seuraava »

[Daniella]

Hei kaikille, uusi astroilija täällä esittäytyy 
Haluaisin nyt teiltä kaikilta vinkkejä, neuvoja ja näkemyksiä seuraavaan asiaan.
Elämässäni on ns. karmallinen rakkaus. Tämä tieto perustuu yhtälailla omiin, vahvoihin tuntemuksiini kuin heilurin ja useiden eri näkijöidenkin sanomisiin. Tätä ihmistä, exääni, olen rakastanut siitä hetkestä asti kun hänet näin, ja hän on mielessäni aina. Välillämme vallitsee uskomaton vetovoima, eikä kukaan ikinä ole saanut ajatuksiani yhtä sekaisin kuin hän. Tiedän, että hän on ollut mukana entisessä elämässäni ja tulee olemaan tulevassakin mukana.
Ongelma on se, että tämä henkilö ei ole se, kenen kanssa olen yhdessä tällä hetkellä. Rakastan nykyistä kumppaniakin, tottakai,  mutta näiden kahden rakkauden välillä on niin selvä ero, että välillä oikein hirvittää ja tunnen itseni pahaksi ja petolliseksi ihmiseksi vaikka tiedän olleeni kaikilla tavoin hyvä kumppani tälle nykyiselle 
Tiedän, että tämän karmallisen rakkauteni kanssa yhdessäolo ei ole mahdollista juuri nyt, sillä henkisesti hän ei ole lähimainkaan valmis kypsään ja tasapainoiseen suhteeseen.
Eräs näkijä kuvasi suhdettani nykyiseen kumppaniini "karmallisesti vähäpätöiseksi", sillä olenpa hänen kanssaan kuinka kauan tahansa niin minut on kuitenkin tarkoitettu tälle toiselle. Silti suhde nykyiseen on hyvä, seesteinen ja rauhallinen.
Olenko kamala ihminen, kun rakastan kahta miestä? Mitä kaikkea karmallinen rakkaus tarkoittaa, mistä se syntyy ja mihin päättyy? Olisin niin onnellinen, mikäli sydämeni olisi siellä missä järkikin eikä minun tarvisi enää miettiä tätä toista henkilöä, mutta valitettavasti ei vain onnistu. Tiedän, että minun pitäisi elää tätä hetkeä nykyisen kumppanini kanssa, sillä meidät on tällä hetkellä tarkoitettu yhteen vaikkei hän minulle olekaan Se Oikea (paremman ilmaisun puutteessa . Mutta ihmettyttää vain, mikä voi olla kohtalon tarkoitus kun laittaa minut yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa minun ei ole tarkoitus olla yhdessä ja johon suhteeni on "vähäpätöinen" kaikista hyvistä puolistaan huolimatta? Eikö tämä ole väärin tätä nykyistä kohtaan vaikkei hän itse ikinä saisikaan tietää totuutta ja eläisi kanssani onnellisena?
Olen miettinyt näitä asioita pääni puhki. Välillä uskottelen itselleni, että kyse on sellaisista ennalta määrätyistä asioista joille en edes voi mitään ja sitten välillä tunnen uskomatonta syyllisyyttä  Ahdistaa hirveästi.
Onko kenelläkään kokemuksi karmallisesta rakkaudesta? Päätyvätkö karmallisen rakkauden osapuolet aina joka elämässä yhteen, tavalla tai toisella? Onko tämä rakkaus sitä kaikista suurinta ja aidointa, jonka tarkoitus on tapahtua ja joka voittaa kaikki esteet tieltään?
Kaikenlaiset näkökulmat asiaan olisivat tervetulleita.

[pluto]

Kuulostaa niin tutulta...
Etsipä näiltä sivuilta hakusanalla kaksoisliekki, saatat löytää arvokasta tietoa.
Minä ainakin löysin.
Ja jos tämä karmallinen ihmissuhteesi on kaksoisliekkisi, ei ole niinkään sanottu, että hänen kanssaan pitäisi fyysinen elämä viettää. Kaksoisliekkisi kanssa olet yhtä aina ja iänkaikkisesti ja erillisyyden tunne on pelkkää harhaa.
Eli sinuna hoivaisin edelleen tuota nykyistä suhdettasi, johon tunnut olevan tyytyväinen.

Olen itse sanonut tällä foorumilla monesti ja sanon sen taas:
Rakastan sitä miestä, jota pidän kaksoisliekkinäni, toisena puoliskonani, nyt ja aina, mutta ikinä hän ei voi uhata nykyistä parisuhdettani. Rakkaus nykyiseen mieheeni on aivan erilaista, muttei yhtään sen vähempiarvoista.

