seuraava »

[astraali]

Tässä lomalla tulee nyt mieleen kaikenlaista -joten siksi tämä runsas aloitusteni määrä... anteeksi! 

Olisin kysynyt teidän henkioppaistanne... Oletteko tutustuneet heihin? Millä tavalla se tapahtui? Millaisia persoonia teidän "takaanne" löytyy?
Millä tavalla kommunikoitte heidän kanssaan jne.

Itse olen saanut suuren kunnian tutustua omaan/omiin oppaisiini nyt lähiaikoina. Olen pyytänyt sitä tässä "kosmisessa yksinäisyyden tunteessani"... 
Ja olen saanut ymmärtää, että

minun oppaani on hyvin vaativa joka ei nähtävästi puutu elämääni muussa tapauksessa, kun minun sitä itse pyytäessä/vaatiessa. Hänellä on todella sarkstinen huumorintaju vert. tuo siivousuneni...jossa hän pyrähti pienen lennon keittiössäni, jotta ei varmasti jäisi epäselväksi ketä tässä ollaan...  
Toinen juttu on hänen sarkastinen tapansa kommunikoida kanssani; hän sutkauttelee väliin aika nasevasti. Esimerkiksi mietin tässä eräs ilta sitä, että voisin vaikka maalata itselleni taulun omasta suojelusenkelistäni. Sain samantien viestin jossa hörähdettiin; enkelipukuunko tässä pitää vielä ruveta pukeutumaan....  
Tällaisia sutkauksia saan aina välillä...
Toisaalta minusta pidetään kyllä huoltakin; suurien surujen aikana olen saanut hirvittävän määrän lohdutusta. Olkaani on silitetty ja minua pidetty "sylissä". On ohjattu ja neuvottu.
Eteeni laittettu kirjoja joita olisi syytä lukea jne.

Olisi mukavaa kuulla teidän muiden kokemuksia omista oppaistanne! Ehkä tarinoidenne kautta me muutkin oppisimme kommunikoimaan paremmin heidän kanssaan.

Lämmöllä! *~*astraali*~*

[astraali]

Oma henkioppaani... Hän kommunikoi minulle varsin eri tavoin kuin sinun, astraali. Minä pikemminkin aistin hänet luonani, ja hän puhuu kanssani todella harvasanaisesti, sanoisinko jopa Sokrateettisesti kysellen  Hän ei anna koskaan vastausta valmiiksi, vaan kyselee maailman tappiin ja tuo aina uuden näkökulman asiaan, että lopuksi olen aivan sekaisin 
Lohduttamisessa hän on toisaalta todella hyvä. Ei minun tarvitse kauaa olla yksinäni huokailemassa kun hän tulee ja ottaa kädestä kiinni, halaa ja pitää kiinni. Se on hyvä tunne.

annaelen

Tätä juuri ajoin takaa...  Miten erilaisia oppaamme voikaan olla... Miten eritavalla he kanssamme kommunikoivat... Sinun oppaasi kuulostaa kärsivälliselle ja jotenkin ihanan sopusointuiselle! 

[Tulikukka]

Kiitos astraali, avauksesta! 

Tämä aihe kiinnostaa itseänikin kovasti. Tiedän, että askeleitani on elämäni varrella seurattu tarkasti ja lohdutettu synkkyyden hetkellä, päätäkin silitelty aivan konkreettisesti mutta ei ole haisuakaan, millainen oppaani on. 

[astraali]

Kiitos astraali, avauksesta! 

Tämä aihe kiinnostaa itseänikin kovasti. Tiedän, että askeleitani on elämäni varrella seurattu tarkasti ja lohdutettu synkkyyden hetkellä, päätäkin silitelty aivan konkreettisesti mutta ei ole haisuakaan, millainen oppaani on. 

Minäkin olen vasta ihan viime aikoina saanut tutustua häneen. En edes tiedä onko heitä monta -ainoastaan tähän yhteen saanut paremmin yhteyden. Olen itse alkanut kehittää sitä suhdetta mm. juttelemalla hänelle iltarukouksen yhteydessä ja muistanut myös kiittää häntä jne. Kysellyt häneltä ja oikeastaan aika vaatimalla vaatinutmahdollisuutta tutustua häneen, jotta en tuntisi itseäni aina niin kamalan yksinäiseksi.
Sinäkin voit tutustua omaan oppaaseesi paremmin! Kutsu hänet vaikka astraalikahville 
  

[Lilja-82]

Täytyypä laittaa astraalikahvit kiehumaan jospa tämä henkioppaani joisi kahvia. Teetäkin kyllä on tarjolla...

