seuraava »

[Missa]

Itse olen melko hienotunteinen ja diplomaattinen, aurinko ja merkurius vaa'assa, 3. huone vaaka, nouseva neitsyt. Ongelmana on vain se että olen melko kova joskus, mielipiteet ovat vahvat ja niitä sitten kailotan toki ympäriinsä, en muista että olisin ollut varsinaisesti töykeä (en tiedä, ehkä jonkun mielestä olenkin?) mutta kova ja tilanteeseen sopimaton kylläkin, johtunee kait tuosta vahvasta Mars-vaikutuksesta. En tosin pahemmin kadu mitä olen sanonut, joten en kait ole sitten liian suorasukainen, vaikka kaikki eivät aina pitäisikään siitä mitä minulla on sanottavana.  

[Sofia]

Kiitokset vilkkaasta kommentoinnista! 

Juu-u, samat sanat Missa kuin sinullakin. Mielipiteeni ovat hieman kärkkäitä ja ilmaisen ne vielä usein liioitellun jyrkästi, enkä kaihda normaalisti suhteellisen vieraassakaan seurassa sosiaalisista tabuista puhumista (uskonnosta, politiikasta...) Jälkikäteen vaan tulee aina mieleen, että ohops pitikö pitää kiihkomielinen kreationismin ja lähetystyön vastustuspuheenvuoro seurassa, joista osan tietää olevan uskonnollisia.  Ja loppujen lopuksi se, että olettaa aina olevansa oikeassa ei ole kamalan viehättävää.

Mutta astrologiaan..

Linn, t-ristini sijaitsee akselilla 11. ja 5. huone, sekä MC. Kuu  on huoneessa 11 ja oppositiossa vitoshuoneen Mars-Saturnus-yhtymään . Ja MC:llä näitä neliöi Aurinko-Jupiter-Venus-Merkurius-stellium  / .. Siinä riittää analysoitavaa vaikka pienelle kylälle, joten olen vähän alkutekijöissä. Huone 11 eikö ole ystävyyden huone ja 5:een liittyvät romanssit jne. ja MC:hen julkisuuskuva, joten näistä kun jo liimaa kasaan pientä kollaasia, niin ei mikään ihme, että on jännitteitä... 

Kuumerkin vaikutuksista oli jo toisen topicin alla, mutta täytyy sanoa, että itselläni huomaan sen tehon olevan hyvin vahva. Ajatus liikkuu todellakin liukkaasti suuntaan, jos toiseenkin ja aloilleen asettuminen kauhistuttaa... 

[Shar]

Joskus tuntuu, että itseltäni puuttuu kokonaan sellainen sosiaalinen sulavuus, koska välillä sanon asioita suoraan ehkä edes tajuamatta miten suoraa se oli. Joskus huomaan kysyneeni ihmisiltä suoraan asioita, joita moni muu on siinä tilanteessa miettinyt, mutta ei ole kehdannut kysyä. Tavallaan "tunkeudun" joskus henkilökohtaisuuksiin, vaikka en kuitenkaan läheskään aina! Nimittäin toisaalta en välillä saa juuri mitään suustani, sillä pelkään antavani huonon vaikutelman (johtunee myös osittain tuosta ensimmäisestä huomiostani ). Joku kultainen keskitie voisi olla parempi siltä kannalta ajateltuna, että se olisi helpompaa.. Mutta tietyllä tavalla ihan perusluonteeseen kuuluu sellainen arvaamattomuus ja jonkun verran provokatiivisuus. Olen vastarannan kiiski, luultavasti ärsytän sillä tarpeettomasti ihmisiä, vaikka minussa sitten on hyvin vahvasti myös se puoli, joka haluaisi miellyttää kaikkia..

Huoh.

Ehkä jotain sosiaalista tahdikkuutta olisi hyvä harjoitella lisää, vaikka pidänkin itse siitä, että ihmiset olisivat rentoja eivätkä koko ajan joutuisi miettimään mitä saavat sanoa tai tehdä.

[Dorian]

Josku se kuulkaa vaan on niin, että jonkun ne suorat sanat pitää sanoa. Ei auta vaikka kuinka nolottaa jälkeenpäin. 

Olen pikku-ihmisestä asti ollut "totuuden torvi" ja välillä pelkkä torvi, että jos jonkun pitäsi upota madonkoloon, niin minun...   

Olen vissiin liian jäykkä kumartamaan "ylempiä" tai sitten he eivät ole "ylempiäni"
ja siitä olen monissa työpaikoissani saanut tuta... En vain ymmärrä, että miksi toinen on parempi toista jonkun perkuleen tittelin vuoksi?!
Ja kuten sanottu, mennä rymistelen omia aikojani, mutta se ei tarkoita sitä, etten välittäisi muista tai muiden mielipiteistä. Se tarkoittaa sitä, että olen heikomman puolella, vääryyttä vastaan. Jonkinasteinen henkinen Robin Hood. 