Rakkauden enkeli muistaakseni jossain tekstissään sanoi jotain sinne päin, että jos rikot jotain kaunista vastaan "maallisessa" suhteessasi, rikot samalla jumalaa ja kaksoisliekkiäsi vastaan. Äh, en kyllä muista ihan tarkkaan, saatoin juuri pistää Rakkauden enkelin suuhun ihan vääriä sanoja...
Lienee parasta että etsit itse, foorumilla on kirjoiteltu aika paljonkin aiheesta.

[Rauhan enkeli]

Mitä se sellainen rakkaus on,
joka rakastaa yhtä, koska täytyy (= "on tarkoitus"),
ja toista, vaikka ei saisi (= "exä")?

*

Olen näkemättä rakkauteen kuuluvan karmallisia pakotteita.

Rakastamisen tulee lähteä vapaaehtoisuudesta
ja päätyä muiden vapauttamiseen itseltään.

Toista on muista huolen pitäminen
- niistä, jotka on saattanut riippuvaisiksi itsestään.

Mutta nämäkin "nuolet" lähtevät aikanaan mualimaan,
jos ei aiemmin niin sitten...
viimeistään "arkkumme" hyvästeltyään.

**

Kenenkään ei ole pakko elää "karmallisessa suhteessa".
Siis suhteessa, jonka ajattelee pakottavan itseään
pysyttäytymään siinä, tuli mitä tuli.

Paitsi milloin on:
tarkoitteisiin eli täytymisiin ehdollistuminen
karkoittaa rakkauden
ja rampauttaa ihmisen
nojautumaan välttämättömyyksiin.

Että on jotakin vain muiden rakastamana...

Vaikka aidoimmillaan onkin aina
ensin Rakkaus
ja siitä seuraa rakkaudellisuus.

***

Ulkopuolinen "sopivaisuus-kultti" se meitä ompi estänyt
tunnustamasta rakastavamme yksiä, kaksia jos kolmansiakin
kuten ainakin Rakastettuamme.

Silti on vain uniikkeja rakkaussuhteita;
ei ole toista samanlaista Rakastettua.

****

Ketään ei ole tarvis sitoa itseensä,
jotta tulisi enempi rakastetuksi.

Rakkaus näet lähtee aina Itsestä ja palaa takaisin Itseen.

Jos ei ole ketään, jota rakastaisi,
lienee korkea aika aloittaa
oman itsensä rakastamisella.

Ja jatkaa "Itsen" määrityksen laajentamista
kattamaan kenet hyvänsä "mahdollisen rakastetun".

Päätös rakastaa itseään kuten "poissaolevia"
kutsuu heidät luoksemme
eli päättää eristäytymisemme niistä,
joiden kanssa olemme
erottamattomasti yhtä.

*****

"Pakko" ei koske edes kuolemista:

Voin jättää ruumiini, mutta viipyä rakkaitteni luona.

Silti heidän ei ole tarkoituksenmukaista sitoa
rakkauttaan minuun,
joka tuolloin elän jo tietoisesti
heitä hyväilevässä
Rakkauden meressä.


:

[Daniella]

Kiitos Plutolle vinkistä, kävin lukaisemassa kaksoisliekistä.    En ole oikein ajan tasalla kaikista näistä termeistä (sielunkumppani, parisielu jne), että mitä eroa milläkin on. Kaksoisliekin kuvaus tuntui monellakin tapaa sopivan minuun ja exään muun muassa siinä, että tunnen kokoajan olevani hänen lähellään vaikken todellisuudessa olekaan. Ja minulle on kerrottu, ettei tämä entinenkään ole henkisesti ikinä jättänyt minua tai poistunut luotani. Kohdallamme uskon monestakin syystä, että meidät on tarkoitettu yhteen fyysisestikin vielä tämän elämän aikana vaikka luultavasti siihen meneekin vielä pitkä aika. Meidän suhteemme ei kaatunut aikoinaan siihen, että tunteistamme olisi tullut liian sisarellisia tms vaan juuri siihen, ettei tämä toinen ihminen ole valmis kunnolliseen suhteeseen. Luulen siis, että minun on käytävä läpi suhteeni tähän nykyiseen ennen kuin sitten joskus on minun ja tämän entisen aika olla yhdessä.
Tyytyväinen olen tähän suhteeseen nykyisen kanssa, mutta onnellinen olen ollut ainoastaan tämän entisen kanssa  Elämä olisi niin paljon helpompaa jos voisin olla ajattelematta häntä, mutta siitä asti kun tapasin hänet, hän on ollut mielessäni ja sydämessäni. Jospa tämä vielä joskus helpottaisi Kiva kuitenkin kuulla, että muillakin on samantapaisia kokemuksia.

