimeästä kuilusta".

"Pahimmillaan" se merkitsee ikään kuin ajopuuna ajelehtimista
ties minne ja ties minkälaisiin oloihin
- kysehän on asettumisesta olosuhteiden ja polariteettien armoille.

  Miksi?

Siksi koska "ei-mitään haluaminen" rastii Valintojen Valikosta ruudun,
jossa lukee "ei-mitään = mitä tahansa arvaamatonta muuta".

Mikä on omiaan sallimaan muiden valita puolestaan
eli yhden tulla kuljetetuksi edesottamusten virran mukana,
jotta luonnollinen elämänkulku täyttäisi "ei-mitään haluamisesta"
syntyneen tapahtumattomuuden muodostaman tyhjän tilan
... toisenkinlaisella tapahtumisella.

  Miksi, oi miksi?

Siksi koska ainoa pysyvyys elämässä... on muutos itse.


 

[^^Queen Nefertiti^^]

No niin se olikin melkein mielenkiintoisinta kaikkien kesän seksi ja rakkauskeskustelujen jälkeen, että miten on haluamatta mitään.

Sen asian kanssa olen tasapainotellut kun olen ollut  henkisellä tiellä, että miten haluta uraa ja suhteita kun kuitenkin tietää niiden olevan pintaharhaa ja mitään ei kannattaisi haluta, koska kaikki halu sitoo karman kiertoon.

Ja mitään haluamatta valaistuu, siis pitää haluta henkisyyttä muttei muuta koska muuten on sidottu. Ja niin edelleen.

"Se" minussa haluaa selvästi irtosuhteita, mut sit kuitenkin osoittaa heille miten ihania ja tärkeitä sieluja ovat, how clever.

[Rauhan enkeli]

 :

Karmankiertoa voimallisempi ilmaus on Elämänkierto,
sillä se ylläpitää ikuisuutta
ja ikuisuuden itsekohdantoa
meissä, meinä ja meidän kauttamme.

Kun jokainen ihminen on vain vaihtuvien kasvojen galleria,
arvaa ja kohta tietääkin
kohdanneensa vain sen
oikean ihmisen.

Niin että jokainen suhdekin...
on ainutlaatuisuuttaan ja -kertaisuuttaan
kunnianosoitus sille,
mikä meitä yhdistää
ja yhtehen liittää.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin, ikuisuus.

Maailmankaikkeuksien välissä on tyhjä tila, joka aina huutaa uutta maailmankaikkeutta syntymään. Ei voi mitään.

OIKEASTI jumaluus ei tarvi mitään, edes tätä kokemusta... :

[Lilja-82]

Sielu tietää, että kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla ja menee juuri niin kuin tarkoitus on. Mutta entä jos ihminen hukkaa sielunsa äänen ja alkaa kuuntelemaan mieltään? Silloin mennään metsään ja pahasti. puuttuuko tässä tapauksessa sielu peliin, tahdoimme tai emme? Vai kierretäänkö tämä kysymys sillä tavalla, että olimme jo aikaisemmin valinneet, että sielu puuttuu juuri siinä vaiheessa tapahtumien kulkuun? Tiesikö sielu jo, että mielemme tulee johtamaan meitä harhaan ja tiesimmekö sen itsekin ja siksi sielun suunnitelmaamme kuului, että pyysimme jo aikaisemmin sielua ottamaan tilanteen hallinnan.

Maailmankaikkeudessa ei ole tyhjyyttä, koska henkisiin lakeihin kuuluu, että tyhjiö täyttyy aina. Jumaluus ei tarvitse varmaan tätäkään kokemusta, mutta sielumme jostain syystä kylläkin on valinnut kokea tämän kaiken.

[Rauhan enkeli]

 :

Uskon sielun taikka sisäisyytemme äänen läpäisevän myös inhimillisen kuulumattomuuden
- kuulluksi tulemattomuutensa.

Aivan kuten Jumalan ääni sallii ihmisten pienen äänten sekamelskankin
- osana harmoniaansa eli "tahtonsa perillemenemistä".

Kuinka Jumala voisi muuten puuttua "peliin"
kuin olemalla läsnä pelaajiensa arsenaalin koko laajuudella.

Kun ihminen on valmis, on sielukin valmis - eli sielu ennakoi tapahtumisen
lähimpänä jumalallisen välityskohtana ihmiseen.


Tyhjiö/tyhjyys on elementti siinä missä valokin.
Siten elementit ollessaan jumaluuden rakennetekijöitä pelaavat yhteen
ja puhkeavat toinen toisistaan
- kuten tuli ilmasta ja vesi maasta.

Jumaluus on tarvitsematta mitään,
mitä se ei jo olisi olemistaan
sekä aika-avaruus-suhteisesti
järjestämässä itselleen
- meidänkin välityksellämme.

= Luoja luo sitä, minkä se tietää luotavaksi meissä, meinä ja meidän kauttamme.