Pistin pojot Neitsykäiselle ja Jouskarille.
Olihan minun nyt herran tähden puolustettava omaa aurinkomerkkiäni!
Eikun ihan tosissaan, olen aina digannut neitsyistä ja jotenkin heidän kanssaan löytää usein suht helposti yhteisen sävelen.
Neitsyt ja jouskari (ja
skorpparikin) miellyttävät minua rehellisyydellään ja suorapuheisuudellaan. Skorppari on vaan turhan pisteliäs, mutta kaverina reilu.
Tuohon jos sitten lisättäis nousumerkiksi
leijona, niin a vot! Olen huomannut tykkääväni nousuleijonista -olkoonkin, että on mahtavaa olla äänessä, vaikkei olisi mitään sanottavaakaan!
Se on se karisma!
Aurinko
vaakojen kanssa menee sukset ristiin, ei voi mitään. Jostain syystä niitä on vaan elon polulleni osunut uskomattoman monta (miehiä&naisia)?! (Kumma karma...vai vaaka asc?) Mutta kun minä en vaan jaksa sitä loputonta miellyttämistä ja toisen mukailua -sano nyt, mitä SÄ haluut!
Oinasmiehissä on aivan liikaa vauhtia. Istu nyt hetkeks ja hengähdä, tartteeko koko ajan tapahtua jotakin?
Vesimiehistä saa älyllistä vastinetta keskusteluihin.
Härkää joutuu patistelemaan, jotta se sais edes jotakin aikaan.
Rapu murjottaa ja kaivelee vanhoja juttuja hamaan hautaan saakka.
Kaurismies on aivan tuntematon käsite. Eikun joo, kaverin puolivuotias on tuleva sellainen. Kotvanen menee ennenkuin pystyy muodostamaan käsityksen. Ehkä hiukan liian vakavamielinen, mutta rehti ja reilu (ainakin tuntemani kaurisnainen)
Kaksonen puhua pälpättää ja rakastaa omaa ääntään, innostuu sinusta aivan kybällä, kunnes viikon päästä roihu on jo lipsahtanut hiilloksen puolelle ja kaksosmies jo vokottelee seuraavaa. (Noin niinkun kärjistäen.)
Kalassa on kivaa herkkyyttä ja lojaaliutta, mutta tosiaan se aineisiin addiktoituminen.
Tulikohan siinä kaikki. Ja eihän kukaan ole vain yhdensorttinen vaan sopiva sekoitus milloin minkäkinlaista.