[*Pia*]

Hei Daniella 

Kiitos avoimesta kirjoituksesta!

Kukaan meistähän ei osaa antaa Sinulle valmiita vastauksia, ei kukaan ulkopuolinen, mutta ulkopuoliset voi toki olla Sinun tukenasi ja antaa erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä 

Itselläni heräsi muutama kysymys, joka kenties Sinun olisi ihan hyvä kysyä Itseltäsi:

Mikä on se tekijä/tilanne joka laukaisee tämän ikävän ja osaatko sanoa mistä se johtuu?

Kenties tuon kautta pääsisit käsiin omiin emotionaalisiin tarpeisiin jotka eivät vielä ole täytetty.

Syyllisyys uskon johtuvan siitä, että et ole ollut ihan rehellinen nykyistä kumppaniasi kohtaan, koska hänhän ei ilmeisesti tiedä että koet/tunnet näin entistä kumppaniasi kohtaan.

Sielu voi aina huonosti jos sen tarvitsee salata ja tuhkahduttaa asioita rakkailta ihmisiltä, johon kuulut myös Sinä Itse 

Sielu pyrkii aina rehellisyyteen/avoimuuteen, sekä Itseään ja Muita kohtaan, sillä syyllisyys on aina merkki siitä, että olisi aika tutkailla missä mennään ja mikä tuon syyllisyyden aiheuttaa.

Näin voimme korjata tuon tilanteen ja eheyttää Itsemme, eli voimme kaikinpuolin paremmin 

Häpeähän on se tunne, jonka koet kun tunnet erilailla entistä kumppaniasi kohtaan ja et kenties ole tottunut, että monia ihmisiä voi rakastaa, toki tässä on enemmänkin kyse siitä, että miten, entinen kumppanisi sai sinut tuntemaan, kenties syvemmin ja intohimoisemmin?

Puhuit että entinen kumppanisi ei ole vielä valmis tasapainoiseen suhteeseen.

Itse näkisi myös, että maailmankaikkeus kyllä järjestää kaksi sielua yhteen, kumppanuuteen kun molemmat ovat siihen valmiita.

Kenties Sinullakin on sellaisia asioita jotka olisi hyvä selvittää ennen kuin voisitte olla yhdessä?

Esimerkiksi sen, että miksi koet onnellisuutta vain hänen kanssa?

Onko kenties hieman epäreilua pistää koko elämäsi onnellisuus yhden ihmisen harteille, vastuu kokonaan yhden varaan?

Entäs muu elämäsi?

Ystävät , työ, harrastukset, Sinä Itse, Oma Elämäsi? 

Kenties olisi ihan hyvä punnita, millainen elämä haluaisit elää, miksi ja millä perusteella?

Mistä/miten voisit herättää tuon Onnellisuuden esim Itsessäsi, tekemällä sellaisia asioita jotka täyttävät sydämesi Onnella ja Ilolla, niin että voisit sitten kenties kohdata entinen kumppanisi, jos niin on tarkoitus, olemalla Avoin maailmalle, suoden monen muun Ihmisen jakamaan Onnea kanssasi.

Kulje sydän Avoimena, vailla mitään ennakko-odotuksia, mielikuvia, niin uskon että asiat kyllä järjestyvät!

Muistathan olla lempeä Itsellesi!

Oikein paljon Voimia Tiellesi 

[pluto]

Tuota Pian kaunista kirjoitusta lukiessani tuli mieleeni, että oma tekstini saattoi kuulostaa melko ehdottomalta ja jyrkältä, vaikkei tarkoitukseni ollutkaan.
Mutta kuten Pia sanoi:

Kukaan meistähän ei osaa antaa Sinulle valmiita vastauksia, ei kukaan ulkopuolinen, mutta ulkopuoliset voi toki olla Sinun tukenasi ja antaa erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä 

Ihan totta.

