seuraava »

[Asterix]

Eikös tuossa heilurihommassa juuri yksi pointti olekin että se on helppo tapa aloittelijalle saada yhteys intuitioonsa  ..? Eli että se oma vaikutus heiluriin ei ole mikään paha asia (ellei sitä nyt ihan tietoisesti käy vatkaamaan), vaan sitä kautta saadaan se itsessä oleva tieto esille..?

Kai se vähän niinkin on, mutta jos intuitio jo pelaa ilman heiluria kädessä, niin siitä voi kehittyä myös eteenpäin ja kokeilla muutakin sillä heilurilla, jos seikkailumieltä riittää.

Intuitota voi kehittää niin monella tapaa ja itse olen huomannut, että mitä monipuolisemmin sitä harjoituttaa, niin sen parempi.

Tuo Oija lauta kiinnostaisi, mutta olen niin kertakaikkisen laiska,
etten viitsi väsätä sitä.
Eipä olisi mallia tai ohjeitakaan siihen.

Sitä on aina aloittelija jossain asiassa, muuten ei olisi kehitystä.

[Asterix]

Itse en olekaan kokeillut henkien kanssa keskustelua heilurin välityksellä kuin kerran, mutta olisi melko loogista, että jos asunnossa on jokin häirikköhenki, niin hän pystyy kyllä toimimaan ilman inhimillistä kosketusta.
 

Hmmm.... en nyt sanoisi, että varsinaisia häirikköhenkiä olisivat.
Minulla on huonoja kokemuksia vain ihka oikeista
ihmisistä häirikköinä tai "pahoina". 
Ei hengillä useinkaan ole tarvetta häiriköidä.

Poltegreistia tapahtuu aina silloin tällöin, tavarat liikkuvat itsellään, katoavat ja taas ilmestyvät tyhjästä,
mutta ei mitenkään niin kuin elokuvissa se esitetään väkivaltaisena.

Hollywood on syöttänyt ihmisten mielikuviin niin paljon törkyä.
Toista se oli ennen vanhaan, kun ei ollut televisiota.
Ihmisillä oli luonnollinen yhteys henkiin...
vrt. esim. Intiaanit, Mayat, Shamaanit, Egyptiläiset ja muut..

Silloin oli aivan tavallista, että henget, myöskin kuolleet sukulaiset, ystävät saapuivat kyläilemään ja tavaroita katosi ja liikkui..

Miksi muutenkaan niin monissa uskonnoissa uhrataan ruokaa ja tavaroita hengille?
Siksi, että heillä täytyy olla kokemusta, kuinka henget ottavat tavaraa tai siirtävät sitä.

[Julietta]

Onpa aihe! Selasin vanhoja topiceja viime yönä (olin ilman konetta heinäkuun), ja tämä aiheutti lisäunettomuutta (vauvan syöttely valvottaa sinällään ihan riittävästi).

Täälläkin on ollut ikuinen epäilyksen paikka, että vatkaanko heiluria kädellä. Ripustin tänään heilurin kynttilänjalkaan. Aika pitkään se liikehti, mutta sitten tyssäsi, eikä juuri edes väpätä, vaikka tämä takkahuone on vetoisa. Eikä todellakaan liiku ajatuksen voimalla. Henki kai on heikko sen lisäksi että lihakin:)

Mutta loogista, ettei heiluri heilu noin vain, jos ei ole vieraita henkiä kyläilemässä.

Kyselin myös normaalitapaan heilurilta, onko täällä sellaisia vieraita. Ei kuulemma ollut. Koska asun vanhassa rakennuksessa, olen hiukan tarkkaillut, mikä tilanne on siinä suhteessa. Tämä on rakennettu noin v. 1750 ja sitä ennen samassa kohtaa on ollut toinen asumus. Jotkut vieraat ovat täällä peloissaan. Itse olen kuullut harmittomia askeleita ja koputtelua, esim. ukkoni taas ei koskaan mitään.

Ouija-laudasta on kuulemma riskialttiimpi yhteysväline kuin heiluri, joten vaikka Asterix on kovahermoinen, en tiedä, kannattaako lautaa kokeilla. Henkeä kannattaisi ohjailla hienovaraisesti valoon. Vaikka kaikki kyläilijät eivät ehkä olekaan eksyneitä, kuulostaa siltä, että tuo kaipaisi apua.

[Rakkauden enkeli]

Ouija-laudasta on kuulemma riskialttiimpi yhteysväline kuin heiluri, joten vaikka Asterix on kovahermoinen, en tiedä, kannattaako lautaa kokeilla. Henkeä kannattaisi ohjailla hienovaraisesti valoon. Vaikka kaikki kyläilijät eivät ehkä olekaan eksyneitä, kuulostaa siltä, että tuo kaipaisi apua.

Olen samaa mieltä. 

