Itselläni Kuu on kaloissa ja se näkyy päivittäisessä elämässä. Joka asiaan täytyy reagoida tunteella ja itku meinaa päästä vähän joka asiasta.
Jos muilla on huono päivä, niin sitten minullakin on. Jos jotain särkee mahasta, niin kipu on yhtä kova minulla ja jos ei vielä kovempikin. Tunteiden ailahtelevaisuus ei ole kivaa, mutta siihen olen jo itse tottunut, mutta läheisimmiltä sitä kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan.
Lievä outous, hassuus, taiteellisuus ja suloisuus löytyy minusta.
Suurin osa ihmisistä ei oikein tiedä miten minuun pitäisi suhtautua. Ja suurin osa ihmisistä yleensä sanoo minulle, että olen aika erilainen kuin muut. Todella outo pakkaus. No joo, kyllä itsekin olisin hieman pihalla, jos tapaisin itseni ja enkä tuntisi itseäni. Välillä on kyllä vaikea pysyä omien ajatuksieni ja tunteiden perässä. Mutta toisaaltaan, se on myös yksi niistä parhaimmista puolista.
Nuorempana en tosin pitänyt herkkyyttäni kovin positiivisena puolenani, mutta nyt en missään nimessä haluisi luopua siitä. Olen opinnut tekemään siitä positiivisen voimavaran.
