seuraava »

[astronaatti]

Hei

Oletteko koskaan miettineet omaa osuuttanne "huonossa" parisuhteessa?

Tämän keskustelun kommentit kertovat siitä, että naisissa on paljon miesvihaa (niin kauan, kuin sitä on).

Sitä saa, mitä tilaa.

[mateve]

Astronaatille:
Tavallaan olet oikeassa ja et ole oikeassa 
Siinä olet oikeassa, että riidassa on aina kaksi osapuolta mutta siinä että "oma osuus" taas on moniselitteinen ja voi johtua esim. lapsuudesta saatujen kokemusten mukaan, esim hyväksikäyttö/raiskaus, ja ne lapsena saadut kokemukset kyllä vaikuttavat miesnäkökantaan. Lapsen raiskaus on menneen maksua ja siitä selviäminen onnistuu toisilla ja toisilla ei. Yleensä mätäpaiseet puhkaistaan aikuisena rakastavan ihmisen avulla, jos on onnea että sellaisen vielä löytää.
 

  Mateve                 

[Lilli]

Itselläni miesten naisviha on ollut helppo nähdä, koska minulla ei ole ollut koskaan mitään miehiä vastaan. Tämä johtuu taas siitä, että oman perheen miehet (isä ja veljet ja muut miespuoliset lähisukulaiset) eivät ole olleet mitään sovinistisikoja. Sittenpä sitä onkin yllättynyt, kun kotoa lähdettyään on tällaisiin aika ajoin törmäillyt.

Jos minulle on kehittymässä miesviha, niin lapsuudesta sitä ei voi ainakaan syyttää.

[^^Queen Nefertiti^^]

Tiedän nämä adoptiotapaukset.-Lilli, vaikka MONI mies on pettänyt luottamukseni sekä suhteissa että ystävyydessä/bisneksissä, niin esimerkiksi viimeisen työpaikan miehet ei pettäneet minua, tuli vain hieman suhdanneongelma ja muutenkin päätin ottaa elämänmuutoksen (toiseen työhön jne).(Minulle tullut miesten kautta koko ajan valintoja; muututunko itse kovaksi ja itsekkääksi vai aionko edelleen valaistua, ja lienen valinnut jälkimmäisen)

En ole ajatellut ruveta miesvihaajaksi, vaikka en heitä toistaiseksi kunnioitakaan. Miehen tulisi kohdella naista kuin ladya tai ainakin kuten nainen miestä. Väsyin auttajan rooliin yksit. suhteissa; ihmisiä yleisesti voi auttaa.

Miesten historiallinen naisviha juontuu jumalatarajoista, ja jos joku alkaa nostaa itseään jumalattareksi, miesten naisviha saattaa tulla ulos..

Eli itse olen vain hyväksynyt että nämä nk karmasuhteet on nyt sitten koettu, ne meni näin; pakosta pidän johonkuhun välejä, mutta ei kaikki miehet voi olla luonnevikaisia, adoptoituja, juoppoja, itsekkäitä, henkisesti sokeita, saati työhaluttomia/työnarkomaaneja. Nosta rimasi korkealle vaan ja vaadi sitä kunhan pääset viimeisestä sotkustasi.

Mieti millainen olit Lilli viattomana, ennen yhtään sotkua.. kuka olit.. ja lähde siitä eteenpäin taas.

PS Eilisessä Sinkkuelämää-jaksossa Kiho avasi hetken sydämensä mutta kuumehoureen laskettua, palasi itsekseen eli oli taas viileä. Tulipa vaan mieleen miten olisi joutunut rakkautta anomaan jonkun kanssa ja sellainen ei vain sovi minulle enää tässä kehitysvaiheessa..

Menneiden elämien rasite näkyy aina tiettynä eläimellisyytenä, ellei mies ole elänyt about yhtä monta elämää kuin nainen ja oppinut samantyyppisiä asioita, jolloin suhteessa olisi tasapainoa.

Tämä on osio auttamisesta? Taidankin puhua auttamisesta vielä täällä.

[härkä-69]

Miksi,naiset,rakastuvat,renttuihin?
Koska,naistenkin,pitää,kohdata,oma,eläimellinen,puolensa,renttuutensa,ja,vapautua,siitä.
Sorry,space,ei,toimi,tällä,koneella.

[härkä-69]

Mies ja nainen

http://www.minaolen.com/lehti/art2_202.html

[Asterix]

Olen hiukan miettinyt, miksei ihmiset vain voi hyväksyä itsensä sellaisenaan
ja toisen sellaisena kuin hän on?

