seuraava »

[Kuuhilda]

Jos minä loukkaan jotakuta, niin mikäli toinen ei ole liian takajaloillaan, niin koetan ymmärtää, ehkä myöskin selittää, jatkan keskustelua ja koetan päästä yhteisymmärrykseen ja nähdä sinne toisen perspektiiviin. Usein päässyt hyvään lopputulokseen tällä tavalla. Mutta ei toki onnistu aina, ja on azioita joita en kertakaikkiaan halua ymmärtää, eikä kenenkään pitäisi.

Mutta siis, loukkaamista ja loukkaantumista ei mielestäni  pitäisi pelätä, silloin yleensä keskustellaan asioista, joilla on väliä, ja joista pitäisikin keskustella, niissä on silloin jotain nähtävää.

Ja tosiaan tuo, ikisiniviuhko, että selittää saman asian toisin, niin saattaakin saada sen toisen ymmärtämään. Aina ei kanata selittää...se riippuu siitä, onko sillä toisella halua ymmärtää, vai onko kyse vain halusta vängätä vastaan ja puolustaa omaa näkemystään.

[forestflower]

En minä ole loukkaantunut. En ollenkaan. 

Esitin näkemykseni täysin tietoisena, että se voi nostattaa kakkamyrskyn. Olen törmännyt niin moneen ihmiseen, joka on arvottanut ihmisiä henkisyyden ja sieluniän kautta ja saanut pahasti nenillen jossain vaiheessa. Siinä voi oma henkinen polku tehdä ihan turhia mutkia. Lisäisin kymmeneern käskyyn vielä yhdennentoista, älä palvo pöljiä vaan kulje omaa tietäsi.

Tuo Yöulvojannäkemys on hieno ja varmaan totta.

[forestflower]

Haluan vielä valaista asiaa esimerkillä.

Eräs herkkä ja sillä hetkellä sydän vereslihalla oleva mies lähti etsimään henkisyyttä kymmeniä vuosia sitten. Tiensä alkutaipaleella hän kohtasi liudan "valaistuneita" ladyjä. Ladyt sitten taputtivat kaveria päähän mutta eivät kovin hellästi. Melskasivat omaa erinomaisuuttaan ja lyttäsivät tämän kaverin itsetunnon.

Tällä kaverilla on rehellistä halua tutkia itseään ja auttaa muita. Edelleen hän muistaa ne loukkaukset ja tuntuu uskovan niihin. Ehkäpä juuri siksi, että hän kuvitteli löytäneensä auttajia, jotka ovat jo niin pitkällä, että tukevat ja opastavat ilman egon mölinöitä.
Minua riipii joka kerta, kun huomaan hänen mitätöivän itseään näiden ladyjen vuoksi.

Eikä tämä ole todellakaan ainoa tapaus. Olen itsekin saanut osani. Järkyttävää, että ilkeimmät ihmiset ovat olleet uskovia tai "henkisiä". Minä olen nähnyt näiden kiillotetun julkisivun taakse varsin pian. Kuinka moni mahtaa kantaa "valaistuneiden" ja muiden "vanhojen sielujen" loukkauksia sisimmässään? Tästä voisi tehdä oman ketjun?

[Varjotar]

No tee. Muakin kiinnostaa.
Ainoa muistamani viisaus " valaistuneelta" oli se, kun en suostunut olemaan räsynukke enkä tarinatäti, kaikenmaailman perkeleeks ja muuks syyttely. Mutta nää jutut ei oo koskaa vaa yhtee suuntaa, ku ihmisistä on kyse.