Ihastun henkilöihin joista huokuu turvallisuus, voimakkuus, ovat huumorintajuisia ja taitavia keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa, sellaisia joiden ympärillä on sellanen huomioonottava ilmapiiri. En tarkoita sellaista räikeän äänekästä, egoisistista "mukasosiaalista" ihmistyyppiä, jotka kyllä esittävät huomioivaa ja empaattista mutta ajavat vain omaa etuaan ja paistattelevat ihmisten huomiossa... Vaan mun kuvaama ihmistyyppi on sellainen aidosti läsnä oleva, eikä välttämättä edes itse ymmärrä omaa "karismaansa"...
Mua kiehtoo musikaalisuus, taiteellisuus itsessään ei kovinkaan muilla tavoilla ole välttämättä se piirre mitä kaipaisin toiselta, koska itse olen taiteellinen.
Mua kiehtoo sellainen innokkuus ja pilke silmäkulmassa asenne elämää kohtaan, liikunnallisuus ja se että tykkää tehdä ja kokee asioita.. Sopivassa määrin sellainen jolla on jalat maassa, halua olla kotona puuhaamassa asioita, vaikka rakennella ja remontoida itse, käydä metsässä marjastamassa, kalassa... Sellainen sporttinen eräjorma.. Miks mä näen hänet nyt ammatiltaan vain lääkärinä??! (ps. oon sairaalassa töissä
) Lisäksi sellainen outo huumori... Ja että ymmärtää sarkasmia sopivasti..
Mun
on se joka kaipaa turvaa sekä tietynlaista outoa huumoria, jotta syntyy kipinää
ja
minussa itsessä tekevät sen, että mua ihan hirrveesti ärsyttävät sekä kaksoset ja jousimiehet, mutta kieltämättä tunnen niihin sielunsympatiaa, ehkä kuitenkin enemmän noihin jousimiehiin, mut niissä mun tapaamissani on ollut liikaa sellaisia ettei niiden kanssa ole koskaan muodostunut järkevää suhdetta - on sellaista et ollaan ymmärretty vähän liian hyvin että muitakin säätöjä saa olla ja sitten ei koskaan päädyttykään yhteen.. Kaksosmiehissä mua taasen ärsyttää sellainen tietynlainen lapsenomainen herkkyys. Se on vähän too much.
Niin ja sitten mulla on
Se ehkä varsinkin nuorempana vaikutti niin että ihastuin joka viikko uuteen tapaukseen. Ja jos toinen vaan on samalla aaltopituudella niin suhteet alkaa kuin tuli ja leimaus.
No, tulipahan spekuloitua, täällä mä oon edelleen tuon
miehen kanssa jolla on
ja
ja ihan tosissaan välillä mietin, että oikeasti, olen ihmisen kanssa jossa on kahta asiaa mitä en oo oikeen koskaan ymmärtänyt: vesimerkkiä sekä leijonaa.
No toki skorppari on vesimerkeistä kaikista ymmärrettävin mulle
Voi olla että emme ole match made in heaven, mutta hän on turvallinen, nauraa mun vitseille, on kuin viilipytty silloin kun minä hermoilen tai riehaannun... Kaipa me jotenkin täydennämme toisiamme. Hänellä on kyllä myös outo taito osata jutella kaikkien kanssa, vaikka kotona ei ole sosiaalisimmasta päästä. Meidän aamukahvikeskustelu on sitä että minä pälätän ja ihailen uutta aamua ja toinen istuu mörkönä pukahtamatta.
Eli mitä puuttuu: se ettei hänellä oo valkoinen takki päällä ja stetarit kaulassa. Ja ettei hän remontoi itse (tosin oon kieltänyt sen). :
