Artemis
|
|
« : 06.07.2006 07:37:21 » |
|
Tein karttatulkinnan www.astro-software.com ja siellä tuli tälläinen teksti: 40 Oppositio Aurinko - Pluto oppositio Auringon ja Pluton aspektit tuovat esille tähän elämään liittyvän sielusi kehitysvaiheen, jossa olet siirtymässä tasolta toiselle. Plutonisten voimien hallitessa elämänvoimaasi on olemuksessasi jotakin salaperäistä, ikään kuin jokainen tietäisi että jotakin on piilossa. Tämän saman tunteen koet myös itse, siitä johtuen mielenkiintosi voi ohjautua okkulttisiin kohteisiin, mystiikkaan ja yleensäkin kaikkeen siihen, mikä on kätkettyä ja salaista - kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Tässä aspektissa mielenkiinnon kohteeksi voi tulla Pluton tuhoavien energioiden vaikutus, hävitys ja kaaos, kaiken kauniin tuhoaminen ja inhimillisen hädän tuottaminen. Arvomaailman kriisit eivät ole vieraita tälle Pluton asemalle. Tämä aspekti kuvastaa Pluton negatiivisen puolen vaikutusta elämääsi. Kohtaat taistelua ja vastoinkäymisiä röyhkeyden ja julkeuden viitan varjostamana. Miten te muut aurinko-pluto oppositio ihmiset koette tuon opposition? Kiehtooko kaaos, hävitys ja kuolema? Itselleni tuli mieleen se miten jo ala-aste ikäisenä kirjoitin tarinoita. Hyvin synkkiä tarinoita kuolemasta. Ehkä se on tavallaan aina kiehtonut jotenkin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #1 : 06.07.2006 10:44:55 » |
|
Kävinpä itsekin tuolla sivulla ja vaikka syntymäkartallani ei ole Aurinko-Pluto-oppositiota vaan neliö, niin samaa tulkintaa tarjottiin.
Siksi uskaltaudunkin kommentoimaan hieman. Kuviossa on minulla mukana myös Uranus, joka on yhtymässä Plutoon Neitsyen merkissä huoneessa 4.
Hävitys ja kaaos eivät todellakaan ole mielenkiinnon kohteita, eivät myöskään valtataistelut, röyhkeys ym. vaan näiden asioiden kanssa joutuu tekemisiin lähes kohtalonomaisesti. Koska Aurinko on kompleksin osana, kaaos on nimenomaan omaan persoonaan liittyvää vuorottaista luopumista, kuolemaa ja uudelleensyntymää. Plutonikot ovat kuin Feeniks-lintuja. Kriisit tuovat sen plutonisen voiman pintaan. Kohtalo tavallaan pakottaa voimankäyttöön, vaikka esim. minä nousu-Rapuna olin lapsena lähes sietämättömän ujo ja herkkä, vaikkakin valoisa ja iloinen. En minä silloin plutonisista ydinvoimistani ollut lainkaan perillä. Niistä sain esimakua vasta rakastuttuani ensimmäisen kerran n. 21-vuotiaana, seuraavan kerran ja todella raskaan, mutta energiaa vapauttavan kaavan kautta vuosituhannen vaihteessa. Tämän jälkeen voima on ollut kiinteä osa minua ja sen rakentavaa käyttöä olen joutunut harjoittelemaan jatkuvasti jo ainakin 6 vuoden ajan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #2 : 06.07.2006 11:06:31 » |
|
Kiitos vastauksesta! Oli kiva kuulla kokemustasi. Voisiko tuohon liittyä myös se että ympärilläni on ollut paljon voimakkaita dominoivia ihmisiä? Heistä irtautumista on ollut. Minulla pluto on oppositiossa koko stelliumiini. Ei minullakaan ole kiinnostusta hävitykseen, tuli mieleen vain tuo kun nuorena kirjoittelin todella synkkiä tarinoita, jotain kiinnostusta johonkin kai ollut kuitenkin..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #3 : 06.07.2006 11:18:46 » |
|
Sisareni on muuten myös moninkertainen Oinas, jolla ko. stellium on oppositiossa mm. Plutoon. Kuumerkki hänellä on kuitenkin Vaaka.
Minun tietooni ei ole tullut varsinaisia plutonisia kriisejä hänen kohdallaan, mutta tuo sama synkkä pohjavire hänessäkin näyttää olevan. Synkkää musiikkia, pukeutuu vain ja ainoastaan mustiin vaatteisiin, paljon Stephen Kingiä kirjahyllyssä ja Buffy, vampyyrintappajaan hän oli aikoinaan ihan koukussa. No OK, itseänikin kiehtoo kryptat, hautakammiot, katakombit sun muut, sekä yliluonnollisilla teemoilla varustetut kauhusarjat/leffat.