[Rakkauden enkeli]

Rakkauden enkeli muistaakseni jossain tekstissään sanoi jotain sinne päin, että jos rikot jotain kaunista vastaan "maallisessa" suhteessasi, rikot samalla jumalaa ja kaksoisliekkiäsi vastaan. Äh, en kyllä muista ihan tarkkaan, saatoin juuri pistää Rakkauden enkelin suuhun ihan vääriä sanoja...

En minäkään muista tarkkaan ihan kaikkea mitä olen kirjoitellut. Eli ei haittaa, vaikka laitotkin sanoja suuhuni.   

Siteerasin kuitenkin eräästä kirjasta todellakin kerran jotain tuon kaltaista, vaan en täysin samaa. Ja tuo mainitsemasi teksti aiheyhteydestään ja muusta tekstistään irroitettuna, näyttää aivan toisenlaiselta ja saa aivan toista tarkoittavan "sävyn". Sellaisen jota en nyt ihan tarkoittanut... Mutta no hätää.    Näinhän ne "tarinat" muokkautuivat aikojen saatossakin... 

Loppuun vielä Rakkauden enkeli "yhdentyy" näihin Rauhan enkelin sanoihin:

Vaikka aidoimmillaan onkin aina
ensin Rakkaus
ja siitä seuraa rakkaudellisuus.

Silti on vain uniikkeja rakkaussuhteita;
ei ole toista samanlaista Rakastettua.

****

Ketään ei ole tarvis sitoa itseensä,
jotta tulisi enempi rakastetuksi.

Rakkaus näet lähtee aina Itsestä ja palaa takaisin Itseen.

Jos ei ole ketään, jota rakastaisi,
lienee korkea aika aloittaa
oman itsensä rakastamisella.

Ja jatkaa "Itsen" määrityksen laajentamista
kattamaan kenet hyvänsä "mahdollisen rakastetun".

Päätös rakastaa itseään kuten "poissaolevia"
kutsuu heidät luoksemme
eli päättää eristäytymisemme niistä,
joiden kanssa olemme
erottamattomasti yhtä.

 

[Daniella]

Kiitos jälleen kaikille vastanneille ja erityisesti Pialle. Ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät ja tukevat

Esitit hyviä kysymyksiä Pia, joihin osaan olen jo aimminkin yrittänyt löytää vastauksia. Tarkoitus ei ole ole asettaa onnellisuuttani tämän yhden ihmisen harteille, mutta huomaan olleeni onnellinen vain hänen kanssaan. Elämäni nykyisellään on kaikin puolin hyvää: suhde nykyiseeni on vankalla pohjalla ja arki sujuu hyvin, viihdyn työssäni ja minulla on ihania ystäviä. Kuitenkin sellainen sydämestä kumpuava, täydellinen onnentunne minulla on elämässäni ollut vain silloin kun olin yhdessä tämän exän kanssa. Kyse ei ole missään nimessä valinnasta enkä usko, että jotenkin alitajuisesti estäisin itseäni kokemasta tätä tunnetta uudelleen jonkun muun kanssa. Olen vain itse tajunnut, että parhaimmillaankin olen ilman tätä entistä "vain" tyytyväinen elämääni.
 
Isoin syy exän kaipaukselle on tällä hetkellä aika konkreettinen, sillä hän matkusti pois Suomesta noin vuosi sitten enkä ole nähnyt taikka kuullut hänestä sen jälkeen. Kuitenkin silloinkin, kun hän on lähellä, toivon näkeväni häntä usein ja ikävöin heti jos tapaamisesta on aikaa. Hän on mieleni sopukoiden vakituinen asukas.

Syyllisyyden suhteen olet oikeassa.  Tämän asian suhteen en ole voinut olla nykyiselleni rehellinen sillä tiedän, ettei hän toipuisi tiedon aiheuttamasta tuskasta ikinä. Tiedän sen, sillä entiseni ei ole nykyiselleni mikään kasvoton ihminen menneisyydestäni, vaan nämä kaksi tuntevat toisensa. Entiseni on jopa vieraillut kotonamme tämän nykyisen kutsumana. En voisi ikinä loukata nykyistäni niin vaan kärsin mieluummin itse hiljaa näiden mietteideni kanssa. Tunnen, ettei minulla ole oikeutta keventää omaa painolastiani kumppanini kustannuksella. Onneksi kaverini kuuntelevat ja ymmärtävät 


Sanoit, että mielestäsi maailmankaikkeus järjestää kaksi sielua yhteen sitten kun molemmat ovat valmiita siihen. Se oli tosi kauniisti sanottu ja uskon siihen itsekin. Minun ja exäni aika ei ole vielä olla yhdessä, sillä hänellä on vielä paljon koettavaa ja opittavaa (ja luultavasti minullakin vaikka olenkin häntä henkisesti vahvempi jo nyt).

