hopeapuu
Satunnainen astroilija
Viestejä: 34
|
 |
« : 19.09.2018 21:45:49 » |
|
Moro.
Enpä olisi vielä jokin aika sitten ajatellut, että tulisin tänne takaisin.
Olen siis useita vuosia sitten ollut täällä eri nimimerkillä, mutta henkisyyteni oli silloin aivan liikaa yrittämistä, vastauksien ja suoranaisten gurujen etsintää ja itseäni järjestelmällisesti vihaavaa ja tuhoavaa. Ja niinhän minä sitten terveyteni tuhosinkin sillä tiellä, kun sitä kerran vimmassa hain. Niin päänupin kuin kehonikin terveyden. Vältyin sairaalajaksolta lähinnä sattumalta. Itse itselleni soitettu ambulanssi tuotti tympeimmän lääkärikäynnin ikinä ja passituksen kotiin lääkkeiden kanssa, mutta niillä selvisin hengissä pahimmasta.
Siinä meni sitten aika kauan, kun en halunnut edes sylkäistä mitään mystiikkaa kohti. Olin täysin ateisti ja pidin aikaisempia kokemuksiani todisteena ainoastaan siitä, että minulla on hyvin väkevä mielikuvitus. Se oli yksinäistä ja hiljaista aikaa, ja hyvin raskasta. No, sinä aikana opin kuitenkin hiljalleen, että minulla ON omaa voimaa ja viisautta, ja minä pystyn tekemään päätöksiä ja elämään elämääni ilman, että joku toinen, näkyvä tai näkymätön, koko ajan varmistaa minulle, että oikein se menee.
Jossain kohtaa aloin aivan hitaan, hitaan hitaasti miettiä uudelleen suhdettani luontoon, uskoon, henkisyyteen ja sen sellaiseen. Ankaran pohdinnan jälkeen sain hyväksytyksi sen, että minussa on kuin onkin yhä kaipuu mystisiin kokemuksiin. Hyväksyin myös sen, että kaikilla ei vastaavaa kaipuuta yksinkertaisesti ole. Ja kumpikin on itse asiassa ihan okei. Minun ei tarvitse käännyttää tai herättää ketään, eikä minun tarvitse tuntea itseäni huonoksi tai pöljäksi ihmiseksi sen tähden, että jollekin toiselle riittää vähempi. Siitäkään ei tarvitse tehdä ongelmaa, että joku toinen uskoo hieman eri asioihin tai kokee tietyt asiat eri tavalla kuin minä. Tämä ei ole kilpailu, vaan ihmisten erilaisuus on parhaimmillaan kokonaisuutta täydentävää.
Kuitenkin oppiläksyni kipeästi lukeneena en enää voi lähteä seuraamaan ketään, joten hiippailin takaisin henkisyyden polulle lähtökohtana oma sydän, oma voima ja omat tunteet, toiset ihmiset nyt peilien ja vierellä kulkijoiden roolissa eikä johtajina - eikä minun toimestani johtajan asemaan nostettuina. Voin vilkaista astrologista karttaa, mutta en siksi että se kertoisi kuka minä olen, tai joku muu, vaan katsoakseni että näkyykö siellä tosielämän mutkat ja ilot jollain tapaa. Korttejakin voin katsella ja muistaa, että lopulta elämä perustuu omiin päätöksiini. Niin ja edelleenkään en varsinaisesti rukoile jumalia tai enkeleitä, koska en halua kenenkään pelinappulaksi. Manifestointi onkin taas eri asia.
Täälläpä olen ja näillä nyt mennään, en tiedä minne, ja nyt sillä on yhtäkkiä paljon vähemmän väliä kuin koskaan ennen. Matka onkin ihan itsessään tärkein kaikista. Nyt ymmärrän ensi kertaa, mitä se tarkoittaa.
|