Mielenkiintoista, kuinka paljon ihmiset ovat sitä mieltä, että horoskooppimerkin perusteella saavat "tehdä mitä vain" muille. Eräs entinen tuttavani puolusteli inhottavia tekojaan sillä, että hän on Oinas ja ne saavat tehdä muille justiin sillätavalla...  Pääsin onneksi ääliöstä eroon. Samoin olen havaitsevinani, että henkilökohtaisille käyttäytymismalleille etsitään enenevässä määrin selityksiä huoneista ja kartoista. Ei oikeuta varmasti tekemään murhia ja tappoja se, että Venus on ulkohuoneessa ja Mars sohii Merkuriusta p*****een makuuhuoneessa saatika että Neptunus on kellarihuoneessa uimapuvussa... ääh.  Tätä säkenöivää aatoksen paloa.Heti aamusta, melkein olen jopa herännyt.

Niin paljon en sentään anna horoskoopin viedä, vaan joku tolkku se pitää olla kerjäämiselläkin. Vaikeuksienkin kerjäämisellä.  Miksikään  en ryhdy, kukin taaplatkoon tyylillään. 

[Keho]

Ja terve naiseen, Keho! 
Herranen aika sinähän olet kuujousimies!

Niinpä todella olenkin - siis aivan, kuten sinäkin! Nyt sen minäkin vasta huomasin.
Terve naiseen sinullekin, ET! 

[Keho]

Tekeekös kuujouskari Kehosta levottoman??? Sinulla vaikuttaa au ja kuumerkkiin Jupiter (laajentavasti) 

Levottomanko? Tavallaan, sillä uuden energian teot ovat nyt elävässä kehossani teoillaan eli se saa olon tuntumaan vähän levottomalta. Muttei siten, että se mitenkään elämääni haittaa vaan ainoastaan en taaskaan tiedä, miten tämä päiväni ohjelmoidaan, koska persoonani ei voi enää mistään teoistani sanoa muuta kuin että Kyllä Armon Rouvani Luoja. 

Noista muista kommenteistasi en kyllä osaa mitään sanoa, mutta sen voin kertoa, että Sepon tekemät tulkinnat tällekin ajalleni ovat melkoista suoratietoisuuden lukua. Sillä niissä kerrotaan IHAN joka sanalla se touus, jota nyt elänkin! Välillä ei voi kuin "partaansa naureskella", että minkähän kattoparrun oksakohdalla se Seponkin Jumaluus tätä mieltäni tutkaili silloin, kun nuo sisäisenkin soturin tulkinnat kertoili omaan versiooni, sillä niin yksi yhteen ne sopivat tähänkin hetkeeni, kun niitä kaikkia elän teoiksi. 

[Mosquito]

ac oinaana en jaksanut lukea koko topiccia, sillä minulla on totta kai kiire ilmottautua über suorasukaisten jengiin.

minulla piirre ilmenee nimenomaan suorana mielipiteen ilmaisuna joka ei läheskään aina edes ole mitään möläyttelyä tai lipsauttelua, vaan ihan tarkoituksella sanottua. etenkin töissä sanon melkein aina sen mitä mielessäni liikkuu. en mene niinkään henkilökohtaisuuksiin, vaan jos minun mielestäni jonkun työpanos on huono, sanon sen niin, että ei sanoma jää epäselväksi. tiedän, että jotkut vähän pelkäävät, kun olen mikä olen, mutta toisaalta olen saanut myös kiitosta rehellisen palautteen antamisesta ja oikeudenmukaisuutta. minä en katso _mitään_ läpi sormin. olen varmaan karsea ihminen. sanovat, että pitäisi värväytyä armeijaan komentamaan.

toisaalta sitten taas henkilökohtaisen sosiaalielämän puolella meininki on rennompaa, koska en koe olevani vastuussa vaikkapa ystävieni ratkaisuista. osaan kyllä kertoa mielipiteeni ystävillenikin, mutta olen diplomaattisempi. toisaalta ystäväni sanovat pitävänsä siitä, että osaan tarpeen tullen kyllä sanoa haluanko jotain vain en. tietävät aina, että olen vilpittömästi mukana jutuissa, joihin otan osaa.

nimenomaan vieraitten kanssa tulee helposti konflikteja, joka ehkä johtuu myös siitä, että  itseilmaisuni tulkintaan helposti uhkaavaksi. minusta saatava ensivaikutelma on nimittäin kaukana vaaleanpunaisesta...en ole mikään feminiinisyyden perikuva. en siis ole miehinen, mutta minussa on tosi vahvat energiat, jotka tuntuvat suorastaan törmäävään kaikkiin eläviin olentoihin... Usein en edes ole tarkoittanut mitään pahaa/yrittänyt haastaa riitaa, mutta ihmiset tulkitsevat sen sellaiseksi ja soppa on valmis. 

en ole vielä niin pitkällä astrologiassa, että osaisin sanoa, mitkä kaikki tekijät asiaan vaikuttavat.

