seuraava »

[Lilli]

Hmmm, hämmästyttävästi meille Kaksosille on kertynyt jonkinlaista kokemusta henkisestä terrorista 80-luvun loppupuolella.

Tämä tuttava-Kaksoseni kärsi eniten vuosina 87-89, kuten myös minä, tosin itselläni pahin ajankohta oli 86-88. Itselläni välit äitiini tulehtuivat tuona aikana aivan äärimmilleen. Todella inhottavaa aikaa. Asterixin kertomuksesta ja syntymäkartasta päätellen kiusaaminen on ajoittunut jokseenkin samaan ajankohtaan.

Uranus ja Saturnus vaeltelivat tuolloin Jousimiehessä, Neptunus on ollut kvinkussissa Kauriin merkistä Kaksosiin nähden, kuten myös Pluto Skorpionista. Väliaikainen yod siis noilta kahdelta viimeksi mainitulta planeetalta Kaksosiin. Ei kiva, ei kiva.

[Asterix]

Hmmm, hämmästyttävästi meille Kaksosille on kertynyt jonkinlaista kokemusta henkisestä terrorista 80-luvun loppupuolella.

Tämä tuttava-Kaksoseni kärsi eniten vuosina 87-89, kuten myös minä, tosin itselläni pahin ajankohta oli 86-88. Itselläni välit äitiini tulehtuivat tuona aikana aivan äärimmilleen. Todella inhottavaa aikaa. Asterixin kertomuksesta ja syntymäkartasta päätellen kiusaaminen on ajoittunut jokseenkin samaan ajankohtaan.

Uranus ja Saturnus vaeltelivat tuolloin Jousimiehessä, Neptunus on ollut kvinkussissa Kauriin merkistä Kaksosiin nähden, kuten myös Pluto Skorpionista. Väliaikainen yod siis noilta kahdelta viimeksi mainitulta planeetalta Kaksosiin. Ei kiva, ei kiva.

Olet oikeassa.
Myös oman äitini (kauris) kanssa välit tulehtuivat ja sitä ei parantanut ollenkaan se, että hän koki epäonnistuneensa äitinä,
kun muu perheeni arvosteli hänen kasvatusmetodejansa ja puuttui tuskalliseen koulunkäyntiini.
Onneksi puuttuivat.

[Lari]

Meilläkin ruotsin opettaja sai ilmeisesti kärsiä. Hän oli sellainen ihan oma persoona joka puhui noin 10 eri kieltä etu ja takaperin. Siis ihan oikeasti -> itsaekio! Hän oli jotenkin noidan näköinen nainen joka ajoi vanhalla ladalla. No ei se mtn.

Lopulta se kypsyi meihin kahdeksannen luokan lopulla, ja tilasi jostain kaukaisesta galaksista tutkijan, joka tutki kyselyn avulla luokkamme ryhmähenkeä. Tulos oli, että eihän siinä mitään vikaa ollut, aivan kuin samaa perhettä oltaisiin oltu. Ja niin sai kärsiä vielä tuo opettaja meitä yhdeksännenkin luokan. Mielenkiintoinen persoona on varmaan se ope, jos nyt voisi häneen tutustua. 

Minuakin kuisattiin hieman ekaluokalla  . Koulussa oli remontti kesken ja ne Valtavan Isot Viidesluokkalaiset oli siinä viereisessä luokassa. Silloin nimeni oli mukan erikoinen ja siitä he innostuivat sen verran paljon että, joskus pelkäsin ja ehkä tulin aremmaksi tuntemattomia kohtaan.

Aha. Ollaan Astro Special osastolla. No näkeehän tuon kartalta, että ujohko voinen olla   

[May]

Lilli ja Linn, onpa mielenkiintoista että teilläkin on Mars-Saturnus oppositio. Niin nimittäin itsellänikin. Eli kun siis vähintään kolmella modella on tuo kuvio, niin kyllähän se taas kertoo selvästi siitä että me Mars-Saturnus-aspektiset olemme taipuvaisia vetämään itsellemme vastuita ja velvollisuuksia jopa vapaa-ajallamme...   
 
Koulukiusausta en ole kavereiden taholta kyseisellä aspektilla kokenut; sen sijaan yhdistän kuvion enemmänkin hankaluuksiin isän ja sittemmin myös aviomiehen kanssa. Niin ja kouluaikoina jouduin tavallista useammin hankaluuksiin miesopettajien kanssa. Monesti aika käsittämättömistäkin syistä nimenomaan miespuoliset auktoriteetit ottivat silmätikuksi - ehkä tässä on nyt juuri kyse niistä nöyryyttämisen ja alistamisen teemoista, joiden Lilli kirjoitti tähän aspektiin liittyvän.