[zanah]

onpa meilenkiintoinen keskustelu!
itse haluaisin vielä korostaa samaa kuin julietta, ouija-lauta tosiaan on riskialtis ja siksi kehotan herkitsemaan kaksi kertaa ennen kokeilemista... Käytin kyseistä menetelmää viitisen vuotta ja sen jättämät arvet verestävät yhä. Toisaalta silloin en tiennyt mitään suojautumisesta etc. varoitan silti! henkien kanssa ei ole leikkiminen!

[Heli]

En lukenut aivan kaikkia kirjoitelmia, joten joku muukin on saattanut jo sanoa tämän...
Kun joku "toiselta puolelta" ottaa yhteyttä, niin heillä joita asia koskettaa pitäisi olla mahdollisuus "palauttaa " kyseinen henki takaisin jollain keinoin..
tai sitten hänellä on jotain kerrottavaa sinulle..Ota siitä selvää !!

Itse aikanaan näin paljon " porukkaa" tienvarsilla.. ja ystävältä sain selville, että minun tuli auttaa heitä eteenpäin.. hän ei kertonut mitään keinoa, mutta sanoi että osaan sen kyllä.. ja niin kävi.. pariin vuoteen en ole enää heitä nähnyt... Onnea jatkossa ja kerro kuulumisia

[Abyatur]

Itse aikanaan näin paljon " porukkaa" tienvarsilla.. ja ystävältä sain selville, että minun tuli auttaa heitä eteenpäin.. hän ei kertonut mitään keinoa, mutta sanoi että osaan sen kyllä.. ja niin kävi.. pariin vuoteen en ole enää heitä nähnyt... 

Olen myös tavannut tienvarsilla "porukkaa" ja olen heidän toiveitaan kuunnellut ja ohjannut valoon. Osa on tullut jälkikäteen kiittämään. Se mikä minua mietityttää on... että välillä siellä on myös eläimiä. Lähinnä Ihmisten lemmikkejä tai kotieläimiä. Tää on kyllä vielä aika uutta minulle. 

[Heli]

Itse en ole kohdannut eläimiä... Taitavat olla sinulle todella tärkeitä... :

[Jinx]

En tiedä liittyykö tämä mitenkään aiheeseen, mutta pakko lainata erästä Prologia tänne... (Diana Gabaldon - Syysrummut)

En ole koskaan pelännyt kummituksia. Elänhän niiden kanssa
päivittäin. Kun katson peiliin, näen äitini silmät; suuni kääntyy
samaan hymyyn, joka viekoitteli isoäitini isoisän -ja tämän
kohtalon seurauksena minä synnyin.
Miksi minun pitäisi pelätä näkymättömiä käsiä, jotka
tietämättäni koskettavat minua rakastavasti? Kuinka voisin
kammota niitä, joilta olen saanut hahmoni ja jotka jatkavat
kuoltuaankin elämäänsä minun kautta?
Vielä vähemmän voisin pelätä kummituksia, jotka käväisevät
ohimennen ajatuksissani. Kirjastot ovat pullollaan niitä. Kun
poimin hyllystä käteeni pölyisen kirjan, pitkään kuolleena olleen
kirjailijan ajatukset alkavat kummitella mielessäni yhtä elävinä
kuin kirjan sivuilla polveilevat sanat.
Nämä tutut ja tavanomaiset kummitukset eivät tietenkään ole
niitä, jotka häiritsevät unta ja saavat veren hyytymään kauhusta.
Katso taaksesi, valaise pimeyttä soihdulla. Kuuntele askeleita, jotka
kajahtelevat takanasi kun kuljet yksinäsi.
Kummituksia liitää lakkaamatta ohitsemme ja lävitsemme; ne
piileskelevät tulevaisuudessa. Kun katsomme peiliin, näemme toisten
kasvojen kuvajaisen - näemme muistoistamme kumpuavan
hahmon, joka seisoo tyhjässä oviaukossa. Me luomme omat
kummituksemme verenperintömme ja valintojemme mukaisesti; me
kummittelemme itse itsellemme.
Jokainen kummitus tulee kutsumatta unen ja hiljaisuuden
utuisilta mailta.
Järkiperäinen mielemme sanoo: "Ei se voi olla todellinen."
Mutta toinen, vahvempi osa, muistuttaa aina pimeyden keskeltä:
"Niin, mutta ehkä onkin."
Me juovumme arvoituksesta ja sinne myös lopulta palaamme,
mutta tällä välillä me yritämme unohtaa. Joskus leppeä tuulenhenki
hyväilee hiuksiani huoneessa, jonka ikkuna on suljettu. Luulen, että
se on äitini.
*

[Asterix]

 

Hienoa Jinx! 

[Jinx]

Hienoa Jinx! 

On 

[Oikku67]

Hienoa Jinx! 

On 

Niin on!! 

[Jinx]

Niin on!!