Kiitos ihanasta kirjoituksesta Sawotar
Aika samankaltaisia elämänkokemuksia kuin sinulla, vaikka opetukset on aika paljon tullut avioliitostani ja lapsien kautta.
Itselläni on ja sellainen asenne, että en ihan heti heitä hanskat tiskiin, vaikka tuittuilen aika paljon.
Huomasin kuitenkin, että kun sain kosketuksen sisäiseen tasapainooni, sitä jollain lailla näkee asiat niin erilailla, kaikki ne mahdollisuudet yhdessä miehen ja lasten kanssa, tehdä arjesta toisenlainen ja toki myös kasvaa niiden vaikeidenkin kausien kautta, ei aina kokea sen erottavana/uhkaavana tekijänä.
Mieleeni muistuu Luule Vilman kirjoista niin hyvä oivallus, kuinka perheen lämpö ja rakkaus nousee naisen kautta (nainen luo näkymätöntä) ja taas se kannustus/rakkaus/eheytävä voima heijastuu perheenkin hyvinvointiin.
Vaikka vastuu yksistään ei voi laittaa naiseen
Kuinka vain kannustamalla, tukemalla ja halulla eheyttää, voimme saada ihmeitäkin aikaan ja nähdä toinen toisiamme ihan uudessa valossa.
Juuri tuo, että löytää omalle perheelle sopivan rytmin, yhdessäoloa mutta myös omia alueita joka kiinnostaa, vaikka se ei olisikaan sellainen perinteinen, yhteiskunnan luomaa odotusta.
Itse olin/olen vielä aika perinteinen/konservatiivinen ja halusin hyvin pitkään, että perheemme olisi nk normaali (mikä sana..) mainosten tuottamaa idyllistä perhettä juuri omien kipeiden lapsuusaikojen takia.
Mutta mutta ... elämä haastaa kokeilemalla toisiakin vaihtoehtoja, pysyy luovuus elossa ja sitäkin kautta löytää uusia ratkaisuja
Luovuus, mielikuvitus ja halu muuttaa asioita toiseen suuntaan, olkoon se sitten perheessä, työssä/yhteiskunnassa tai vapaa-aikana on hyvä lähtökohta.
