Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #30 : 11.07.2006 02:48:07 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #31 : 11.07.2006 03:02:42 » |
|
Itse en olekaan kokeillut henkien kanssa keskustelua heilurin välityksellä kuin kerran, mutta olisi melko loogista, että jos asunnossa on jokin häirikköhenki, niin hän pystyy kyllä toimimaan ilman inhimillistä kosketusta.
Hmmm.... en nyt sanoisi, että varsinaisia häirikköhenkiä olisivat. Minulla on huonoja kokemuksia vain ihka oikeista ihmisistä häirikköinä tai "pahoina". Ei hengillä useinkaan ole tarvetta häiriköidä.
Poltegreistia tapahtuu aina silloin tällöin, tavarat liikkuvat itsellään, katoavat ja taas ilmestyvät tyhjästä, mutta ei mitenkään niin kuin elokuvissa se esitetään väkivaltaisena.
Hollywood on syöttänyt ihmisten mielikuviin niin paljon törkyä. Toista se oli ennen vanhaan, kun ei ollut televisiota. Ihmisillä oli luonnollinen yhteys henkiin... vrt. esim. Intiaanit, Mayat, Shamaanit, Egyptiläiset ja muut..
Silloin oli aivan tavallista, että henget, myöskin kuolleet sukulaiset, ystävät saapuivat kyläilemään ja tavaroita katosi ja liikkui..
Miksi muutenkaan niin monissa uskonnoissa uhrataan ruokaa ja tavaroita hengille? Siksi, että heillä täytyy olla kokemusta, kuinka henget ottavat tavaraa tai siirtävät sitä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Julietta
Kohtuuastroilija
Viestejä: 165
|
|
« Vastaus #32 : 04.08.2006 22:51:58 » |
|
Onpa aihe! Selasin vanhoja topiceja viime yönä (olin ilman konetta heinäkuun), ja tämä aiheutti lisäunettomuutta (vauvan syöttely valvottaa sinällään ihan riittävästi).
Täälläkin on ollut ikuinen epäilyksen paikka, että vatkaanko heiluria kädellä. Ripustin tänään heilurin kynttilänjalkaan. Aika pitkään se liikehti, mutta sitten tyssäsi, eikä juuri edes väpätä, vaikka tämä takkahuone on vetoisa. Eikä todellakaan liiku ajatuksen voimalla. Henki kai on heikko sen lisäksi että lihakin:)
Mutta loogista, ettei heiluri heilu noin vain, jos ei ole vieraita henkiä kyläilemässä.
Kyselin myös normaalitapaan heilurilta, onko täällä sellaisia vieraita. Ei kuulemma ollut. Koska asun vanhassa rakennuksessa, olen hiukan tarkkaillut, mikä tilanne on siinä suhteessa. Tämä on rakennettu noin v. 1750 ja sitä ennen samassa kohtaa on ollut toinen asumus. Jotkut vieraat ovat täällä peloissaan. Itse olen kuullut harmittomia askeleita ja koputtelua, esim. ukkoni taas ei koskaan mitään.
Ouija-laudasta on kuulemma riskialttiimpi yhteysväline kuin heiluri, joten vaikka Asterix on kovahermoinen, en tiedä, kannattaako lautaa kokeilla. Henkeä kannattaisi ohjailla hienovaraisesti valoon. Vaikka kaikki kyläilijät eivät ehkä olekaan eksyneitä, kuulostaa siltä, että tuo kaipaisi apua.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #33 : 04.08.2006 23:33:18 » |
|
Ouija-laudasta on kuulemma riskialttiimpi yhteysväline kuin heiluri, joten vaikka Asterix on kovahermoinen, en tiedä, kannattaako lautaa kokeilla. Henkeä kannattaisi ohjailla hienovaraisesti valoon. Vaikka kaikki kyläilijät eivät ehkä olekaan eksyneitä, kuulostaa siltä, että tuo kaipaisi apua.
