Kyseessä on siis pätkä Bhojan käsittääksemme melko arvostetusta kommentista/kommentaarista yoga-suutraan II 15, jonka vikat sanat ovat:
... duHkham eva sarvam vivekinaH.
Måns Broo kääntää nuo sanat näin:
... kaikki on erotteleva
lle (vivekin
aH - sidis) vain tuskaa (duHkha; pitäisi sandhi-sääntöjen mukaan olla oikeastaan duSkha/dushkha!)
Bhojan selittelyn pääargumentti lienee että vivekinin mieli on herkkä kuin silmämuna, eli
oikeastaan kai päinvastoin kuin kansanomainen käsitys joogeista on?
akshi-paatram uurNaa-tantu-sparsha-maatreeN'aiva mahatiim piidaam anubhavati
Käännösyritelmä:
Silmämuna (akSi-paatram) kokee (anubhavati) pelkän (maatreNaiva, maatreNa + eva) villan (uurNaa) kuidun(kin) (tantu) kosketuksen (sparsham) suurena (mahatiim) piinana (piiDaam).
(Kävisikö tuo oikeastaan ainakin osaselityksenä sille miksi valaistuminen on niin harvinaista;
mitä "likemmäksi" sitä tulee, sitä piinallisemmaksi prakRtin kokeminen käy?? Näin prakRti tavallaan "eroahdistuksen" kautta "suojelee" omaa raison d'etre'ään, ja samalla sisukkaita kannustaa pyrkimään vapautumiseen ihtestään?? Me tavan tallaajat torjumme alitajuntaan ihmiselämän yleisen veemäisyyden? Kovien huumeiden käyttäjille materian vankina oleminen paljastuu kaikessa karmeudessaan kun luontoäidin järjestämät "demppausmekanismit", esim. dopamiini, serotoniini, endorfiinit, jne, lakkaavat toimimasta, tai silleen, vieroitusoireiden aikana, eikä korvaavaa kamaa tule ulkopuolelta?)