Sitten tuli tälläinen päättelyketju miten voisi väitellä
aiheesta minä.
Jos minuus on yleisten lakien mukaan ja psykologioiden kautta
liittyy egoon, niin silloinhan sitä voisi jossain määrin pitää
itsekkyytenä. Kun se on itsekkyyttä niin silloin se
on omaa etua tavoitteleva ominaisuus niissä asioissa jotka
se kokee itselleen hyödyllisiksi lyhyellä tähtäimellä (asiat
joista saa eniten nautintoa itselleen).
Miten tämä sitten voisi olla haitallista?
Esimerkiksi voisi nostaa oikeustilanteen missä olisi uhri ja
syytetty. Toimisiko se siinä tasapuolisesti ja niin että
se palvelisi yleistä hyvää?
Jos tähän pistäisi uhrin asemaan sen kenen kanssa kinastelee
aiheesta, lopputulos johtaisi väistämättä itsekkyyden paremmuteen
ja hankaloittaisi väitteen kumoamista. Joten on parempi
jos otetaan överi esim. ja pistetään vielä henkilölle läheinen
henkilö uhrin asemaa jolloin pystymme vetoamaan hänen tunteisiin.
Sanotaan vaikka että tämä uhri oltaisiin murhattu, ja kysytään
kumpi on parempaa, se että tuomio tehdään oikeudenmukaisesti vai
itsekkäästi niin että tuomari perustaa arvionsa vain siihen määrän
mitä syytetty on antanut lahjuksia.
Vastapuoli voisi sanoa tähän että "tuomiot mitä annetaan eivät
anna uhreille tarpeellisia rangaistuksia ja täten ne ovat
virheellisiä ja oikeudenmukaisuuskin on virheellistä koska siitä
johtuvat tälläiset asiat"
Se on helppo kumota esittämällä vaikka Kiinan ihmisoikeuksista esimerkkejä
miten ne perustuvat myös lakeihin ja vaikka Pol Potin toiminnasta, miten
sekin perustui lakeihin ja näpäyttää lopuksi että sille
on olemassa oma sanansa. Nimittäin lainmukaisuus.
Tuota voisi vielä värittää näyttämällä että ahneus, joka myös
perustuu itsekkyyteen. On haitallinen ja sairas ominaisuus.
Jos joku näkee vaikka nälkää ja itsellä on yllin kyllin, jopa
niin paljon että joutuu heittämään pois, ei silti anna köyhälle
koska kokee menettävänsä silloin itseltään jotain.
Tuolla voi myös osoittaa sen että ahneuteen ei liity terve järki
ja sekin on jo riittävä syy, minkä takia se on haitallista.