Olen samaa mieltä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
zanah
Satunnainen astroilija
Viestejä: 32
"only innosence can save the world..."
|
|
« Vastaus #34 : 06.08.2006 11:02:12 » |
|
onpa meilenkiintoinen keskustelu! itse haluaisin vielä korostaa samaa kuin julietta, ouija-lauta tosiaan on riskialtis ja siksi kehotan herkitsemaan kaksi kertaa ennen kokeilemista... Käytin kyseistä menetelmää viitisen vuotta ja sen jättämät arvet verestävät yhä. Toisaalta silloin en tiennyt mitään suojautumisesta etc. varoitan silti! henkien kanssa ei ole leikkiminen!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Heli
Kohtuuastroilija
Viestejä: 221
|
|
« Vastaus #35 : 07.08.2006 08:42:46 » |
|
En lukenut aivan kaikkia kirjoitelmia, joten joku muukin on saattanut jo sanoa tämän... Kun joku "toiselta puolelta" ottaa yhteyttä, niin heillä joita asia koskettaa pitäisi olla mahdollisuus "palauttaa " kyseinen henki takaisin jollain keinoin.. tai sitten hänellä on jotain kerrottavaa sinulle..Ota siitä selvää !! Itse aikanaan näin paljon " porukkaa" tienvarsilla.. ja ystävältä sain selville, että minun tuli auttaa heitä eteenpäin.. hän ei kertonut mitään keinoa, mutta sanoi että osaan sen kyllä.. ja niin kävi.. pariin vuoteen en ole enää heitä nähnyt... Onnea jatkossa ja kerro kuulumisia
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Heli
Kohtuuastroilija
Viestejä: 221
|
|
« Vastaus #37 : 22.08.2006 18:13:08 » |
|
Itse en ole kohdannut eläimiä... Taitavat olla sinulle todella tärkeitä... :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #38 : 24.08.2006 19:09:24 » |
|
En tiedä liittyykö tämä mitenkään aiheeseen, mutta pakko lainata erästä Prologia tänne... (Diana Gabaldon - Syysrummut) En ole koskaan pelännyt kummituksia. Elänhän niiden kanssa päivittäin. Kun katson peiliin, näen äitini silmät; suuni kääntyy samaan hymyyn, joka viekoitteli isoäitini isoisän -ja tämän kohtalon seurauksena minä synnyin. Miksi minun pitäisi pelätä näkymättömiä käsiä, jotka tietämättäni koskettavat minua rakastavasti? Kuinka voisin kammota niitä, joilta olen saanut hahmoni ja jotka jatkavat kuoltuaankin elämäänsä minun kautta? Vielä vähemmän voisin pelätä kummituksia, jotka käväisevät ohimennen ajatuksissani. Kirjastot ovat pullollaan niitä. Kun poimin hyllystä käteeni pölyisen kirjan, pitkään kuolleena olleen kirjailijan ajatukset alkavat kummitella mielessäni yhtä elävinä kuin kirjan sivuilla polveilevat sanat. Nämä tutut ja tavanomaiset kummitukset eivät tietenkään ole niitä, jotka häiritsevät unta ja saavat veren hyytymään kauhusta. Katso taaksesi, valaise pimeyttä soihdulla. Kuuntele askeleita, jotka kajahtelevat takanasi kun kuljet yksinäsi. Kummituksia liitää lakkaamatta ohitsemme ja lävitsemme; ne piileskelevät tulevaisuudessa. Kun katsomme peiliin, näemme toisten kasvojen kuvajaisen - näemme muistoistamme kumpuavan hahmon, joka seisoo tyhjässä oviaukossa. Me luomme omat kummituksemme verenperintömme ja valintojemme mukaisesti; me kummittelemme itse itsellemme. Jokainen kummitus tulee kutsumatta unen ja hiljaisuuden utuisilta mailta. Järkiperäinen mielemme sanoo: "Ei se voi olla todellinen." Mutta toinen, vahvempi osa, muistuttaa aina pimeyden keskeltä: "Niin, mutta ehkä onkin." Me juovumme arvoituksesta ja sinne myös lopulta palaamme, mutta tällä välillä me yritämme unohtaa. Joskus leppeä tuulenhenki hyväilee hiuksiani huoneessa, jonka ikkuna on suljettu. Luulen, että se on äitini. *
|
|
« Viimeksi muokattu: 24.08.2006 22:18:29 kirjoittanut Jinx »
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #39 : 24.08.2006 21:11:14 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #40 : 24.08.2006 21:47:52 » |
|
On
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Oikku67
Vieras
|
|
« Vastaus #41 : 24.08.2006 21:55:49 » |
|
On Niin on!!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #42 : 24.08.2006 21:58:21 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|