Sisko on vielä nousumerkiltäänkin Skorpioni. Hän pitää asiansa pitkälle omana tietonaan, eikä niitä muille juuri kailottele. Lapsena hänellä oli todella räjähtävä temperamentti, joka sopii hyvin Oinaan teemaan, mutta on kaiketi myöhemmin hillinnyt käytöstään juuri plutomaisen kontrollin avulla ja on tuonut enemmän esiin Vaaka-Kuutaan. Kiikkulautakarttansa antaa kuitenkin ymmärtää, ettei hän oikein tiedä, ollako lintu vai kala, ja jossain määrin hän on uskoton itselleen, kun ei voi tuoda Oinas-puoltaan avoimemmin esille.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #4 : 06.07.2006 12:02:35 » |
|
Jännää, eli plutoon voisi liittää itsekontrollinkin? Itse en esim. osaa räjähdellä oinasmaiseen tapaan, nielen kiukkuni niin että otsasuoni meinaa räjähtää, ehkä hiukan kiroilen itsekseni mutta muuten yritän tukahduttaa sen nopeasti. Ja ohi se meneekin nopeaan. Mutta en minä hirvittävän synkkänä itseäni muuten pidä Siskosi nousu skorppari varmaan tuo tuollaisen "synkähkön" pohjavireen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #5 : 06.07.2006 12:33:01 » |
|
Juu, kontrolli kuuluu hyvinkin plutonikkopiirteisiin. Sisareni, joka nyt on 36-vuotias, ei ole omien sanojensa mukaan rakastunut koskaan. Hän sanoo suoraan olevansa pelkuri tässä asiassa ja pelkäävänsä nimenomaan kontrollin menetystä. Samaa olen pelännyt minä. Kyse ei ole siitä, että pitäisi kontrolloida ja hallita ympäristöään, vaan itseään. Plutonikolle rakkaus tai rakastuminen on valtava, ytimiä ravisteleva ja mullistava kokemus ja tällaisen tunteen armoilla oleminen voi olla upeudestaan huolimatta myös pelottavaa. Rakkaus pyyhkii mennessään egon ja olo voi olla siksi suojaton. Aivan kuin oma tahto olisi poistunut ja on vain rakkauden armoilla.
Tulipa tuossa vielä mieleen, että varsinaiset Pluto-koulut ovat teillä Oinas-plutonikoilla edessäpäin. Pluto siirtyy Kauriiseen parin vuoden päästä, jolloin esim. siskoni kiikkulauta-kuvio aktivoituu kokonaisuudessaan. Kauriista tulee neliöt sekä Oinaaseen että Vaakaan. Itse Au-Kaksosena olen saanut tuntea tr-Pluton voiman muutaman viime vuoden aikana. Ensirakkauden aikaan Pluto vaelteli Skorpionissa ollen TARKASTI oppostiossa Kuuhuni. Tunteet olivat sitten sen mukaiset. Radixillahan minulla on myös Kuun ja Pluton väljähkö kolmio, joten silloin kun tunteet jylläävät, ne jylläävät kunnolla.
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.07.2006 12:35:26 kirjoittanut Lilli »
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #6 : 06.07.2006 13:08:15 » |
|
Niinpä tietysti, aina kovat ajat on edessä päin Tuskin maltan odottaa... Mitäköhän mahtaa olla tulossa? Tuo mitä kirjoitit rakkaudesta ja itsekontrollista kuulostaa niin tutulta. Olen aina ihmetellyt arkuuttani rakkausasioissa ja tietynlaista pidättäytymistä ja nyt selvisi että plutohan sen aiheuttaa. Kiitos En siis ole ainoa outolintu. Toinen juttu mikä tuli mieleen on se että aina kun nuorempana olimme ystävien kanssa juhlimassa, kaikki ikäiseni olivat kaatokännissä ja holtittomassa kunnossa, minä taas aina olen halunnut säilyttää kontrollin enkä siksi päästä itseäni kovin humalaan. Kun nuorena muut seurustelivat ja tapailivat poikia niin minä taas ahdistuin koko ajatuksesta kovasti. Ensimmäinen suhteeni oli vasta 17-vuotiaana ja sekin olisi kyllä jäänyt väliin ellei mies olisi ollut sinnikästä sorttia Tuntuu kuin moneen asiaan löytyisi yhtä'äkkiä selitys
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kooky
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 06.07.2006 13:09:44 » |
|