Tiedän, että kaikella on tarkoituksensa, myös sillä miksi tämän nykyisen kanssa olen. Tuntuu vain pahalta odottaa asiaa, johon itse olisi ollut valmis alusta asti ja tietää, että odotusta ei välttämättä palkita edes tämän elämän aikana. Olimme nuoria tavatessamme tämän entisen kanssa, mutta mikäli se minusta olisi ollut kiinni olisimme edelleen yhdessä. 

Paljon on vielä mietittävää ja opittavaa, kärsivällisyydestäkin, mutta asian vatvominen kummasti auttaa aina vähän eteenpäin. Joten suurkiitos vielä kerran kaikille vastanneille tuesta ja neuvoista.   

[*Pia*]

Huomenta Danielle 

Voi Sinua, kieltämättä on haasteellinen tilanne elämässäsi 

Mutta minäpä kerron meille kaikille pienoisen salaisuuden 

Sielullisella tasolla me kaikki olemme toinen toisillemme Ystäviä, isolla Y:llä ja toivomme Toinen Toisillemmme vain kaikkea Hyvää ja Kaunista, vaikka täällä maallisella tasolla me emme aina sitä muista tai halua muista.

Kuten varmasti meistä jokainen on huomannut 

Mutta kaikki palvelee Kokonaisuutta.

Tällä muistamattomuudellakin on tärkeä osa Meidän kasvussa, koska annamme Toinen Toisillemme mahdollisuuden Eheytyä, juuri näiden "känkkäränkkien" (viha, suru, pelko, syyllisyys, häpeä jne)kautta, omassa Itsessämme ja Muissa.

Todelliset Ystävät sallivat Toinen Toisilleen vapauden Rakastaa, Elää ja Nauttia, mutta toimivat myös Meidän oppaina, juuri ne kipeimmät kohtaamiset ovat hyvin Rakkaiden Sielujen sopimus opettaa Toinen Toisiaan.

Koska Rakastamme Toinen Toisiamme niin Paljon, että olemme valmiita ottamaan jonkun hyvinkin vaikean aseman/roolin Toinen Toistemme elämässä.

Joskus Sinä voit toimia tässä roolissa ja joskus joku Toinen, vuorotellen.

Haluaisin myös kannustaa Sinua Rehellisyyteen 

Kuinka kauan Sinä jaksat nykyistä linjaa?

Joskus tälläinen kertomattomuus voi olla ihan sopiva, että annamme toisille tilaa ja säästämme heidät turhilta murheilta.

Punnitse kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja Sydämessä 

Oikeastaan, teit Sinä miten päin vain, niin joku tulee suremaan, joku tulee suuttumaan ja joku tulee pettymään.

Ja nämä pettymykset, luopumiset ja kipeät asiat kuuluvat Elämään.

Vaikka emme sitä haluaisi, sillä emme halua että meihin sattuu tai muihin sattuu.

Kannustan Meitä kaikki toimimaan Ystävän lailla ja Sinulle Daniella, Oikein paljon Rohkeutta ja Voimaa, toteuttaa sen, mitä ikinä se tulee olemaankaan, mutta muistuttaisin myös, että ÄLÄ sulje/kahlitse Itseäsi, vaan kulje rohkeasti Elämässä Eteenpäin, äläkä lannistu haasteiden edessä.

Sillä valitset miten päin vaan, Sinua ei siitä rangaista, Sinua ei siitä syystä vihata tai kohdella kaltoin!

Vaan Sinua Rakastetaan aina!

Kiitos Sinulle Daniella!

   

[Hiisitär]

Niinhän se on, että elämä asettaa eteemme ties millaisia juttuja, joista pitäisi vain selviytyä jotenkin - kaikkein haasteellisin asia on rakkaus ja parisuhde. Pohdimme ystäväni kanssa, miksi ihmeessä juuri tuo on ihmisille se kaikkein vaikein läksy. Tulimme siihen lopputulokseen, että ehkä se johtuu siitä, että parisuhteessa rakastaessamme pääsemme lähelle sitä Rakkauden tilaa, joka on sielumme normaali olotila. Maallisina olentoina kuitenkin suodatamme tuon rakkauden egon silmälasien läpi ja parisuhteeseen tulee odotuksia, velvoitteita, vaatimuksia, haluja jne. Puhdas Rakkaushan ei pyri tekemään mitään muuta kuin vain olemaan.