Olen myös miettinyt, että miten saisin henkioppaaseeni paremman yhteyden. Hän on ilmeisesti aina ollut sitä mieltä, että opin paremmin ja olen vastaanottavaisempi yöllä unissani, joten uneni ovat erittäin eläviä. Tämän sentään tajuan henkioppaani saaneen aikaan.

Tästä huolimatta olisi mukava saada jonkinlainen yhteys ihan valveillakin. Mitenkä henkiopasta kutsutaan paikalle rukouksella? Osaan vain Isä meidän...

[Hiisitär]

Minä olen kertonut omista oppaistani niin monta kertaa täällä, että pidempään forumilla liikkuneet osaavat tämän varmaan ulkoa  Mutta, uudelle ihmiselle kerron kokemukseni mieluusti.

Itselläni on 7 opasta, joista jokainen opastaa minulle omaa asiaa. Yleensä joku oppaista on ns. johtava opettaja ja muut ovat sivuaineopettajia. Vuoro vaihtuu, kun siihen tulee tarvetta ja olen sisäistänyt tämän pääoppaani opetukset ja neuvot. Jokaisen puoleen voin kääntyä milloin haluan. En ole tavannut heitä kaikkia vielä. Tiedän tosin, että yksi oppaistani on 1800-luvun aristokraattinen nainen ja toinen narri, mutten ole nähnyt heitä vielä päivätietoisuudessa. Nainen opettaa minulle kauneudentajua ja narri huumoria.

Ensimmäisen kerran tapasin oppaani 20-vuotiaana. Olin aikeissa käydä nukkumaan, kun huomasin kolmannella silmällä, että vieressäni seisoo mustanpuhuva mies, joka on kumartunut puoleeni. Mustat suorat housut, musta pitkähihainen paita ja vyötärän alle yltävät mustat suorat hiukset. Pelästyin kamalasti ja kysyin kuka hän on, mutta sain lempeän vastauksen "Ei nimillä ole väliä".
- Ei kun ihan oikeasti! Kuka sinä olet?
"Kutsu minua miksi haluat. Täällä nimillä ei ole väliä".
Hän muistutti kovasti Witchblade-sarjakuvan henkilöä Ian Nottinghamia (tosin ei noin karskina versiona! ) joten ristin hänet Ianiksi. Myöhemmin sain selville, että hän on oppaani. Vierailin paljon hänen luonaan, hän asuu ihanassa pienessä vihertävän värisessä kylässä, joka on rakennettu veden päälle. Paljon siltoja ja pyöreitä pikku taloja ^_____^ Ilmeisesti hän on matemaatikko, sillä hänen asunnossaan on iso liitutaulu ja piirtopöytä, jotka ovat täynnä erilaisten kaavojen raapustelmia ja laskuja. Juomme usein teetä yhdessä ja kävelemme läheisellä nummella (enkelini Athamaijos seuranamme, hänhän ei päästä minua koskaan yksi minnekään).

Toinen oppaani ilmestyi erään meditoinnin aikana. Valkoiseen kaapuun pukeutunut mies, vaaleat pitkät hiukset ja todella lempeät siniset silmät. Hän leijaili leikkisästi ympärilläni ja kun kysyin, kuka hän on, vastaus oli salaperäisesti hymyillen "Ystävä". Niinpä ristin hänet ystäväksi.

Kolmaskin tuntemani oppaani on mies - kiinalainen Vanha Mestari, jonka seurassa istuu aina Nuori Mestari. Athamaijos vei minut kerran hänen luokseen, kun minulla oli ongelma. Hän asuu korkean vuoren huipulla, pilvien yläpuolella. Erittäin kaunis paikka, siellä hänellä on pieni puinen katos, jonka alle on levitetty matto. Hän opettaa minulle asioita menneistä elämistä ja on tällä hetkellä pääoppaani. Hänen tapansa opettaa on, että hän antaa minulle esimerkin tai idean, joka minun pitää itse pohtimalla selvittää.

Tuosta listasta puuttuu siis vielä 2 opasta, joista minulla ei ole päivätietoisuudessa muistia. Ehkä he ovat jo ehtineet opettaa minulle tärkeimmät asiat, ehkä he astuvat etualalle vasta myöhemmin.
 

[Aminanda]

Aluksi minua lähestyi hyvin voimakastahtoinen intiaanimies ja vuosien varrella hän on auttanut minua havainnoimaan ja ymmärtämään luontoa. Seuraavaksi tutustuin puhtaan valkoisiin vaatteisiin pukeutuneeseen intialaiseen mieheen (jonka nimenkin olen saanut) ja hän on auttanut minua parantavan energian välittämisessä ja terveyteen liittyvissä asioissa. Sen jälkeen olen tutustunut moniin eri alojen asiantuntijoihin, jotka toimivat ajoittain oppainani. Vuosien saatossa yhteys edesmenneisiin Isovanhempiini on myös vahvistunut. Isoisä on tuonut kevyttä elämäniloa ja huumoria. Isoäiti tulee usein paikalle, kun teen kotitöitä ja hän korostaa hetkessä elämisen tärkeyttä kaikessa toiminnassa. Isoäiti on myös lohduttanut minua silloin kun olen sitä kaivannut ja auttanut minua ilmaisemaan tunteitani.