Plutonikolle rakkaus tai rakastuminen on valtava, ytimiä ravisteleva ja mullistava kokemus ja tällaisen tunteen armoilla oleminen voi olla upeudestaan huolimatta myös pelottavaa. Rakkaus pyyhkii mennessään egon ja olo voi olla siksi suojaton. Aivan kuin oma tahto olisi poistunut ja on vain rakkauden armoilla. venus-plutonikkona sanoisin ihan samaa. ja pluto todellakin antaa sitä itsekontrollia. Nämä plutonikot joilla neliötä syntymäkartalla...ulkopuolisen silmin ei mikään näytä liikahtavan...mutta nyt tajuan todellakin sen, että siellä sisällä on PALJON liikettä. Minusta tuli itsestäni näiden pluton transiittineliöiden aikana...mm.aurinkoon, kuuhun, marsiin, jupiteriin, saturnukseen ,merkuriukseen...huoh... : ... tässä kymmenen vuoden aikana...juuri sellainen joka kävi myllerrystä nimenomaan sisällä, ja kontrolli ulospäin annostelussa oli hyvin suuri, ja sehän poltti mittavasti energiaa myös. Kuin jotain "henkistä" bodausta...hallitse lihakset... *täällä järjestelen päätäni, tuntuu että olisi nyt niin monta aihetta mitkä odottavat tarttumistaan...* (koittaa rauhoittua ja ottaa asian kerrallaan )
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.07.2006 13:25:44 kirjoittanut sign? »
|
tallennettu
|
|
|
|
kooky
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 06.07.2006 13:18:51 » |
|
kaikki ikäiseni olivat kaatokännissä ja holtittomassa kunnossa, minä taas aina olen halunnut säilyttää kontrollin enkä siksi päästä itseäni kovin humalaan. Kun nuorena muut seurustelivat ja tapailivat poikia niin minä taas ahdistuin koko ajatuksesta kovasti. tuttua...vaikka "pelkkä" venus oppositio pluto verteks akselilla...sekä merkurius kvinkunssi pluto. en ole ikinä sammunut vaikka olen kokeillut kyllä kännejä ihan raskaillakin viinaksilla...tyyliin puoli litraa viskiä (alkoholistin lapsella on loistava toleranssi ) alkoholistia minusta ei kertakaikkiaan vaan saa...viinapääni on ylikehittynyt. ja vaikka olisin kuinka kovassa kännissä, vaikka festareilla missä on kokeiltu, niin pystyn huolehtimaan toisista, raahaamaan itseäni painavampia ihmisiä ja poistamaan piilolinssit hygieenisesti kaiken jälkeen...sekä hoitamaan puhelinviestinnän. myöskin kaikenlaiset lääkkeet, rauhoittavat, unilääkkeet (olen hyvin anti-lääke, eli viimeiseen asti pyrin olemaan käyttämättä...) Mut kuitenkin joskus lääkäriltä hain unettomuuteen...ja jossain vaiheessa elämää ja plutokoulua myös saanut ns.rauhoittavia... oppinut näistä sen että pääni ei taltu minkäänlaisten aineiden edessä, unilääke ei tehoa...liian kova kallo. onneksi olen löytänyt ylivirittyneisyyden ja unettomuuden hoitoon reikin. itsehoito rentouttaa kummasti...ja siinä on itse kaiken hallinnassa vähän ohi aiheesta...
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.07.2006 13:21:03 kirjoittanut sign? »
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #9 : 06.07.2006 14:06:36 » |
|
Sama täällä, pidin aina huolen ystävistäni jotka sammuivat : Yhden kerran erehdyin juomaan itseni kammottavaan kuntoon niin ettei jalat toiminut. Mieheni kantoi minut kotiin. Se häpeä oli kamala, en voinut uskoa että olin toiminut niin typerästi vaikka eihän se nyt maailman suurin erehdys ole En voinut käsittää miten olin sallinut niin tapahtua, enhän minä koskaan juo niin paljoa, enkä ole sen jälkeen juonutkaan niin paljon... Lääkkeisiin taas reagoin voimakkaasti. Reiki kiinnostaa minua kovasti, miten se "toimii"?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #10 : 06.07.2006 14:47:47 » |
|
Alkoholin suhteen minulla on myös samanlainen kontrolli kuin teillä. Ensinnäkään en kestäisi itseäni, jos olisin täysin tolkuton, mutta toisaalta inhoan niin paljon krapulaa, että pidän juomisen senkin takia kohtuun rajoissa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
pluto
Kanta-astroilija
Viestejä: 558
...miau...
