Tässäpä toisenkinlaista tulkintaa:
I episodi
Erillisyyteensä samastuneina nainen & mies ovat olleet hämmentyneinä
heille varatussa arvonsijassaan.
Mies on ollut kuningas mutta alamainen kuningattarelleen, Jumalattarelle.
Silti heistä kumpainenkin on ollut erotettuna yhteisyytensä sijasta,
todellisesta ja jäljellejäävästä yhteenkuuluvuudestaan,
jota vastakkain yhdistettävät valtaistuimet symbolisoivat.
Unesi tähtenä tunnistit vain omasi - sen, mikä sinulle kuuluukin.
Siten vaistonvarainen halusi istuutua
sinua laulullaan ylistävien ihmistenkin mieliksi
tuohon jäljelläolevaan valtaistuinkaksioon
- odottamaan sitä ulkoisuutesi mestaria, kuningasta -
kertoo vain totuuttaan siitä,
kuinka oman tahto-tietoisuus-tilansa haltuunottaminen
merkitsee luvan antamista elämää toteuttaville voimille.
*
II episodi
Susi edustaa sitä sisäistä Opettajuuttasi,
jonka ihmisten tarrautuminen kiinni jo olemassaoleviin opetuksiin
on sitonut opettamattomuuden vangiksi.
Elämän matkaaminen eteenpäin ei ole estänyt ihmisiä
pitämästä kiinni käsityksistään ja uskomuksistaan
ollen silti hoksaamatta kuljettaneensa
kuin tietämättömyytensä panttina
mukanaan tuota suden viisautta.
Olet kuitenkin vain tullut vapauttamaan omasi pois.
Jokainenhan vapauttaa sisäisen opettajuutensa itse
päättämällä opettaa.
Se, miksi susi haki salaa vapauttamistaan,
kuvastaa minulle sitä, kuinka olet tiedostanut
arkailleesi näyttää sitä, mitä jo tiedät siitäkin,
mitä luullaan tiedetyn.
Tavallaan olet kulkenut itsensäkieltämisen karun tien
päätyäksesi siihen kohtaan,
jossa lasket opettajuutesi vapaaksi
antaen ihmisten tulla
sinua ärsyttäneenkin
tietämättömyytensä kanssa sinuiksi
omia aikojaan ja omia kulkujaan
- aina eteenpäin kulkien.
Sen, minkä sutena tulit laskeneeksi vapauteensa,
olet sallinut tulla vapauttamaan sinut
ulkoisuutemme kahleista
- niin kuin vain tosi ystävä voi...
Samalla tietynlainen pelko auktoriteettiutta kohtaan hälvenee,
koska tiedät sisimmässäsi asuvan kaiken vapautuksen summan.
**
III episodi
Kamera edustaa kykyäsi valottaa kokemuksiesi kertomaa
siitä iäisyydestäsi, jonka alkuvan todellista luonnetta
et voinut enää kätkeä edes negatiiviesi täyttyneisiin tarinoihin:
kuinka muka saavuttaa itsensä ulkopuolelta
Jotakin Jossakin,
mitä Itse jo Sisäisyydessään on.
Ja kuinka todellinen kauneutesi tekeekään sinusta sen Jumalattaren,
jota me muut vain olemme lupautuneet kuvastelemaan
kukoistuksemme palauttamiseksi ennalleen.
***