seuraava »

[kooky]

tunnemme vihaa, jonka tarkoitus on pelkästään kertoa meille että jokin meille tärkeä asia on uhattuna. Meidän täytyy tuntea tunne, mutta meidän on myös kuunneltava sitä. Kun tulemme tietoisiksi tunteistamme, alamme oppia pysähtymään ja kysymään "Mikä on niin tärkeää että tunnen vihaa?

erittäin hyvä näkökulma

Jos tuntee vihaa, ei kannata ensiksi tukehduttaa sitä syyttämällä itseään: "olen hirveän paha ihminen ja vihan tunne on merkki siitä..."


viha on ystävä ja itsen puolustaja jos antaa sen kertoa oman syynsä. tosin jos siihen jää möyrimään niin kyllähän se sitten viholliseksi muuttuu.

mutta kuitenkin, juuri kuin tuossa sitaatissa, vihasta on hyötyä, se kertoo jotain siitä mikä itselle on oikeasti tarpeen.

[Tulikukka]

Meitin suhteessa on ollut juuri tämä irtautumis ja itsenäisyysvaihe meneillään ja välillä on ollut todella rankkaa, eikä kaikesta ole päässyt vieläkään yli...  Ikäviäkin juttuja on sattunut.  Mutta hiljalleen, päivä kerrallaan tässä opetellaan olemaan yhdessä erillisiä yksilöitä.  Olihan tuo aika paukaus yhtäkkiä huomata, ettemme olekaan niin yhtenäinen yksikkö, täysin loukkamaton, kuten sokeana luuli. Suhde muuttui kauniin viattomasta hyvinkin raadolliseksi kerta heitolla. Joutui miettimään omaa asemaansa ja toisen asemaa omassa elämässä uudesta näkökulmasta.

Nyt menee onneksi taas hyvin, kun on annettu toiselle anteeksi ja asioista alkaa olla niskaote. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Enpä ole tullut ajatelleeksi tätä kautta sitoutumiskammoa..

onneksi tuo dramaattinen muutos läheisestä etäiseksi HYVIN lyhyessä ajassa on tullut koettua vain kerran.

Mutta joo jos mies vihaa äitiä, niin vihaa kaikkia naisia.

Jos äitisuhde ok, mies osaa rakastaa, kuten kodissa ollut rakkautta.

Viime suhteen jälkeen pidän tuota aikamoisen tärkeänä, että mies ON saanut rakkautta kotona. Nimittäin kauriista sanotaan että just ne ei ole saaneet eikä ole kelvanneet, en ole tuntenut läheltä kuin 1 kaurismiehen mut juuri näin se meni. Ken sen miehen kanssa elää, ei saane rakkautta ihan helpolla, eikä runsaasti. Ja sitä en olis sietänyt.

[Vajra]

Voimme tehdä niin vain jos hyväksymme vihamme hyvänä.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla...

Jos äitisuhde ok, mies osaa rakastaa, kuten kodissa ollut rakkautta.

Mietitäänpä mitä kaikkea meille kaikille on tapahtunut elämän varrella
ja miten voisimme johtaa niistä perustelut kaikelle, yhdelle jos toiselle.
Siltikään, niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen hetkisen tilanteen
kanssa.

Täysin hyvästä perheestä tullut voi muuttua psykopaattiseksi tappajaksi,
mikä on se tunne joka saa tekemään niin.

Elefanttimies joka on kärsinyt pelkkää vihaa, suvaitsemattomutta.
On hyvä käytöksinen ja lempeä, mikä on se tunne joka
saa tekemään niin.

En usko että maailma on niin mustavalkoinen kuin kuvittelemme,
vaikka onhan se kivaa mieltää sellaiseksi jotta voisimme
kategorisoida toisia.

[^^Queen Nefertiti^^]

SILTIKIN se meni juuri noin.

Mies jonka äiti (isä) jättivät orvoksi, oli vain täynnä vihaa, miten olisi osannut rakastaa, käytti naisia hyväksi.

Mies, jonka äiti oli minullekin hyvin ystävällinen ja rakastava, oli rakastava, silti liian pehmo.

Mies jonka vanhemmat nyt poissa ja olivatko ehkä ennenkin poissaolevia, ei ollut läsnä suhteessamme, eikä ystävyydessä.

Kyllä se  jotain sanoo.

(ja mihin kategoriaan seuraava putoaakaan, kun kaikki näyttävät ottavan jonkin roolihahmon)

[Aniel]

Joku kyseli tuosta naisen "äitinä" olosta suhteessa puolisoonsa... Minä olen miettinyt, että MIKÄ MINUSSA herättää miehissä pikku-pojan...? Vaikka toinen on kuinka äijä niin aika nopeasti sitä muututaan lässyttäväksi ääliöksi! Pelkääkö mies jotain...? Vai olenko minä vain liian kova sisältä kun en koe etenkään seksuaalista vetoa lässyttävään mieheen... Se ei vaan kiihota, jos toinen heittää äitiläppää ja leikkii jotain hemmetin vauvaa!!!

AINA SAMA JUTTU!!! grrrr

[Vajra]

Mitäs se syytteleminen ketään hyödyttää?

