seuraava »

[Ikitosi]

Onko miehen mahdollista vapautua äidistään ja aikuistua siten, että kykenee aitoon naissuhteeseen?

Miehet järjestäin väittävät suhteen oikeaan äitiinsä olevan ihan ok, tai vähintäänkin vähättelevät, jos jotain ongelmia ilmenee.. Kuitenkin jokikiseltä paljastuu ennemmin tai myöhemmin käsittelemätön huora/madonna-juttu.
Välitön yhteys äitiin saattaa olla päivittäistä tai kokonaan poikki tai jotain siltä väliltä - sillä ei ole merkitystä tunnetasolla.
Vaikka äitinsä asuisi toisella puolella maapalloa tai olisi vaikka kuollut, tunneside pitää; jokaiseen vastaantulevaan naiseen aletaan ennemmin tai myöhemmin projisoida omaan äitiin kohdistuvia tunteita, ja nähdä tässä äitinsä piirteitä ja toimintatapoja.

Yleensä kuvio on se, että ensin ihastutaan, koetaan yhteyden ja läheisyyden tunteita, jotka muistuttavat ensirakkaudesta omaan äitiin, ja pian koko suhde alkaa saamaan insestisiä piirteitä.. Lapsihan on ensin symbioosissa äitinsä kanssa kohdussa ollessaan, mutta sieltä on tultava ulos, eriydyttävä, löydettävä itsensä äidistä erillisenä olentona - siis itsenäistyttävä.
Tässä kohden parisuhde alkaa natista liitoksistaan...
Ihastumisen ja rakastumisen ykseydelliset tunteet vaihtuvat itsenäistymiskriisissään reuhtovan lapsen kiukutteluun, ja ideaalista; tasapainoisesta kahden aikuisen suhteesta ei ole merkkiäkään.

Miten sellaisesta selvitään?

Onko miehen ylipäänsä mahdollista itsenäistyä äidistä?
Ja jos on, voiko suhde tähän äidinkorvikkeeseen jatkua, ja minkälaisena?

Äkkiä hyviä neuvoja, kiitos!!!

[twin peak]

Olen huomannut, että mies saattaa nähdä naisessa sen saman, mitä oman isänsä näkee vaimossaan eli miehen äidissä. Ehkä miehen kannattaisi miettiä, miten isä on elänyt parisuhteessa äidin kanssa eli mitä käsityksiä/asenteita isällä on vaimostaan/naisista yleensä. Jos esim. miehen äiti on elänyt hiukan alistettuna, niin mies saattaa välttää samantapaista tilannetta. Eli mies pelkää että hän alistaa vaimoaan samalla tavalla kuin isä teki. Tämä siis oli vain esimerkki.

[*Pia*]

Tässä olisi kenties jotain, ihan ajatuksia herättävä juttu.

http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/midcom-admin/ais/midcom-serveattachment-27273/kaikki_se_rakkaus.pdf

[Eufrasyne]

Twin peak, huomannut saman asian  : Moni tuntemani mies on alitajuisesti yrittänyt pyrkiä siihen, ettei käyttydy Vaimoaan/tyttöystävää kohtaan samanlailla kuin on isänsä nähnyt äitiään kohtelevan.

Oliskohan syynä halu suojella naista? Varsinkin, jos se on ollut miehen mielestä jotenkin naista alentavaa..
Tälläinen käyttäytyminen on todella yleistä ja sen huomaa aika helposti jos siihen kiinnittää huomion.

Ainut mikä tässä asiassa on kaikkein häiritsevin, että nainen tuntee itsensä jollakin tapaa "äidiksi" suhteessa ja sitähän ei kukaan halua olla.
Vaan, että tuntee olonsa naiseksi ja rakastetuksi   

[härkä-69]

Nainenkin voi alitajuisesti hakea miehestä isähahmoa, tiedostamattaankin.

[twin peak]

Oliskohan syynä halu suojella naista? Varsinkin, jos se on ollut miehen mielestä jotenkin naista alentavaa..

Eufrasyne, jotkut miehet haluaa suojella naista. Mies saattaa myös ajatella, että hän ei halua tehdä samoja virheitä elämässään kuin oma isänsä.