[Linn]

Sofia,

Vaikea tulkita noin monimuotoista kuviota varsinkin näkemättä sitä kartalla, mutta ainakin tuo Merkuriuksen ja Jupiterin yhtymä tuo varmasti suorapuheisuutta - joskin Venuksen siinä samassa pitäisi tuoda myös kaunopuheisuutta.

Yleisesti haluaisin vielä sanoa, että vaikka kiertely ja kaartelu on rasittavaakin, en mitenkään ihaile ylisuoria ihmisiä ja yritän itsekin koko ajan diplomaattisemmaksi - kuitenkaan persoonallisuuttani muuttamatta.

Suorapuheisuuden lisäksi minulla on tapana muidenkin mainitsema omien, vahvojen mielipiteiden esiintuominen, mikä on kyllä mielestäni hyvä asia, kunhan ei jyrää muita. Ilman mielipiteitä ei saada keskustelua ja muutosta aikaan.

Linn

[Shar]

Suorapuheisuuden lisäksi minulla on tapana muidenkin mainitsema omien, vahvojen mielipiteiden esiintuominen, mikä on kyllä mielestäni hyvä asia, kunhan ei jyrää muita. Ilman mielipiteitä ei saada keskustelua ja muutosta aikaan.

Tuosta tulikin mieleen eräs juttu. Joskus kun olen sanonut omasta mielestäni ihan normaalilla tyylilläni vain sen oman mielipiteeni, niin siitä on useamminkin kuin kerran tullut sanomista, ettei mulle voi väittää vastaan kun luulen olevani oikeassa ja tietäväni kaiken jne. Itse kun en näe asiaa ollenkaan tuolla lailla. Sanon vain mielipiteeni, enkä tosiaankaan luule enkä väitä olevani täydellisesti oikeassa, mutta miksi minusta saadaan välillä (luultavasti useinkin, mutta tietenkään aina en saa suoraa palautetta) sellainen kuva? Onkohan se sitten näin astrologisesti ajateltuna sitä Skorpionin ehdottomuutta, joka paistaa nousevan merkin kautta selvästi muille, vaikken itse sitä huomaa?

Toinen vähän vastaava aihe on ylpeys/nöyryys. Jotkut pitävät minua ylpeänä, vaikka omassa päässäni olen kyllä enemmän nöyrä, ja vähättelen itseäni sekä pidän alitajuisesti (?) muita itseäni parempina. Kai noilla ylpeäksi syyttelevillä ihmisillä on sitten hieman vääristynyt käsitys vain, pitävät mahdollisesti ujoutta ylpeytenä. Se on kyllä ikävää, koska kun muutenkin arastelee välillä ihmisiä, niin noin tyly palaute ei koskaan mieltä paranna..

[Miisu67]

Huomenta,

hih, olettekos huomanneet, että melkein kaikki tähän topiciin kirjoittaneet ovat ilmaisseet olevansa melko suoria...  Enkä minä ole poikkeus.

  (joka  ) sekä  :ssa sekä 3.huoneen kärki  :ssa saa aikaan sitä pölötystä ja joskus sammakoita täälläkin (Tervehdys vaan, kuu-siskot Keho ja EternalSun sekä muutkin Kuu-Jouskarit)

Dorianin kanssa olen siitä samaa mieltä, että jonkun on ne asiat suoraankin sanottava, enkä "ylennä" ketään tittelin tai aseman vuoksi. Kukin olkoon oma persoonansa (eikä se tarkoita myöskään sitä, että taistelisin esim. esimiehiäni vastaan ihan vaan periaatteesta). Olen kuitenkin hieman opetellut muotoilemaan sanomisiani siten, että vastaanottavassa päässä ei aina karvat nousisi pystyyn. Helpottaa usein asioiden läpivientiä.

En myöskään halua pahoittaa kenenkään mieltä ja jos näin olen tehnyt, koen hirveitä tunnontuskia     Enkä yleensä torpedoi toisen sanomisia, vaan kuuntelen avoimesti ja näin saan aikaa kuulostella ensireaktiotani ja ehtiä muodostamaan oman mielipiteeni asiasta. Kuunteleminen on taito, jota haluan edelleen kehittää! Uskon kuitenkin, että ne rakkaimmat ihmiset elämässäni myös arvostavat suoruuttani ja kykyäni kommunikoida eläväisesti 

[Mirjam]