Mars-Saturnus antaa myös mielestäni kestävyyttä kestää melkein mitä tahansa, joka taas ei ole ollenkaan välttämättä hyvä juttu. Siinä kun fiksumpi keskivertokansalainen on jo tajunnut vetää itsensä irti jutuista, jotka eivät elämässä toimi, Mars-Saturnus-aspektin omaava venyy kuin purukumi ja yrittää jaksaa vielä katkeamisenkin jälkeen. 

Poikani sen sijaan kärsi koulukiusaamisesta koko ala-asteen ajan. Hänen Aurinkonsa on Kaksosissa, toisaalta hienosti sijoittuneena Suurkolmion osana, toisaalta myös sattuvasti Yodin kärkiplaneettana. Pahimmat vuodet olivatkin juuri ne kun tr. Pluto opponoi ensin MC:tä, sitten Aurinkoa ja Venusta. Mielenkiintoista muuten, että Lilja-82 kirjoittaa, että kiusaaminen loppui Pluton tehdessä yhtymää Auringolle. Tässä siis taas konkreettinen esimerkki siitä, miten eri tavalla samanlaisetkin transiitit toimivat eri ihmisillä. Ja sanotaanhan, ettei mikään transiitti tuo elämään mitään sellaista, johon ei olisi valmiutta jo syntymäkartalla. Ainakin pojallani syntymäkartan Saturnus 5. huoneessa ja Kheiron 11. huoneessa antaa valitettavasti viitteitä siitä, että ystävien kautta ne karvaimmat läksyt opitaan.

[Lilli]

May!

Saturnus-Mars -oppositio näyttää olevan myös Aniaran kartalla. Enki, joka ei ole enää moderaattoreissa mukana, omasi taas Saturnus-Mars-yhtymän.
AthaMaaritin ja Kaurisenergian karttoja minulla ei olekaan, vaikka olisi mielenkiintoista nähdä, löytyykö tämän planeettaparin aspekteja heidän kartoiltaan.

Tämä Saturnus-Mars-oppositio tulee jotenkin esiin pitkissä parisuhteissani. Ensimmäisessä avoliitossani ko. planeettapari makasi synastriakartalla miehen AC-DC-linjalla. Toinen mies taas on Au-Oinas, Kuu-Kauris, joka niin ikään viittaa Saturnus-Mars-symboliikkaan. Tällä viimeksi mainitulla miehellä on myös Pluton ja Venuksen oppositio kartallaan, eikä hän ole suoraan sanottuna kovin mukava naisia kohtaan ainakaan pidemmällä aikavälillä. Eiköhän hän ole klassinen naisvihaaja. Hänen on pakko hallita, alistaa, nöyryyttää, vedättää yms, ja jos ei onnistu, niin sekoaa täysin. Itse olen sekoiluansa katsonut viimeisen vuoden ja se on mennyt niin sietämättömäksi, että kamat on pistetty jakoon, suhde on muuttunut on-off-tyyliseksi, ja nykyinen off-vaihe taitaa jäädä pysyväksi.

Näin perusplutonikkona olen valtataisteluissa elementissäni, mutta rajansa kaikella.

[Linn]

Oli pakko katsoa parin ystäväni kartat toisen foorumin modeporukasta. Kummallakaan ei ollut Mars-Saturnus -aspektia, mutta toisella ne molemmat ovat ensimmäisessä huoneessa ja toisella molemmat (väljässä) yhtymässä AC:hen, tosin Mars 12. huoneen puolella.

Nyt en taaskaan ehdi paneutua tähän mielenkiintoiseen ketjuun enempää, sillä juoksen bussiin, että ehdin vielä aurinkoon kotiparvekkeelle täältä töistä!

Linn

[May]

Lilli, tosiaankin Aniarallahan on kuvio ainakin myös, muistaakseni myös osana Suurristiä kuten itsellänikin. Mielenkiintoista!