Minulla on karmallinen rakkaus tässä elämässä ja kaikki 3 parisuhdetta, jotka minulla on ollut, ovat olleet vain karmallisia. En oikeastaan edes näe, että elämääni tulisi mitään Herra Oikeaa, vaan tehtäväni on selvittää tässä elämässä naisena, naisen näkökulmasta ja roolista menneiden elämieni juttuja. Nythän ensimmäistä kertaa tuhansiin vuosiin naisella on mahdollisuus seurustella useiden miesten kanssa peräkkäin ilman, että sinut leimataan syntiseksi portoksi. Se on sielullisesti upea mahdollisuus käydä läpi menneitä elämiä niissä vaadituissa parisuhteen muodoissa ja useita samassa elämässä! ^_____^

Mutta, tämä karmallinen rakkaus on entinen mieheni 1100-luvulta. Se on ehdottomasti ihanin elämäni minkä muistan. Avioliittomme oli hyvä, meillä oli lapsia ja miehenä/isänä on oli mitä loistavin. Tämä sielu kuitenkin poistui maan päältä hyvin traagisesti kuin salaman iskusta, enkä toipunut siitä menetyksestä koskaan. Tunnen tämän miehen ja olimme molemmat ihastuneita toisiimme, kun tapasimme, mutta en silti näe, että meidän olisi tarkoitus elää parisuhteessa. Mies on alkoholisti haahuilija, onnettomammassa asemassa tässä elämässä. Täysin erilainen kuin minä. Kuulin juuri, että tämä herra on muuttanut juuri Tampereelle, jonne itsekin olen menossa. Ilmeisesti meillä on vielä jotain selvitettävää keskenämme - toivon kuitenkin, että se olisi jotain auttamista puolin tai toisin, en millään koe parisuhdetta oikeaksi vaihtoehdoksi hänen kanssaan, vaikka rakastankin häntä syvästi.

Kyllähän näitä tällaisia riittää! Pistäähän se koville, mutta kaikki mitä täytyy käydä läpi on vain hyväksi molemmille.

Se kannattaa muistaa aina - tapahtui mitä tapahtui, sanoipa sydän mitä tahansa, se on parhaaksi minulle että läheisilleni.

[Daniella]

Huomenta kaikille! Pialle jälleen lämmin kiitos kauniista sanoistasi 
Tässä asiassa päätökseni tein jo ajat sitten, eli lähde kertomaan nykyiselleni tunteistani tätä entistä kohtaan. Voihan olla, että tulevaisuudessa tilanne muuttuu, mutta vielä ainakaan aika ei ole kypsä. Nykyiseni tietää, että minulla oli tunteita exääni kohtaan vielä silloin kun me aloitimme seurustelun, ja siitä asiasta johtuvia riitoja seurasi vielä vuosienkin päästä  Eli tämä entinen nimenomaan on hänelle arka paikka huolimatta siitä, että hän on itse tuonut tätä ihmistä välillä hyvinkin lähelle meidän elämäämme kaverinaan. Hänelle rakkaus ja uskollisuus ovat mustavalkoisia eikä hän ymmärrä sitä, että kahta ihmistä voisi rakastaa romanttisessa mielessä yhtäaikaa. (Eräässä tv-sarjassa aikoinaan eräs nainen ihmetteli, että miksi yhteiskunnassa on "kiellettyä" rakastaa kahta miestä/naista yhtäaikaa kun kuitenkaan kukaan ei kyseenalaista vanhempien kykyä rakastaa useita lapsia. Kieltämättä mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, sillä eihän rakkaus yhtä kohtaan vie rakkautta pois keneltäkään toiselta )
Sanoit, että välillä roolimme toisten elämässä on hyvinkin vaikea. Niinpä minäkin uskon, että tämä taakka on päälleni langennut jostain syystä ja vain aika paljastaa, mikä se on. Tärkeintä on olla, luulisin, rehellinen itselleen. Onnekseni tästä asiasta pystyn kuitenkin ystävien kanssa puhumaan, eli sisääni ei tarvitse asiaa haudata.
Kyllä näitä elämän ja rakkauden mysteerejä miettiessään lähtee välillä järki  Toivottavasti nämä asiat eivät minulle ole kuitenkaan sitä tarkoitusta varten tulleet