Oppaani auttavat minua monin tavoin ja aina en edes huomaa, kun minua autetaan. Kun alamme avautua henkisille asioille, olemme ikään kuin lapsia astetta laajemmassa elämässä, vaikka maanpäällisessä elämässä olisimmekin jo aikuisia. Oppaani kertovat, että hekin ovat lapsia suhteessa seuraavaan asteeseen tai askelmaan elämän tikapuilla.

[Hiisitär]

Tuo lapsi-juttu on ihan totta. Minuakin kutsutaan aina lapseksi, kun menen Toiselle Tasolle tai olen henkiolentojen kanssa tekemisissä ^_____^ Omat oppaani ja enkelini ovat puolestaan lapsia ylemmillä tasoilla oleville. Kyse ei kuitenkaan ole mistään vähättelystä, se on vain lempeä lempinimi.

[Risama]

Minä myös koen että elämääni seurataan ja ohjataan johdonmukaisesti.
Tunnen sen niin vahvasti että olen oppimassa täällä jotain erityistä.
Viime aikoina kun olen sydänsuruissa kärvistellyt, niin kohdalleni on tullut paljon elämänmyönteisiä ihmisiä, tuntemattomiakin ja olen saanut uusia ystäviä jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.
Ja kun on ollut hetkiä jolloin tuntuu etten jaksa, niin olen saanut lohtua kun olen tuntenut että joku pitää minua sylissään heijaten.
Mutta, en tiedä kuka mahdollinen henkioppaani on...
Olisi kiva tuntea hänet kunnolla!  :

[Aminanda]

Yksi pieni asia unohtui..

Oppaista läheisimmän voi löytää omasta sydämestään, Korkeammasta Itsestä, joka sielumme ja intuitiomme kautta polkuamme valaisee.  Sen lisäksi voimme saada hyviä vinkkejä myös toisilta, sillä jokaisen polku on yksilöllinen ja jokaisella on jotain annettavaa. Hauska näkökulma tähän on, että näkee Luojan kaikessa niin opastuksen saaminen toiselta tarkoittaa pohjimmiltaan opastuksen saamista Luojalta Itseltään.. Se kuinka hyvin osaa ottaa sen vastaan, onkin sitten toinen asia

[orose]

Olen tutustunut kolmeen oppaaseeni. Heitähän voi olla toki useampiakin.  :)Täällä hetkellä läheisin on iäkkäämpi mies, joka on kai lääkäri (lääkärintakki päällä ja stetoskooppi kaulassa). Tunnen, että hän on huolehtimassa ennen kaikkea jaksamisestani. Olen elänyt jo pitkään hyvin vaativaa ja kuluttavaakin elämää, olosuhteitten pakosta tosin, ja jaksaminen on toisinaan kortilla. Hän hoitaa hellästi silloin, kun olen sen tarpeessa. Hänen tunnen lämpönä ja kuumotuksena useimmiten niskassani, joka oireilee varsin usein. Sillon kun voin hyvin, hymyilee hän tyytyväisenä. Hän muistuttelee lempeästi, että minun tulee kaikkien velvollisuuksien keskellä huolehtia itsestäni ja sitten vasta läheisistäni. Hän on juuri se, joka juttelee minulle eniten.

Toinen oppaani on pieni, iloinen tyttö. Tunnen, että hänen tarkoituksensa on tuoda iloa elämääni. Sitä hän tuokin, monesti silloin kun sitä juuri eniten kaipaan. Kaunis pieni kiharapäinen tyttö, vaaleanpunainen kesämekko päällään ja kukkia kädessään. Kissankelloja minullekin välillä ojentaa ja pyytää huomaamaan niiden kauneuden.

Kolmas ja etäisin on vähäsanainen intiaani, joka tupruttelee piippuaan ja useimmiten vain tuijottaa kaukaisuuteen. Luulen, että hän on opastamassa minua kohti elämäntehtävääni, kunhan olen valmis hänen opastukselleen. Hän on etäisin, mutta toivoisin saavani häneen läheisemmän kontaktin. Hänestä huokuu ikiaikojen viisaus ja näen hänen usein myhäilevän itsekseen hänen tarkastellessaan minua. Paljon hän ei puhu, mikä on kai merkki siitä, että en ole vielä valmis kaikille hänen opetuksilleen. Tunnen kuitenkin toisinaan, miten hän opastaa minua.