Miessuhteissahan tämä omakin Mars-Saturnus-oppositioni eniten ilmenee. Mieheni on Aurinkomerkiltään Leijona ja hänen Aurinkonsa osuu tarkalleen oman Marsini kanssa yhtymään. Toinen pitkäaikainen suhteeni, Aurinko Vesimies, osuu taas Auringoltaan tarkalleen Saturnukseni päälle. Nämä ovatkin olleet sitten elämäni pisimmät, mutta myös rankimmat ja eniten työstämistä vaativat suhteet, joita kumpaakaan en ole koskaan saanut toimimaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Jonkinlaista elämänkoulua ja kasvamista tämäkin; helpoissa suhteissa ei tarvitse kasvaa. 

Olen ystävystynyt viime aikoina naisen kanssa, jonka Ascille oma Marsini osuu ja jonka Descille siis tietenkin osuu tuo Saturnukseni. Odotan mielenkiinnolla minkälainen ystävyydestämme muodostuu; tuleeko meistä sydänystäviä vai jäämmekö viileän kohteliaalle tasolle.

Lilli, Pluto-Venus ei kuulosta hyvältä eikä sitä tietty olekaan. Tällä Leijona-aviomiehelläni on Pluto-Venus-yhtymä Neitsyessä ja kyllähän hänestäkin aikamoista naisvihaa löytää pinnan alta - kunhan raaputtaa kohteliaan Leijona-ulkokuoren hurmuripintaa hieman syvemmältä. Samaa teemaa toistaa vielä Kuun oppositio Saturnukseen - harmillinen aspekti kun itse Kuu on niinkin ihanassa merkissä kuin Ravussa. Onhan se ollut aikamoinen elämänläksy opetella, että ei itse ole läheskään aina läheskään niin paha ja hankala henkilö kuin mitä miehen mielestä. Tarkoitan siis, että hankalilla aspekteillahan mies katsoo naista kuin naista tietynväristen linssien takaa ja ne värjäävät naiset kaikki samanvärisiksi täysin naisen todellisesta olemuksesta huolimatta.

Linn, kiva kun jaksoit tsekata noiden toisten kollegoidesi kartat. Aika merkittävästi ovat Mars ja Saturnus heilläkin sijoittuneet. Kai me modet sitten ollaan keskimäärin aikamoisia puurtajia, sadisteja tai mitä lie.... 

[Lilli]

Modeista vielä sen verran, että Saturnus-Mars/Kauris/Oinas-dynamiikkaa näkyy myös Ajatuksen ja AthaMaaritin kartoilla (sen vähän minkä viimeksi mainittu on tiedoistaan ilmoittanut)

Siis Ajatus on nouseva Kauris, Mars on ykköshuoneessa sijaitsevan planeettarykelmän lähimpänä AC:ta sijaitseva planeetta. AthaMaarit on tietääkseni Au-Oinas, AC-Kauris.

Virkavaltakuvio selkeästi. 

[asboo]

Ystävääni kiusattiin yläasteella todella paljon, etenkin poikien toimesta. Tytöt eivät kiusanneet, vaan suhtautuivat välinpitämättömästi. ystävälläni on hmmm...kolmio(?), jonka kärkenä jupiter-mars-chiron oinaassa huoneessa 1, neliössä 6.huoneen staurnukseen ravussa ja 12. huoneen kuuhun kauriissa, jotka oppositiossa keskenään. Hänen plutonsa on neliössä aurinkoon.

Itseltäni en löydä näitä aspekteja, vaikka jouduin itsekin kiusatuksi mennessäni tämän ystäväni ystäväksi.

[Linn]

Argh, taas löysin nämä viimeisimmät viestit juuri kun konetta pitäisi alkaa sulkea..

Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Ja May, ihan pakko sanoa, että meidän elämässä näyttää toistuvan paljon samoja astrokuviota... Ei aina niin positiivisia, siis.

Mutta yritän taas palata tämän ketjun kimppuun paremmalla aikaa!

Linn

[anna ulrika]

Moikkeliskoikkelis.