[Ikitosi]

Tietoisesti ehkä jollain on naisten suojelu mielessä, jos on ollu semmoset olosuhteet.

Kysymykseni koskee kuitenkin tapauksia, joissa on lapsuudesta jäänyttä, yleensä jokseenkin tiedostamatonta kaunaa, katkeruutta, epäluuloa, jopa vihaa äitiä, ja sitäkautta kaikkia naisia kohtaan.

Nämä tunteet voivat aluksi olla hyvinkin piilossa, mutta läheisyyden myötä nousevat pintaan. Naispuoliseen aletaan heijastamaan omaa äitiä kohtaan tuntemia tunteita, ja näkemään hänessä oman äitinsä yleensä epämiellyttäviä piirteitä.

Onko kellään kokemusta?

[härkä-69]

Kyllä on kokemusta, valitettavasti..

[Ikitosi]

Voiko siitä toipua?
Voiko mies parantua siitä?

[Eufrasyne]

on jonkin verran kokemustakin, mutta läheisten suhteissa asia on helpommin havaittavissa, kuin omassa  :

Uskon että miehen on mahdollisuus siitä "parantua", miehen vaan täytyy
asia ensin itse tiedostaa ja todella haluta muutosta.

sitä ei ehkä kannata naisen lähteä väkisin tekemään, silloinhan saattaa käydä niin että huomaa taas olevansa äitihahmona
Jospa mainitsisit asiasta ja antaisit vaan ajan kulua.. antaa aikaa ajatuksilleen  :

Tsemppiä 

[härkä-69]

Uskon että on mahdollista toipua ja eheytyä, mutta työtä se vaatii ja aikaa ja tahtoa. Avainsana on itsensä ja tunteidensa hyväksyminen, ei niinkään itsensä muuttaminen.

[Ikitosi]

Joo, ei siinä oikein auta äidiksi ryhtyminen -> saa vaan vihat päälleen.

Sitä vaan niin helposti retkahtaa huolehtijan ja ymmärtäjän rooliin...

[härkä-69]

Toista voi auttaa kohtaamaan vihansa, jolloin sitä ei tarvitse siirtää muihin ihmisiin. Kuollutta läheistään kohtaan tuntema viha voi olla suuri tabu. "Ei ole lupaa tuntea niin."

[härkä-69]

Vihassa ei ole mitään pelättävää. Se on vain tunne, ja yhtä hyvä kuin mikä tahansa tunne. Joskus se voi saada meidät valtaansa, mutta se ei johdu vihasta. Mikä tahansa tunne voi saada meidät valtaansa samalla tavalla kuin viha. Se kontrolloi meitä jos emme ole selvillä siitä että tunnemme vihaa, jonka tarkoitus on pelkästään kertoa meille että jokin meille tärkeä asia on uhattuna. Meidän täytyy tuntea tunne, mutta meidän on myös kuunneltava sitä. Kun tulemme tietoisiksi tunteistamme, alamme oppia pysähtymään ja kysymään "Mikä on niin tärkeää että tunnen vihaa?". Nöyrrymme vihamme edessä, mutta jotta voisimme tehdä niin, meidän on koettava vihamme ja päästettävä se menemään. Jos me yritämme kieltää sen, se kontrolloi meitä ja saa meidät kostonhaluisiksi. Silloin me emme opi sitä olennaista viestiä jonka viha halusi välittää. Meidän täytyy myöntää vihamme. Meidän on tarpeen tuntea vihaa. Kun olemme tunteneet sen, se on mennyt pois ja tunnemme itsemme jälleen rauhallisiksi. Sitten me voimme alkaa pohdiskella sitä mille olimme vihaisia ja opimme jotakin itsestämme, arvoistamme, tarpeistamme tai odotuksistamme. Voimme tehdä niin vain jos hyväksymme vihamme hyvänä.

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch8.html

[härkä-69]

Joillakin tulee ongelmia tässä itsenäistymisvaiheessa, kun irtaudutaan symbioosista. http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_vaiheet/itsenaistymisvaihe/