|
|
« Vastaus #11 : 06.07.2006 15:17:07 » |
|
Plutonikolle rakkaus tai rakastuminen on valtava, ytimiä ravisteleva ja mullistava kokemus ja tällaisen tunteen armoilla oleminen voi olla upeudestaan huolimatta myös pelottavaa. Rakkaus pyyhkii mennessään egon ja olo voi olla siksi suojaton. Aivan kuin oma tahto olisi poistunut ja on vain rakkauden armoilla. ja pluto todellakin antaa sitä itsekontrollia. Nämä plutonikot joilla neliötä syntymäkartalla...ulkopuolisen silmin ei mikään näytä liikahtavan...mutta nyt tajuan todellakin sen, että siellä sisällä on PALJON liikettä. Kiitos, että otitte tämän puheeksi. Itse olen pistänyt nuo kontrolloidut tunteeni Kuu-kauriin piikkiin, mutta ilmeisesti sillä Plutolla on tässäkin näppinsä pelissä...kuinkas muutenkaan...neliöihän se kuitenkin kuutani. Kun oma rakas loukkasi minua aika pahastikin jokunen vuosi sitten, tunsin muuttuvani jäävuoreksi, se oli jotain uskomatonta. Kylmällä äänellä sanoin miehelle hirveitä asioita, eikä ilmekään värähtänyt. Sen vajaan viikon, mitä asian selvittäminen kesti, elin puhtaalla raivolla, mutta siitä ei näkynyt ulos mitään merkkiä. Kun sovinto oli tehty, ja mies lähtenyt kotiinsa (kukaan ei siis ollut näkemässä), romahdin aivan voimattomana sängylle raivolatauksen loppuessa. Kenelläkään muulla kun miehelläni ei olisikaan valtaa satuttaa minua niin paljon. Allekirjoitan siis täysin tuon väitteen, että rakkaus voi tehdä olon suojattomaksi. No meillä siis kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Epäilen, että mies harkitsee toisenkin kerran, ennenkun seuraavan kerran yrittää loukata. (Edellisissä suhteissaan hallitsi tunnemanipulaatiolla)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Kaskelotti
Satunnainen astroilija
Viestejä: 5
|
|
« Vastaus #12 : 06.07.2006 17:19:42 » |
|
Minulla ovat aurinko ja kuu kahdeksannessa huoneessa oppositiossa plutoon. Yksityiskohtiin menemättä voin sanoa, että kyyti on ajoittain ollut aika kuoppaista.
Sota kiinnosti varsinkin lapsena ja nuorena aika lailla, vaikken sitä ainakaan tietoisella tasolla missään vaiheessa ihannoinutkaan. Nykyään olen tietoisesti pyrkinyt karsimaan tuhon ja hävityksen (leffat etc.) pois. Turha ruokkia itsessään puolia, joita ei halua soveltaa käytäntöön.
Kaaosta en ympärilleni koskaan ole kaivannut, tosin ympäristön dynaamisuuden vaipuessa liian virikkeettömälle tasolle alkaa alahuuli väpättämään.
Itse olen ymmärtänyt, että Pluto olisi eräänlainen äärimmäisyyksien planeetta? Polariteetissahan on kaksi päätä. Ei huonoa ilman...
Onko tuosta plutonisuudesta jotain astrologista kirjallisuutta tai osaako joku suositella jonkun tunnetun plutonikon elämänkertaa?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #13 : 06.07.2006 17:35:03 » |
|
Ulla Palomäki on ainakin kirjoittanut Plutolle omistetun kirjan.
Tunnettu plutonikko on ainakin Madonna, jolla Aurinko, Kuu, Merkurius ja AC ovat asettuneet sopivasti Pluton läheisyyteen.
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.07.2006 17:47:53 kirjoittanut Lilli »
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #14 : 06.07.2006 19:15:23 » |
|
Samalaisia kokemuksia on kuin Plutolla. Minua on petetty suhteessa useampaankin kertaan aiemmin ja sen jälkeen löysin pimeitä puolia itsestäni, ajatuksia ja kostonhimoakin. En pitänyt siitä. Tunsin itseni niin petetyksi kuin ihminen voi tuntea, minun rakkaani oli tehnyt suurimman petoksen mitä voi tehdä. Ajatuksissani tein kostoa, onneksi vain ajatuksissani. Mutta se kasvatti, voisi luulla että olisin vainoharhainen nykyään mutta päinvastoin, enää en pelkää samalla tavalla sitä että joku pettäisi minua. Jos on mennäkseen niin menköön Rakkaus voi satuttaa paljon, siksi olenkin aina ollut arka heittäytymään. Suhteeni ovat aina olleet "järkeviä", en heittäydy vaan tunnustelen pikkuhiljaa. Pluto tuntuu todella voimakkaalta ja kiehtovalta, olen aina ihmetellytkin miten kaikki oinasmaiset piirteet eivät sovi minuun, mutta ehkä se on tuon pluton vaikutusta. Pluto mainitsi myös tuon kivikasvouden, itsekin muutun loukattuna helposti jääpalikaksi joka ei edes katso ihmiseen joka on loukannut. Tänään opin taas monta asiaa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|