Onko se, että haluaa toisen muuttuvan joksikin toiseksi oikeastaan sitä,
että itse haluaisi tulla joksikin muuksi?

Tämäkö on syy siihen, että jotkin ihmiset hakee sitä toista ihmistä,
joka on totaalisesti "eri maailmasta" kuin henkilö itse
ja sitten jomman kumman pitäisi olla taipumassa muutoksiin?

Huonoa käytöstä, väkivaltaisuutta tai mielensairautta tms. ei tarvitse sietää, vaikka sen voi hyväskyä sen toisen piirteeksi sellaisena kuin se on.

Mielestäni sietäminen ja hyväksyminen ovat käsitteenä aivan kaksi eri asiaa ja monet sekoittavat ne keskenään.

Tämä johtaakin seuraavaan kysymykseen, miksi jotkin ihmiset sietävät jotain aivan käsittämätöntä sontaa toiselta ihmiseltä oman itsensä tappioksi?

Onko se sitä, että ko. henkilöillä on masokistinen elämän asenne ja he eivät tunne elävänsä, jos jos heillä ei ole ongelmia elämässään ja mitään, mistä saisi valittaa muille ja saada sen suurimman tyydytyksen,
säälin ja huomion muilta ihmisiltä?

[mateve]

En tiedä onko se masokistinen asenne, ehkä se on vaan kotoa opetetuista tavoista varsinkin tytöille, kiltti tottelevainen tyttö, joka opetetaan että, mitä naapuritkin ajattelee mentaliteetillä.

Käsittäisin asian niin kun se malja täyttyy, alkaa etsimään toisia vaihtoehtoja, vaikka sitten menettäisikin "kasvonsa", ainakin suvun silmissä.

Marttyyrina oleminen tosiaankin on kai tapa saada huomiota, mutta eiköhän siinäkin käy niin kun ihminen kehittyy, niin muutos tapahtuu.
Eli täällä ollaan oppimassa Elämää 

   Mateve            

[härkä-69]

Mies ja nainen eivät voi elää yhdessä, koska kaiken olemassa olevan täytyy erota, jotta se voisi pysyä tuoreena ja uutena. Tämä on laki. Toisin sanottuna: me elämme ajassa, ja aika on liikettä, joka lopulta pakottaa kaikki asiat eroamaan. Ruumis erkanee maasta kuolemassa; eroosio erottaa hiekan pyramidien kivestä. Kaiken täytyy erota, jotta olemassaolo jatkuisi.


--------------------------------------------------------------------------------

Minä sanon, että mies ja nainen eivät voi elää yhdessä rakkauden tuoreudessa ja kauneudessa.

Tämä laki, jonka olen lausunut, on rikkomaton. Ja samalla se on ihmisaivoille karvas nieltäväksi.

Laki toimii näin: elämällä yhdessä mies ja nainen kehittävät välilleen totunnaisuutta tai välinpitämättömyyttä, joka pakottaa heidät elämään erillään, vaikka he kuvittelisivatkin elävänsä yhdessä. He sanovat toisilleen: "Mitä meille tapahtuu? Missä on se rakkaus, se tuoreus, jonka kerran tunsimme? Miksi emme voi kommunikoida niin kuin ennen?" Laki pakottaa heidät erkaantumaan psykologisesti. Ja siitä seuraa sydämen tuskaa, turhautumista ja epätoivoa. Laki on erottanut heidät tiedostamattomasti – ei tietoisesti, kuten minä opetan miestä ja naista olemaan erillisiä yhdessä ollessaan.

Mies ja nainen voivat sananmukaisesti elää yhdessä, totunnaisuudesta vapaina, vain silloin, kun he harjoittavat joka hetki rakkauden lakia. Tämä laki edellyttää ensisijaisesti rehellisyyttä. Siellä, missä on rehellisyyttä niin kuin minä opetan sitä, totunnaisuus, välinpitämättömyys, vältteleminen ja totuuden väistely eivät voi tulla kahden ihmisen välille. Rehellisyys pitää heidän kosketuspintansa tuoreena ja uutena. Mutta molempien kumppaneiden on oltava rehellisiä toisiaan kohtaan. On kuin he kuorisivat joka hetki omaa pintaansa aivan kuten kuorimme kuivuneen pinnan eilispäiväisestä omenasta.

