Hän osoittaa häkellyttävän tarkkanäköisesti kuinka takerrumme käsitteisiin ja määritelmiin tehdäksemme itsemme haavoittumattomiksi ja välttääksemme turvattomuuden tunteen. Tämä loputon käsitteellistäminen tekee meistä sokeita todellisuudelle. Jotta voisimme ottaa vastaan henkisen opetuksen, meidän on luovuttava kaiken selittämisestä ja uskallettava kohdata myös kielteiset tunteemme."
kuulostaapa siltä mitä olen itsekin ajatellut....en ole tosin mitenkään "henkisissä piireissä" enkä ole lukenut paljoa alan kirjallisuutta...mutta tuon voi allekirjoittaa vaikka vaan sen perusteella ettää on kasvanut tässä yhteiskunnassa ja vaikka käynyt lukion...äh tai jos yleensäkin lukee psykologiaan, kulttuurintutkimukseen tai tieteisiin perustuvia kirjoja...tai edes mitä vaan, vaikka naistenlehtiä, niin tuo tulvii sieltäkin vastaan...
joskus kun avaa telkkarin (jota olen katsonut vähemmän vuoteen), ja sieltä tulee joku sinänsä hyvä keskusteluohjelma, mutta sitten kun alkaa kuunnella oikeasti että MITÄ ne puhuu, niin ne sanat on jotain ihmeellisiä termejä ja huomaa että se koko asia mistä puhutaan jotain hyvin yleistä ja epäselvää...tavallan kuin ei mitään. mutta sitten kuitenkin se on "viisasta" ja asiaa...siis olisi kai tarkoitus olla.
meni nyt ohi henkisyys aiheesta...mut sama ilmiö tulee varmaan esiin myös tässä psykokulttuurissa jossa ihmiset pilkotaan osiin ja nimetään ja monet luulevat olevansa niin sairaita ja viallisia...jotenkin tuntuu, että esim sana "maanisdepressiivinen" alkaa elää ihan omaa eläämäänsä ja kerätä ihmisten mielessä mielleyhtymiä joilla ei edes ole mitään tekoa jonkun yksilön kanssa. mielenkiintoista sekin että kuinka esim sanan "maanisdepressiivinen" ja sen merkitykset
muokkaavat itse ihmistä joka pitää itseään sellaisena...
mut joo, tuo mitä tuossa sitaatissa sanottiin kuulosti kyllä mielestäni tosi hyvältä.