Ennen kaikkea aistin oppaistani heidän ilmeensä, mutta myös sen miten hyvin olen "selviytynyt". Tunnen lääkärioppaani huolestuminen, kun en oikein jaksaisi, pieni kukkaistyttöni ei tanssahtele ehkä niin kevyesti ja intiaanioppaani silmissä on surua. Kun voin hyvin, lääkärini nyökyttelee hyväksyvästi, tyttöseni riemuitsee ja intiaanioppaani silmissä on uskomaton pilke.

He ovat lähelläni aina kun tarvitsen. Minun tarvitsee vain kutsua (ajatella heitä)ja tunnen heidät. Pitkillä, yksinäisillä ajomatkoilla he ovat aina mukana, usein puhumattomina, mutta lähellä.

Olen viime aikoina tutustunut myös entistä paremmin enkeleihin. Enkelit varmaan johdattivat sen ihanan ihmisen tänään eteeni. Ajelin taas kotiin pitkältä työmatkalta, ja tien varressa oli liftari. En yleensä ota liftareita kyytin, mutta nyt painon jarrua ja ihmettelin samalla mitä oikein teen. Sain häneltä uskomattomia ohjeita ja neuvoja. Olimme kuin vanhat tutut heti. Kun jätin hänet siihen risteykseen, missä tiemme erkanivat, olin pitkän aikaa aivan ymmälläni. Kiitos enkelini ja kiitos sinä tuntematon opastajani.

Voi kun muistaisi koko ajan sen, miten meitä ohjataan ja pystyisi myös olemaan avoin sille ohjaukselle.

Rakkautta kaikille

orose


 

[sawotar]

Oma henkioppaani on sellainen parrakas iäkäs mies, lumenvalkea/harmaat pitkät hiukset ja parta
(http://www.helsinki.fi/jarj/akk/vanhat2/elo_hakemisto/velho.GIF)

Hän käy todella harvoin luonani, ilmeisesti se luottaa että pärjään

[Rakkauden enkeli]

Minun "henkioppaani", opettaja mestarini on Jeesus Kristus. Ja Kristusminä löytyy... 

(http://www.erasmagazine.com/jesus/galeria/jesus2.jpg)

[Rakkauden enkeli]

Yksi pieni asia unohtui..

Oppaista läheisimmän voi löytää omasta sydämestään, Korkeammasta Itsestä, joka sielumme ja intuitiomme kautta polkuamme valaisee.  Sen lisäksi voimme saada hyviä vinkkejä myös toisilta, sillä jokaisen polku on yksilöllinen ja jokaisella on jotain annettavaa. Hauska näkökulma tähän on, että näkee Luojan kaikessa niin opastuksen saaminen toiselta tarkoittaa pohjimmiltaan opastuksen saamista Luojalta Itseltään.. Se kuinka hyvin osaa ottaa sen vastaan, onkin sitten toinen asia

Jepu jee! "Pieni", mutta ei suinkaan vähäinen asia. 

[metsätonttu]

Mitenkähän se oikein on?

En tiedä mitä ajatella. Joskus otan tosissani. Joskus niin, että pyydän apua ja neuvoa tosissani. Joskus pauhaan niille, sanon ettenhän minä pysy perässä.

Ittellenihän kai puhun.

Mutta tällaista jossakin päin tietoisuuttani on:

Opin tuntemaan Isabin, kaunis sileä otsa, kaartuvat kulmakarvat. Halusi minulle osoittaa parantajan kykyjä, oli lempeä ja kärsivällinen. Mutta jotakin minussa oli vajaata. Halusin toisen.

Sain Ohrynin, kuparinruskea rinta, tukka poninhännällä, ajoi hevoskärryjä, hurja ja nauroi minulle. Hän pani minuun vauhtia. Tein rohkeita temppuja, joista jouduin myös vastuuseen. Se muutti minua ja ympäristöäni. Ei ollenkaan paha. Mutta sitten tuntui, etten jaksanut hänen vauhdissaan. Huh huh!

Kunnes auranpuhdistaja osoitti, että uusi opas on ilmestynyt pääoppaakseni. Sarai, pitkät hiukset, taivaansininen pitkä leninki päällä. Hänellä on jotakin uutta opastettavaa. Ja tunnen todella uudenlaiset energiat ympärilläni. Joskus aivan huumaannun. 

Toivon, että hän on rinnallani pitkäänkin.

Elämän juttuja on oikeastaan ihana vähän niin kuin hivuttaa jonkun 'toisen' vastuulle. Henkisessä mielessä. Tässä maailmassa sinä itse kannat sen kuitenkin.