Elämäni vaikein ihmissuhde on isäsuhde. Mars ja saturnus yhtymässä huoneessa 12. Osa suurristiä, jonka muita osasia ovat jättiläis-stellium kaksosissa (9 ja 10) sekä neppari jousimiehessä (3) ( eli keskenään oppositiossa). Isän + koko perhedynamiikan vaikutus psyykeni rakentumiseen on ollut valtaisa, ja tätä "työstän" edelleen. Ihmettelen välillä itsekin, miten "hyvässä kuosissa" (lue: " tasapainoinen") loppujen lopuksi olen. Tosin mun vahva pluto-venus-aurinko (plus se neppari) -meininki vie erittäin vahvasti eteenpäin. Henkinen kasvu, valoon suuntautuminen, on elämässäni kuitenkin se perusmotivaattori, joten kaiken kaikkiaan näen tän synnyinperhekuvion todellisena oppikouluna, josta ponnistellaan eteenpäin valtavasti viisastuneena. Pluto on saturnuksen ohella nouseva planeetta ja muutenkin hallitsee karttaa vahvasti. Laskusolmun (veskari) hallitsija skorpparissa ja a vot: nousen tuhkasta yhä uudelleen ja uudelleen, spiraali kiertyy auki aina enemmän ja enemmän. Koen erittäin vahvasti valinneeni isäni yhdeksi suurimmista "guruistani", vaikka koulu on ollut vaikea. Toivon oman, jatkuvan psyykkisen "kouluttautumiseni" ja "puhdistautumiseni" olevan avuksi muille taiteen ja muiden parantavien energioiden muodossa...

[anna ulrika]

Sign? -murulainen,

 

hyvin päättelit, ilmeisen about-samaa vuosimallia ollaan kun se pluto siellä vaa'assa köllöttelee. ( Oon kasikymppinen) Ja kyllä mä plutonikoksi itseni koenkin: ykkösestä se heittää kolmiot sinne venukseen ja aurinkoon = keskitaivaalle.

Mä ajattelen, etä kaikki se läpikäyty "shitti" yhdistettynä omiin henkisiin voimavaroihin ja rakkauteen elämää/maailmaa/itseä/kaikkia kohtaan kääntyy aina voitoksi... Vaikka niitä tosi pimeitäkin aikoja on. Mutta hei, kelläpä ei? Ehkäpä se valo on just sitä, että uskaltaa katsoa pimeyttä silmästä silmään, antaa olla, päästää irti, nähdä toisin. Koska valoa on tarpeeksi...

Ehkä niin...

Jännää siis, että meillä niin samanoloisia kuvioita... Oisko se sitten niin, että toi lasku-veskari avittaa siinä, että haluaa jotenkin jakaa oppimaansa, että se mahtavin katharis tulee usein sitämyötä, että tuntee, että ne omat kokemukset jollain tapaa auttavat myös muita ihmisiä? Että kun kykenen omia kokemuksiani muuntamaan taiteeksi tai näkemään toisten haavoja selkeästi tms., oma "koulutus" on ollut just jetsulleen ajallaan ja paikallaan?

Anna
(Saa ihan rohkeasti kutsua Annaksi, mä sen toisen nimeni kirjautuessa vaan sinne tökkäsin).

[anna ulrika]

 Ja joo, vielä kun näin puheliaaksi heittäydyin, toi sun "miestä saa hakea" - kommentti hymyilytti...

Aivan, aivan.

Klassisesti olen tutkinut omaa isäsuhdettani myös miessuhteissani. Ollut äitinä, suurena pelastajana, ja omista tarpeistani/haluistani viis. Näistä olen kuitenkin ajan mittaan huomannut päästää irti.

Mulla on niin vahva intohimo elää tasapainoisissa ihmissuhteissa (JA SUHTEESSA ENNEN KAIKKEA ITSEENI), että käyn mielelläni vaikka mitä myllyjä läpi itseni kanssa.  On niin kovin inhmillistä viedä aina se lapsuudenkodin dynamiikka niihin läheisimpiin ihmissuhteisiinsa (ei pelkästään parisuhteisiin, huomaan ma), että mä kysyn itseltäni jo sitä, että onko mun ylipäänsä mahdollista olla viemättä joitain tosi syvällä olevia psyykkisiä kuvioita niihin suhtesiin.

No joo, perusaatoksena kuitenkin se, että musta tuntuu että on jotenkin mun "tehtäväkin" oikaista sukupolvia jatkunut ketju. Itse haluan elää tasavertaisessa, kunnioittavassa parisuhteessa, ja jos mulle ja sille tulevalle "ihannekumppanille" ( ) lapsia siunaantuu, niin antaa heille emotionaalisesti kaikki se, mitä en ikinä itse saanut. Eli ehdoton rakkaus. Ja paradoksihan se on: kaikki tämä täytyy mun mielestä kyetä ensin antamaan itse itselleen. Mä en odota, että se miekkonen tulis ja parantais ja pelastais mut, mutta odotan itseltäni sitä, että voin olla suhteessa, jossa on puhdasta rakkautta, sellaista, joka voi mua parantaa. Does it make any sense?

