seuraava »

[Tulikukka]

Hei!

Lähdenpä utelemaan teiltä tämmöisiä: Näetkö auran? Millaisena sen näet? Onko sen näkemistä mahdollista opetella? Itseäni alkoi kovasti kiinnostaa kun asiasta lueskelin. 

-Tulikukka- 

[enkeli]

Hei
Itseänikin kiinnostaa kyseinen aihe. Vaikkakaan en kyllä näe.

Mutta muistan lukeneeni jostain, että sen näkemistä voisi jotenkin opetella, siinä kirjassa oli jotain harjoituksia. Mutta en kyllä muista mikä sen kirjan nimi oli. Siitä on jo sen verran aikaa.

Mutta jos ihminen muutenkin "näkee" asioita, jotkut heistä pystyvät näkemään aurankin.

Täällä, joku näki minunkin aurani. Taisi olla nikki Sawotar.

En ole vielä kauaa pyörinyt täällä, mutta on tosi paljon mielenkiintoista luettavaa ja opittavaa.

Toivon, että saat joltain viisaammalta palautetta.

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Olen nähnyt ohimennen kahden ystäväni auroja,
mutta vain parin sentin alueelta.
- heillä se on ollut
vaalean utuista/sumuista tai harmaan-sinistä

(http://www.jooga.org/kuvat/risingKundalini1.gif)


   Elämänilo   

[Marion]

Minä näen aika usein vieraitten ihmisten auroja busseissa, metrossa ja junassa. Värit vaihtelevat vaalean keltaisesta - tumman harmaaseen. Enkan kerran kun huomasin näkeväni, auroja ihmisten yllä, olin ihmeissäni.

      

[taria]

Näen kans ihmisten auroja satunnaisesti.. suurimmalla osalla vielä on harmaa ja lähellä fyysistä kehoa.. kun chakrat avautuu, laajenee myös aura.. sitten on niitä joilla on kaikenlaisia erikoisia juttuja aurassaan.. jollain on siniset renkaat pään ympärillä (näkyy hyvin kasvojen edessä).. toisilla päätä myöden sinivihreä nauha tai kultainen nauha..

    

[Suden Tähti]

Näen. Mutta jokainen näkee aurat, jos vain tahtoo.

[Ursula]

Miten "näet" ihmisten aurat Sudenmarja, silmät auki vai kiinni paremmin? Ja mitä mieltä yleensä olette, onko lupa "kurkkia" toisten auroja. En tarkoita että olisi utelias, mutta voiko näkemistään yrittää estää, vaiko onko kyseessä loppujen lopuksi normaaliin kanssakäymiseen liittyvä juttu vaikkakin usein tiedostamaton. Eli luemmeko automaattisesti ja  huomaamattamme toistemme auroja, mitä mieltä olette?

 - Ursula

[Suden Tähti]

Silmät auki ja kiinni. Välimatkakaan ei ole este.
Itse en lue toisten auroja, laitan kanavat kiinni kun olen "normaali".
Tuntemukset, mitä saa toisista ihmisistä, on ikäänkuin auran lukemista.

[enkelitär]

En näe auroja, mutta kävin mielenkiintoista keskustelua tässä viime keväänä auroista kuvaamataidon opettajani kanssa. Hän puhui, että oli oppinut näkemään auroja istuskellessaan metsässä mökillään. Sanoi, ettei näe niitä aina, mutta kertoi mm., että ystävälläni oli juuri silloin hyvin kultainen aura.

Olen itsekin yrittänyt opetella lähinnä vain katselemalla puita, kasveja ja ohi kulkevia ihmisiä, kun kuljeskelen ulkosalla. Eräs nettituttuni sanoi oppineensa tällä "kunhan tarpeeksi ihmettelin maailmaa" -tavalla .
Taidan myös kokeilla tuota käsiharjoitusta, jonka Evea neuvoi .

Mieleeni tuli heti hulluja kysymyksiä... Noh, joskus on joku sanonut, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan, joten tässä tulee (jos joku joskus tykkää vastata (mitä en varsinaisesti odota, koska ne luultavasti selviävät minulle jahka tästä tulen enemmän elämää näkemään)):

Voiko aurojen näkeminen periytyä?
Onko auroilla kerroksia (luulisin, että olen joskus erottanut hyvin vanhan puun aurasta harmaita kerroksia)?
Kuinka kauan sinulla meni aurojen näkemisen opetteluun?
Voiko auran nähdä valokuvasta?
Ovatko lapset herkempiä näkemään aurat?
Katoaako aura, kun sen kantaja menehtyy?

Hyviä jatkoja kaikille.

[valo76]

Hei!

Näen auroja, mutta vain sen ensimmäisen kerroksen. Vaalean sumuista.. Usein ilmestyy yhtäkkiä, jos joku palaa intoa tai kokee vahvoja tunteita..

Joskus hämmennyn ja keskittyminen ihmisen kertomaan asiaan häiriintyy.. alkaa tulla erilaisia aistumiksia..

Minä myös usein annan asian olla, enkä mainitse sitä toiselle ellei ole tuttu.

 

Värejä en vielä ole nähnyt..

[Mariska]

Hei!

Minä näen auroja, jos katson niitä. Joiltain ihmisiltä se on vaikeaa, joiltain helppoa, mutta en näe niitä jos en "katsomalla katso". En tiedä miten sen teen kylläkään.
Kun ensi kerran näin auran, se oli vahinko ja mietin pitkään miten sen tein, ajattelin myös että näen omiani, mutta kun huomasin toisella toisenlaisen ja vielä muillakin erilaisia, tuli mieleeni että se ei voi olla muu kuin nyt se aura.

 

[Tulikukka]

Mielenkiintoista! Itse olen mielestäni kyennyt juuri ja juuri erottamaan sellaisen harmaan sumuisen ohuen "kerroksen". Mahtaako sitten olla aura vai omien silmien haritusta...  Olisi kyllä kiva oppia oikeasti erottamaan niitä. Ellei muuten, niin ihan mielenkiinnosta! 

[Mariska]

Sillä se taitaa alkaa. Se harmahtavan "hämyinen" joka kiertää ihmisen ympärillä. Minulla alkoi värit näkyä hieman sen jälkeen. Omalla äidilläni on keltainen aura, mitä lie sitten tarkoittaakaan, joskus jos hän on jostain kipeä sen näen väri muutoksesta hänen aurastaan. Hän aina ihmettelee mistä tiedän, kun hän ei niistä itse puhu.

[metsätonttu]

Olen kahdesti nähnyt aurantapaisen. Se on ollut keltaisen ruskeaa ja vain muutaman sentin päästä ruumiista.

Mutta minulla on ystäviä, jotka näkevät auran. Tiedän etten voi koskaan valehdella heille, enkä mitään peittää. 

Tiedän myös pienen pojan joka luetteli äidilleen missä minussa näkee minkäkin värisiä auroja. Se tuntui oudolta.

[Lari]

Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt kuin semmoista epämääräistä värähtelyä, vähän niinkuin asfaltista nousevaa lämpöä harmaan sävyistä.

Nytpä sitten näin ensimmäisen kerran (ja fanfaarit tässä). Katsoin valkoisia kaakeleita vasten käsiäni ja ensin näin sellaisen terävän täysin kirkkaan viivan ihan käden pinnan lähellä. Sitten vähän liikuttelin päätä ja avot. Turkoosi oli kämmenessä oleva värini, mutta ranteessa väri oli mielestäni enemmän vihreään päin.

Ja nyt äkkiä penkomaan mitä tekee turkoosilla värillä

Haleja teille