Olin SAS:n kesäpäivässä, kesti vain siis yhen päivän, elokuussa.
Kysyisin het jotta onko artikkeli jonkun muistiinpanoista vai Mannisen ite kirjoittama?
Käyttäisin tuota Mannisen luennon otsikkoa,
Nousumerkin pimeä puolimieluummin kuin että puhuisin varjosta.
Varjossa jäädään jonkun varjoon,
kun taas tuo pimeä puoli kuvaa jotenkin paremmin sitä Mannisen luennon sisältöä,
pimeä puoli eli tapa toimia jotenkin alitajuisesti,
paeta tilanteesta, kun ei oikein handlaa sitä.
Eikä se ole 12 huoneen merkki vaan nimenomaan
nousumerkkiä edeltävä merkki,
joka on tietty siellä 12 huoneessa, mutta 12 huonehan voi olla vaikka kolmen merkin kokoinen.
Esim. itsellä
ja edeltävä on
,
ja siellä tosin
ja vielä nousevana,
joka ehkä itellä muuttaa vähän tuota "pimeyttä"..
Mutta siis omista muistiinpanoista:
-Harva saa itselleen sopivan nousumerkin ("sinut itsensä kanssa")
(Sillanpäällä kuulemma on, oli tässä esimerkkinä kuin myös samalla maininta
:n transiitista eli etusivun uutinen eli
paljastus , skandaali..[/i])
-Onnenpiste kertoo, mikä sopisi parhaiten
Ja olin tuon riman ylityksen kirjannut,
että nousumerkki on rima,
joka on tietyllä korkeudella.
Eli se pitäisi ylittää, mutta jos tulee se rimakauhu, niin sen alittaa ja "pakenee" sen edellisen merkin toimintamalliin.
Eli kerron
:sta, kun se on tuo oma.
Se kuuluu ns. globaaleihin nousumerkkeihin ja talvinousuihin, joita ovat:
ja
ja joiden on hyvä lähteä maailmalle, vaikka edes Viroon silloin tällöin
ruma ankanpoikanen, haa, onkin MUUTTOLINTU, heh pieneen lutakkoon liian iso lintu,
eli pienenä on voinut olla vähättelyä,
ja tulikokeena on lähteä ulkomaille, ja kun sen teet niin selviät jatkossakin.
Penskana karkasin maamiesseuran talolle pikkujouluihin,taisin saada selkääni siitä hyvästä :
teininä liftasin ympäri Suomea ja Ruotsissakin,
sitten interrailille ja lopulta Australiaan parikymppisenä, yksin ja ummikkona,
pelotti ja jännitti mutta mentävä oli, menojalkaa vipatti,
eli olen tulikasteeni onneksi käynyt läpi jo suht nuorena,
vaikka oisin hyvinkin voinut jäädä sinne
:n peräkamariin yksin erakoitumaan.
Toisaalta mulla on
joten olettaisin, että mun on helppo toteuttaa tuota nousumerkkiäni,
ja koen olevani sinut itseni kanssa.
ja toisaalta en voi tavallaan sulkea
:n tapaa toimia,
kun se on mun
merkki ja nousulla,
joten nykyisin nämä vuorottelevat sulassa sovussa,
ja vanhemmiten pitää oikeesti kiskoa ittesä välillä vaikka tuonne Viroon tai edes Helsinkiin,
eli irti niistä "minä toimin yksin ja omilla ehdoillani"
-energioista.
Vesinousumerkki
, jonka edeltävä merkki on sukkelasanainen
, esim.
Jerry Lewis,
koomikolle saa nauraa, mutta saako tavan
:lle nauraa,
eli sen täytyy kääntää muissa herätetty tunnereaktio "voitoksi"
Sitten taas
,
joka on kaikkien ikävien asioiden tekijä,
niin sen kantti kestää muiden käkätystä,
eikä sen pitäiskään paeta mihkään seurallisen vaakasen sovittelutyyliin,
vaan pitää Toni Halmeen pokka tyyliin:
"Jumala armahtaa, minä en."
Manninen on aivan loistava luennoitsija,
mukaansatempaava tarinankertoja,
ja just noilla mielikuvilla sitä asiaa avaava.