Kivaa kuitenkin avautua, kiitos su, Sign?

 

[anna ulrika]

Sign?-ihanainen,

hieno viesti. (Mä sain sen jo yöllä ja vastasinkin, mutta vastaus katosi.)
Halusin sanoa tämän, koska meidän energianvaihto oli niin ihanaa...

Kiitos kauniista sanoistasi. Mä ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Mä kyllä tunsin että sun sanat tulivat sydämestä 

Sun rapu-kuvio on tosi jännittävä. Ja pluto-neliö. Saan sellaisen fiiliksen (mä heitän näitä juttuja koko lailla ihan intuitiolla, mä en tiedä astrologiasta varmaankaan kovinkaan paljoa), että säkin tosiaan olet muuttamassa jotakin sukupolvia jatkunutta ketjua, liityen naiseuteen. Kenties naisen "rooliin"/"asemaan". Liittyy varmaan jotenkin myös vahvasti itsetuntoon/alistamiseen/oman voiman tunnistamiseen... Osuuko yhtään oikeaan?

Se on hassua, miten se voikin olla  niin paradoksaalista, että oma voima ja viisaus löytyy usein sitä kautta, että luo itselleen jotenkin äärimmäisen lannistavat ja vaikeatkin olosuhteet. Sitä kautta rakentaa itseään "kokonaan uudelle pohjalle" (siis siinä määrin kuin se on mahdollista, viitaten siihen edellisen viestini lauseeseen, että mä pohdin missä määrin omaa psyykeään on edes mahdollista kyseenalaistaa ja uudelleenluoda...). Kyseenalaistamisen, tiedostamisen, toisin valitsemisen kautta. Mikä onkin niin perhanan vaikeaa välillä...

Aika vahvasti tässäkin pluto varmaankin puhuu, tosiaan se juuri nyt opponoi mun aurinkoa, venusta = keskitaivasta. Seuraavana vuorossa vesta, kuu ja merkurius... (Hihi, tätä jatkuukin vielä seuraavat vuosikymmenet. Toisaalta tuntuu ihan kotoisalta. Elämä on yhtä sisäistä myllyä, ja kyllä se toisaalta mulle passaa. Kyllä se niin on ollut niin kauan kuin mä muistan).

Tässsä tämä tällä erää.
Auringon lämpöä,
Anna

[anna ulrika]

Sign?,  ,

voi että. Mmmm-mm.

Kiitos vielä kun tarkensit noita sun tähtikuvioita.

Mä käsitän mitä tarkoitat: (mä en osaa laittaa tähän noita oikeita lainauksia) "niin tuosta mitä kuvailit niin se on se isoin ja syvin teema varmasti ollut, ihan pienestä pitäen jolloin muistan kiinnittäneeni todella paljon huomiota ja tunne-energiaa nimenomaan naiseuden "asemaan"...siihen miten, naista kohdeltiin fyysisetsi ja sanallisesti, millaisia asemia naissukupuolinen sai perhe ja suku kuvioissa...huh...lataus tän aiheen kanssa oli hyvin suuri..."


En siis ihmettele yhtään, että oot halunnut TUTKAILLA asiaa esim. lukemalla myös. Ymmärrän ton latauksen. Mulla on myös issueita, jotka liittyvät erittäin vahvasti vanhempien väliseen "rakkaussuhteeseen" ja koko perhedynamiikkaan. Näyttää vahvasti siltä, etteivät kaikki ihmiset tosiaan kelaile näitä asioita niin perinpohjaisesti, mutta ajattelen, että jos on jotenkin valinnut itselleen "tehtäväksi" joidenkin asioiden muuttamisen ts. valitsee tietoisesti elää toisin kuin esim. omat vanhempansa niitä on ehkä tutkinut tarkkaan jo lapsesta asti. Ja nimen omaan, koska mulla on issueita perhekuvioiden suhteen, mä kelaan näitä juttuja paljon, olen parisuhteessa tai en ole.

Mä tarkkailin myöskin jo ihan pienenä mun perhekuviota, ja mullekin kasvoi tuntosarvet hyvin varhain...