Jokainen varmaan yrittää parhaansa, enkä
tiedä mitä hyötyä siitä on että ajattelemme "nämä
ihmiset ovat hyvin tuhmia, mietitään millaista heidän tuhmuutensa on"
sen sijaan että ajattelisimme, miten voisimme auttaa.

Ehkä olen ymmärtänyt koko aiheen kontekstin täysin väärin
ja kirjoittelen tässä omiani. Joten eipä
tätäkään tarvi sen enempää noteerata...

[Lilli]

Itse olen saanut kohdata avopuolisoni naisvihan viimeisen vuoden aikana todella massiivisessa muodossa. Ja kaikesta oikeasti näkee, että ei hän MINUA vihaa, hän vain kanavoi jotakuta muuta kohtaan tuntemansa vihan minuun. Arvatkaa, nyppiikö. Olen ollut suoranaisen tuhovimman kohteena, ja tämän seurauksena olemmekin sitten muuttaneet erillemme. Omassa tapauksessani ei ole vaikea nähdä, että miehen äiti on se ensisijainen vihattava henkilö, mahdollisesti myös joku nuoruuden petollinen tyttöystävä. Mies on tällä hetkellä 48-vuotias, enkä ole kovin toiveikas hänen kohdallaan äitisuhteen paranemisesta.

On jossain määrin hämmentävää katsoa anoppikokelaan astrokarttaa, siinä on nimittäin joitakin silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä omaan karttaani. Kuu on samassa merkissä kuin minulla, mahdollisesti jopa asteentarkassa yhtymässä omaani. Niin ikään kummankin kartalta löytyy Auringon neliö Plutolle. Lisätäänpä tähän vielä, että myös minun äidilläni on Kuumerkkinä Härkä, ja sekä anoppikokelaalta että äidiltäni Kuu löytyy yhtymästä Uranukseen.

En ole itse asiassa koskaan tavannut IRL mieheni äitiä, joka on hyvin pahasuinen, ilkeämielinen ja alkoholisoitunut nainen, mutta astrologiselta kannalta katsottuna muistutan häntä ilmeisesti riittävästi ollakseni hyvä vihanpurkukohde.

[Vajra]

Et sä ole ikinä ajatellut mainita
asiasta suoraan jonain muuna hetkenä kuin tämä
mies on vihainen? Sillä silloin kun joku on vihainen,
se on sen verran vahva hämmennyksen tila ettei
silloin voi oikein muuta tehdä kuin antaa olla.
Yleensä se loppuu 5-15min päästä.

[Ikitosi]

Et sä ole ikinä ajatellut mainita
asiasta suoraan jonain muuna hetkenä kuin tämä
mies on vihainen?

Saanen minäkin vastata tähän kysymykseen;
Saattaa maininnat kaikua kuuroille korville, jollei ole valmis vastaanottamaan, itseään katsomaan.. joka on todennäköistä, ehkä koko käytöksen syy.
Ja mahdollisesti semmoisen mainitsemisesta hyvänä hetkenä seuraa seuraava riita, joten eipä maksa vaivaa   
Sitä on näet turha yrittää toista muuttaa. 

[Vajra]

Kuka puhui muuttamisesta?

Se oli ehdotus. Eikä sitä tarvi raivoten
tai pakottaen sanoa. Ilmaisee vain
että asian laita on nyt näin ja mitä hän
aikoo sille tehdä.

Ajoitus on se oikea elementti.
Ei sekään kyllä hyödytä jos menee sanomaan
että olet ollut hyvin tuhma. Sen
ei pitäisi estää sitä että puhuu rehellisesti
ja suoraan, sen sijaan että tuhlaisi aikaansa
kiertoteitse sanomiseen monta kuukautta

[Ikitosi]

Kuka puhui muuttamisesta?

Se oli ehdotus. Eikä sitä tarvi raivoten
tai pakottaen sanoa. Ilmaisee vain
että asian laita on nyt näin ja mitä hän
aikoo sille tehdä.

Ajoitus on se oikea elementti.
Ei sekään kyllä hyödytä jos menee sanomaan
että olet ollut hyvin tuhma. Sen
ei pitäisi estää sitä että puhuu rehellisesti
ja suoraan, sen sijaan että tuhlaisi aikaansa
kiertoteitse sanomiseen monta kuukautta

Joop, hyvä ehdotus, mutta...
Jos toinen ei halua kuulla, nähdä itsessään olevaa ongelmaa,
on aivan sama miten tai milloin sitä yrittää sanoa.
Pilaa vaan kaikkien päivän  ~> 

Kas kun kaikki eivät ole itsensä kohtaamiseen & henkiseen kasvuun halukkaita - eikä niitä voi siihen pakottaa, houkutella, eikä yleensä edes auttaa. 

Tiedostaminen täytyy nousta sisäsyntyisestä prosessista.

[Vajra]

Nii-in.

Onhan se helpompaa heittää sandaalit jalkaan
kuin peittää kadut nahalla

[^^Queen Nefertiti^^]

Onneksi en rakasta enää vihaista miestä, huuhaamiestä enkä ateistimiestä. Ne polut on nyt tallattu eikä niitä kokemuksia tarvinne.

Olen vaikka yksin jos ei edes seksistä tule mitään. Katsotaan. Miehet ja  niiden tunteet on kyllä oikullisia ja uuvuttavia.

Lykkyä, Lilli!

[härkä-69]

http://tulilahti.fi/vw/