Tässä vähän vielä pohdintaa...
Vaaka on liian tasapainoinen minulle, liian "me"-ihminen, kuten joku täällä jo mainitsikin. Tällä hetkellä minulla on jotain viritystä
kanssa ja eipä tästä taida mitään pidempää juttua tulla. Voiko laiskempaa ihmistä olla olemassa?
Koko ajan saa olla paapomassa ja hoivaamassa - no sehän sopii omalle
, mutta kyllä tuo itsenäinen ja oma-aloitteellisuutta ja yrittämistä ja ponnistelemista tukeva
kyllästyy pidemmän päälle tuollaiseen laiskotteluun ja paapomiseen! Miestä on kiva paapoa ja helliä, mutta silti pitää löytyä oma-aloitteisuutta.
Kalat tuntuvat olevan ihan liian persoja tupakalle, alkoholille ja huumeille.
En halua yleistää, mutta näin kaikkien tapaamieni kalojen kanssa. Ovat myös ihan omassa maailmassaan, joten sellainen ei ehkä ihan sovi maanläheiselle merkkirivistölleni.
Kauris - mies mahtaisi olla liiankin samanlainen. Veikkaan, että tulisi paljon riitoja ja voisi olla, että kaurismiehen sulkeutuneisuus ja "harmaus" saattaisi kyllästyttää (usein tuntemani kaurismiehet eivät tosiaankaan tee haloota itsestään) ja ovat liiankin itsenäisiä, niin tämä
ei pääse ihan valloilleen...
Leijonat ovat usein omaan makuuni liian pinnallisia ja pröystäileviä. Tietyssä mielessä se on ok (itsekin omaan näitä piirteitä), mutta kyllä pari leijonaa joihin olen tutustunut olen tavannut heidät - yllätys yllätys - pröystäilemästä peilin edessä salilta.
Myös tämä nykyinen viritykseni, jolla on
pitää kyllä kovasti rannalla lihasten esittelystä (joita on treenannut hela talven
) mutta myös kotona peilin edessä minulle. :
Ihmeellinen tyyppi, en kyllä kestä tuollaista yhtään.
Oinas paras ystäväni on Oinas ja usein menee kyllä päät ihan vastakkain, mutta silti tulemme hyvin toimeen. Minun on silti tietyllä tapaa vaikea kuvitella oinasta itselleni. Taitaisi tulla liikaa tahtojen taistelua, kun kumpikaan ei olisi valmis joustamaan. Tulisuutta kyllä oinaasta löytyisi tosin...