Ei sielulla ole ikää, ei voi olla...ja paljon kolunnut sielu voi olla täällä opettelemassa jotain sellaista läksyä, johon liittyy henkinen epäkypsyys tms.
Kuuhildan kanssa samaa mieltä.
Marmoritaivas ei ehkä löytänyt pointtiani, vaan käänsi keskustelun minuun. Sopiihan se niinkin. Haluan kuitenkin vielä avata, mitä yritin tuoda essiin. Omana näkemyksenäni. Muut saavat olla vapaasti eri mieltä.
Kun ihminen lähtee henkiselle tielle, hänellä on usein taustalla traumoja, alemmuudentunnetta, kaksisuuntainen mielialahäiriö, narsisiminkirjoa ja paljon muuta. Sitten käydään pari kurssia, luetaan muutama kirja ja ajatellaan, että nyt olen löytänyt jotain niin hienoa, että se pitää jakaa muille. Oma paha olo jää taustalle, kun aletaan opettaa toisia ja julistaudutaan vahaksi sieluksi ja guruksi. Ollaan opettajaa ja painetaan omat käsittemättömät asiat alas. Löydetään sielunsiskoja ja -veljiä ja ollaan "oikealla tiellä". Jossain vaiheessa väistämättä tulee ristiriitoja. Silloin vanhat aatamit ja eevat astuvat näyttämölle ja siinä rytinässä tulee pahaa jälkeä. Pahimmillaan nämä "vanhat sielut" alkavat syyttää toista pimeällä puolella olevaksi.
Ihminen, joka on työstänyt omia pimeitä puoliaan ja etsii henkisyyttä omaksi ja koko maailmankaikkeuden parhaaksi, ei huutele omaa erinomaisuuttaan. Hänestä huokuu valo ja rauha. Koska olen saanut kunnian tavata muutaman tälläisen henkisen ihmisen ja törmännyt vielä useampaan "vanhaan sieluun", olen oppinut hymähtämään ja ohittamaan heidät.
Ja tuo sielunikä sitten. Henkimaailmassa ei ole edes aikaa. Ja miten sen voi muka mitata? Jos joku on elänyt 500 inkarnaatiota ennemmän kuin toinen, se voi olla merkki siitä, että sielu ei ole oppinut läksyjään, vaan on joutunut kertaamaan luokkansa. Eli saattaa olla jopa tyhmyyden merkki? Enpä kehuskelisi. Lisäksi sielulla on muitakin pakkoja, minne voi välillä inkarnoitua, joten maaplaneeetan inkarnaatiot eivät ole ainoa mittari. Ja siellä muualla voi oppia paljon nopeammin ja jotain ihan muuta kuin täällä. No, myönnän provosoivani. Oikeasti sielun iällä ja menneilllä inkarnaatioilla ei ole merkitystä, kun mitataan ihmisen "henkisyyyttä" tässsä hetkessä. Vain tämä hetki ja valinnat merkitsevät.
Jos joku haluaa arvottaa itseään ja muita mittarilla, joka ei ei ole todennettavissa ja on muutenkin merkityksetön, niin okei. Voi kait aikansa huonomminkin käyttää.
Muokkaus;
Pakko vielä täsmentää, että traumat ja mielensairaudet EIVÄT tee ihmisestä huonompaa tai vähemmän henkistä. Pointtini oli se, että esim henkisisssä kouluttajissa tai hoitajissa saattaa olla ihminen, jonka ulokuori on henkinen vanhasielu. Joku ehkäpä ihan uusi henkisentienkulkija luottaa häneen ja pitää parempana ja viisaampana. Opettaja, joka ei ole kohdannut omaa pimeyttään voi johdattaa oppilastaan ihan umpipöpelikköön. Varsinkin räjähtäessään, jolloin oppilas voi saada pahasti lokaa niskaan. Tämä voi vahingoittaa pysyvästi tai ainakin pitkäaikaisesti toisen henkistä kehitystä. Olemme kaikki toistemme opettajia, joten en puhu vain ammatikseen kurssittavista.
Nämä kaikki ajatukseni syntyivät Marmoritaivaan aloituksesta:
"Nää on kovin kiva asia, mutta vähemmän kiva on sitten nämä äärimmäiset yhteenotot ku jollaki menee herne nenää tickedoff
Herkkiä ku itse perkeleet ja tietävät mistä ärsyttää kun niin sattuvat haluamaan ja sitten kolisee.
Miten näiden kanssa vois pysyy tasapainossa vai voiko, ottaen huomioon kun puhutaan hyvin vanhoista sieluista? Huh"
Minä pysyn tasapainossa väistämällä nämä herkät perkeleet vanhasielut. Olen kohtelias ja keskustelen kyllä. Mutta en mene mukaan heidän draamaansa.