Nykyään osaan välillä jopa jättää sen "totuuden" ihan omaksi tiedokseni  . Tai olen ainakin oppinut, että totuus on niin kovin suhteellinen käsite, jokaisella omansa. Edelleen kuitenkin tuo pyrkimys totuudellisuuteen ja rehellisyyteen (ennenkaikkea itseäni kohtaan) saa minut punnitsemaan sanomisiani, enkä enää niin auliisti ole tarjoamassa omaa mielipidettäni joka asiaan  :

Tuon asian tiimoilta on minunkin tullut 'karhunpainia' käytyä...
Varsinkin silloin, kun itse 'oivaltaa' itselleen jotain uutta, sitä tulee niin palavalla innolla sitä ulostuotua, että saapi harkita hetken, kelle ja missä sitä tekee, ettei vahingossa 'loukkaa' ketään, kun kuitenkaan se ei ole tarkoitus.
Onneksi kuitenkin lähimmät ihmiset tuntee minut niin hyvin, että eivät moisesta loukkannu.
Ja tuo itselleen rehellisyys on niitä myös jota kohti 'hiljakseen näpertelen', vaikkakin se tuntuu sisäänrakennetulta 'mekaniikalta', se ei silti ole itsestään selvyys, jos ei pysähdy välillä 'kuorimaan sipulia' ja kohtaamaan ydintä.
 

[minna]

Hei kaikki Sammakot,
Minulla on myös taipumusta suoltaa suustani sammakoita, pahinta on että huomaan sen vasta, kun kaikki muut seurassa vaikenevat ja tuijjottavat minua suu auki. En tarkoita mitään pahaa, mutta tykkään puhu asioista suoraan niin kun ne ovat. Inhoan mitäänsanomattomia selityksiä esim. Tsnunami katastrofin uutisoiminen tapanipäivänä, lintuinfluenssasta ei ole mitään vaaraa Suomalaisille. Miksi ihmeessä pitää peitellä totuutta, kun sillä on kuitenkin tapana paiskautua silmille juuri sellaisena kun se on ja yleensä viellä kaksin verroin kamalampana kuin edes osaa kuvitella. Vihaan kaikkinaista totuuden vääristelyä ja yleistä ympäripyöreyttä, valitettavasti suuri osa kanssaihmisitä haluaa ikävät asiat kätkettynä kermakuorrutukseen.

Terveisin,
 

[Sofia]

"Juttu luistaa kuin nastaton auto jääradalla silloin kun sinä pääset ääneen." Sanoo Seppo Merkuriuksesta Kaloissa ja osuu kyllä melkoisen nappiin kohdallani.  Tästä siinä on myös suurelta osin kyse, epäilin aiemmin, ettei  olisi osana "ongelmaani" tai ehkä positiivisemmin avointa luonnettani. 

[avecmoi]

Heips täällä diplomaattinen vaaka ja nouseva jellona,

Täytyypi taas kirjoitella hieman myös omia tuntoja. Ensimmäiset kymmenet vuodet olin oikea taituri diplomaattisuudessani. Olin oppinut jo lapsena sellaiseksi, että aistin ihmisten tarpeet ja annoin aina ihmisille sitä mitä he halusivat. Minulle oli kasvanut pitkät antennit, joiden avulla ilmeisemmin tietoni noukin ja ah olin niin pidetty kaikkialla.

Jossakin vaiheessa tällainen elämä alkoi tökkiä. halusin tietää kuka minä oikeasti olin ja mitä minä elämältäni halusin.

Tuli vaihe, jossa huomasin, että ei minulla oikeasti olekkaan ystäviä, vaan joukko ihmisiä ympärilläni, jotka halusivat minun toimivan juuri määrätyllä tavalla. Se oli kamalaa aikaa. Kun yritin oikaista itseni omaan mittaani, he eivät hyväksyneet sitä.

Siitä alkoi pitkä tökkivä vaihe ja koin niin paljon tulleeni vääriymmärretyksi ja olin lopunperin jo melkein julman suora ihmisille. Ilmeisemmin vihani nousi siitä, että minua ei hyväksytty minuna, vaan minulta odotettiin jotakin vanhaa käyttäytymismalliani.

Kantapään kautta olen kulkenut tämän tien. Nyt haluan olla lempeä kanssaihmisilleni. Totuudenkin voi sanoa niin monella eri tavalla. Minä otin tavoitteekseni sanoa sen minkä sanon lempeämmin, välillä vähän huumorilla höystäen. Välillä olen sitten ihan hiljaa jos huomaan että egoni lähtisi mielellään johonkin kamppailuun tai väittelyyn mukaan.

Se minkä olen pitänyt ohjenuoranani, että totuudessani ei olisi tuomintaa eikä arvostelua. Matkalla ollaan.

[Dorian]

...jo ihanpa oikein puki Seppo sanoiksi, "nastaton auto jääradalla".
Sama vika. Merkurius Kaloissa...
Toivottavasti Kalat eivät ole katiskassa...