Totunnaisuuden eli epärehellisyyden kannalta moinen jatkuva kirurgia on äärimmäisen väsyttävää. Kumppanin totunnaisuus ja välinpitämättömyys tulevat aina taistelemaan sitä vastaan. Ne raivoavat tai tunteilevat välttääkseen vastuun rakkauden totuudesta. Totuus rakkaudesta on se, että sen on oltava vapaata. Mies ja nainen, jotka elävät tiedostamattomuudessa ja epärehellisyydessä, ovat käyttäneet tätä totuutta kautta vuosisatojen omaksi itsekkääksi hyödykseen ja nautinnokseen. Tässä epärehellisessä yhteiskunnassa ihmiset eivät tiedä eivätkä toiminnassaan huomioi sitä, että rakkauden on oltava rehellistä ennen kuin se voi olla vapaata. Jos olet täyttynyt varauksettoman ja kahlitsemattoman rakkauden impulssista ja tiedosta, olet kytkeytymässä rakkauden universaaliin totuuteen. Mutta universaali totuus on olemassa vasta kun olet elänyt sen, olitpa oivaltanut asian kuinka vakuuttavasti hyvänsä. Et voi olla vapaa ennen kuin teet rakkaudestasi rehellistä omistautuneessa suhteessa vastakkaista sukupuolta olevan miehen tai naisen kanssa. Rehellisyys on ensisijaista. Ei rakkaus. Sillä minä kysyn sinulta: mitä iloa on epärehellisestä rakkaudesta?
 

B.L.

http://kotisivu.dnainternet.fi/kakur63/long_rehellinen_rakkaus.htm

[mateve]

Niinpä, olen usein ajatellutkin että miksi tietoa ei ollut silloin saatavilla kun se olisi ollut tarpeen.
Ehkä siksi, että muuten ei kokemusta olisi saannut niin ,että se tuottaisi myös tulosta ja tuskan kautta opitaan.
 
Vanhat sanovat; jos et muuta opi niin opit ainakin hiljaa kävelemään.

Rehellisyys opitaan kokemalla epärehellisyyttä, toiset oppivat toiset ei....

  Mateve

[Asterix]

Mielestäni yksi hyvä mittari sille,
kuinka valmis on aitoon suhteeseen, on se,
kuinka paljon pystyy nauramaan itselleen ja omille virheilleen/puutteilleen.

Olen aina vierastanut ihmisiä, jotka yrittävät olla jotain sellaista, mitä ne eivät todella ole ja suhteen alussa monet juoksevat samaan suden kuoppaan, että maalailevat itsestään ihan toisenlaista kuvaa tehdäkseen vaikutuksen toiseen ja yhtä usein monet ihmiset laskevat tuollaisen ihmisen varaan koko tulevaisuutensa.

Minusta näitä "todistelijoita" karkeasti ainakin kahta tyyppiä.

Toinen on se, joka todistelee statuksensa ja taustansa paremmaksi ja toinen se, joka todistelee koko ajan,
että "minä se olen aito ja rehellinen ja oma itseni koko ajan,
eikä minun tarvitse esittää mitään muuta kuin olen"-tyyppi.

En tiedä kumpi on rasittavampi.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/ignore.gif)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/arnold2.jpg)

[Elämänilo]

Mies ja nainen

http://www.minaolen.com/lehti/art2_202.html

Hei "Sininen enkeli"

Tosi puhuttelevaa tekstiä.

******

Kopion tämän:

Läheisyys

Sopeutuminen ja taiteellisuus ovat naisellisia ominaisuuksia,
olimmepa miehiä tai naisia nykyisessä kehossamme.
Ja molemmat voimme harjoitella hyväksymään itsemme,
fyysisinä olentoina, tuntevina olentoina,
liikkuvina olentoina, läheisyyden olentoina.
Hyvä harjoitus kaikille,
mutta etenkin niille joilla on
emotionaalisia ongelmia lapsuudestaan,
on hyvin yksinkertainen kosketusharjoitus,
joka auttaa meitä kokemaan ykseyden oman kehomme kanssa.
Kosketa kehoasi ja sano hyvin lempeästi
"Minä hyväksyn sinut".
Voit kosketella kehosi eri alueita,
hyväillä tai sivellä uteliaasti kuin lapsi,
jalkojasi, käsivarsiasi,
ja voit puhua itsellesi juuri sillä tavalla
kuin olisit halunnut itsellesi puhuttavan lapsena.
Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi ja sano koko kehollesi
"Kiitos että olet elämässäni."
Voit sanoa itsellesi mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä
asioita - riippumatta siitä oletko nainen vai mies.