Itse asiassa mä ymmärrän ton sun junastoorin myös oikein hyvin. Siinä on jotenkin sellainen askel-taaksepäin-tarkkailu -asetelma siitä huolimatta, että olet ollut itse emotionaalisesti tossa tarinassa intsensiivisesti mukana. Mä voin samastua tohon tosi hyvin... Ehkä se on sitä laskusolmu vesimiehessä - uranus skorpionissa -juttua... Koska mäkin koen jotenkin jännällä tavalla aina olleeni jotenkin mun perheestä myös ulkopuolinen, vaikka olenkin ollut erittäin mukana. Ehkä mä vaan oon aina yrittänyt tehdä itsestäni jotenkin "harmittoman" ja kiltin, ikään kuin mulla ei olisi omia tarpeita tai haluja, koska niille ei oikeastaan koskaan ollut sijaa. Sen sijaan sain toimia sylkykuppina, ja "rakkauden" käsitteestä tuli mun psyykeeni kokolailla mustelmainen. (Tosin mä "rakastan mun perheenjäseniä edelleenkin hyvin paljon, tietysti. En mä myöskään miksikään "perhehelvetiksi" synnyinkotiani luonnehtisi). Onneksi mä tosiaan olen kyennyt irrottautumaan tästä, ollut helvatun skarppina tutkailemassa parisuhteitani, ja halunnut olla tietoinen ja tehdä tietoisia valintoja. Mä luulen, että se on jo ihan hyvä alku...

Ja toisaalta olen myös viime aikoina uskaltanut enemmän ja enemmän antautua virran vietäväksi. Mä voin tutkia, tutkailla ja tiedostaa, mutta ei mun tarvitse kaikkea tietää...

Mä ajattelen, että jos mä rakastan itseäni ja pidän oman sydämeni avoimena ja rehellisenä ja laajakaistan sieluuni auki parhaani mukaan, niin se riittää. Treenaan luottamusta siihen, että "kaikki menee parhain päin". Kai se on niin, että kun tää perhe-asia on niin "pöydällä", niin sitä toisaalta joskus odottaa, ihan huomaamatta, että ne asiat mitkä "jäi saamatta", tulis jotenkin eheytettyä kun saa toisen mahdollisuuden, silloin kun saa itse jonakin päivänä oman perheen perustaa. Ja sen haluaisi tavallaan tehdä niin "hyvin" (kuulostaa hassulta), että sitä jotenkin jännittääkin. Tai ehkä mä voisin sanoa tän asian yksinkertaisemmin niin, että yksi mun elämäni isoimmista teemoista on ilman muuta elämänkumppani-asia, sitä tulee tutkailtua. (Eikä mulla edes ole mitään pakkomiellettä "saada poikaystävää", se ei oo mikään elämän päämotivaattori, mutta tarkoitan että parisuhdeasiat kiinnostavat mua todella paljon.)

Ohhhoh. Taisi olla sekavahko sepustus.

Vielä haluan sanoa, että ihanaa kun sulle tuli oivallus tän energianvaihdon ansiosta...

Todella, lämpö ja lempeys ja hyväntahtoisuus, "rakkaudesta" puhumattakaan, taitaa olla asioita, joiden vastaanottaminen on todellakin myös ihan oma oppikoulunsa. Onneksi niitä asioita voi treenata itsensä kanssa.

Mulla on ollut hirvittävän huono itsetunto aikaisemmin (ei varmaan mikään yllätys keskustelun tässä vaiheessa), kunnes jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni, kun tajusin epävarmuuteni/mustasukkaisuuteni todellakin tekevän mun olostani paljon kurjemman kuin sen tarvitsi olla. Otin itseni kunnolla luokalle ja ryhdyin treenaamaan. Tästä on nyt muutama vuosi, ja voin todella sanoa, oman itsetutkailun + elämässä tapahtuneiden asioiden johdosta olen kyllä näissä asioissa jo ihan eri ihminen kuin silloin taannoin. Ja niihin aikoihin tosiaan kolisi kovasti kallooni se, että olen itse vastuussa siitä, millaiseksi itseni koen. (Että esimerkiksi itsensä toisiin vertaaminen, tai itsensä parjaaminen erityisesti, ei välttämättä ole kovinkaan rakentavaa toimintaa...)

Mutta tällä tiellä siis ollaan edelleen - huomaan että mun elämässäni on kulloinkin juuri ne asiat, mitä mä itselleni sallin. Siihen sydämen avaamiseen ja rakkausenergian virrattamiseen saa siis keskittyä edelleen ihan tosi aktiivisesti...

Ja ei kun sydänhengittelemään!