Vapauta itsesi olemaan juuri sellainen kuin olet,
ei sellainen kuin vanhempasi olisivat halunneet
tai joku muu haluaa.
Oman todellisuutesi löydät vain olemalla oma itsesi.

Tällaisella harjoituksella on syvällinen vaikutus,
koska se auttaa tunnekehoa vähitellen luottamaan mentaalikehoon.
Mentaalikeho, joka on mikrokosminen vastine sukupuolten sodasta
jokaisessa ihmisessä, on miehinen aspekti.
Koska tunnekeho ei luota mentaalikehoon,
on mentaalikehon aktiivisesti sallittava
ja puhuttava ja annettava fyysiselle keholle
todellista kiintymystä, ehdotonta rakkautta.
Ja rakkaus puolestaan voi stimuloida tunnekehoa elpymään
ja puhumaan aidoimman kommunikaatiovälineensä,
fyysisen kehon kautta, saaden fyysisen kehon
tuntemaan olonsa rentoutuneeksi ja mukavaksi.
Tämä on ihmissuhteiden uusi alku.
Kun alat rakastaa omaa itseäsi tuntevana
ja fyysisenä olentona, hyväksyt itsesi ja sukupuolesi
täydellisesti juuri sellaisena kuin olet,
valmistut läheisyyteen myös toisen ihmisen kanssa.
Ja syvin yhteys kahden ihmisen välillä,
miehen ja naisen välillä taas tarjoaa
kummallekin syvimmän yhteyden myös omaan itseensä.
Ja se on tie Pyhään seksuaalisuuteen,
Jumalattaren kokemiseen, ja Papin ja Papittaren kokemiseen
jokaisessa miehessä ja naisessa.


   Elämänilo   

[^^Queen Nefertiti^^]

Kaikki on näytelmää ja olemme nukkeja. Onko "omaa itseä" enää olemassa, kun tiedostaa miten monta roolia on ollut eri elämissä?

Kaikki ovat nukkeja.. minäkin..tosin olen ollut auttavainen nukke.. voisin olla ilkeä nukke..olen ollut miesnukke, nyt olen naisnukke.. nauttikaa..esirippua ei ole laskettu vielä.

[Asterix]

Kaikki on näytelmää ja olemme nukkeja. Onko "omaa itseä" enää olemassa, kun tiedostaa miten monta roolia on ollut eri elämissä?

Kaikki ovat nukkeja.. minäkin..tosin olen ollut auttavainen nukke.. voisin olla ilkeä nukke..olen ollut miesnukke, nyt olen naisnukke.. nauttikaa..esirippua ei ole laskettu vielä.

Mikä tarve sinulla on ollut esittää rooleja?
Etenkin, jos olet hukannut itsesi noin pahoin?

Eikö se ole paljon helpompaa olla oma itsensä ja kehittää sitä siksi mikä haluaa olla, kuin näytellä sitä,
mitä ei todellisuudessa ole?

Elokuvaroolin vetäminen kestää vain sen verran kuin kamera käy kerrallaan.
Kameroiden sammuttua ja työpäivän päätyttyä näyttelijä pesee meikit pois ja vaihtaa päälleen omat vaatteensa ja menee kotiinsa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Asterix, mitä on Todellisuus?

"Life is a stage and we are the actors." Näin on viisaat asian nähneet.

Ei ole syytä rajoittaa mieltään yhteen rooliin, yhteen yhteiskuntaluokkaan, yhteen maahan, yhteen mielialaan.

No TODELLISUUDESSA tietoisuus ei tarvitse mitään, ei ketään, ei suutu mistään, mutta roolia leikkiessään saattaa suuttua toiselle, tarvita jotain, ja olla jossain roolissa, jonka määrittelee tietty aika, paikka, kulissi, suhde, mennyt suhde, jne, Todellisuudessa kaikki on vaihdannaista.

Sielu kerää kokemuksia ihan huvikseen täällä, välillä auttajana, välillä autettavana, välillä miehenä, välillä naisena. Välillä kadunlakaisijana, välillä bisnespatruunana. Kaikki on koettava..

Mistä tämä keskustelu muuten alkoikaan? Siitä että joku nainen ei ymmärtänyt miehiä? Ahh niin kun jotkut miehet ei pääse kasvamaan isoiksi miehiksi vaan hakevat naisista Mammaa.. niinpä..