"Seli-seli..."
Valaistuminen on sen kokemista, mihin on tietoisuuden verkkonsa upottanut.
On siis olemassa tietämisen "meri", josta haemme osakokemuksia siitä, että voimme tietää jo tietävämme toisinkin.
Verkkonsa upottaminen on vapaaehtoista eli ehdointahdoista luopumista kaikkitiedon tietämisestään.
Että aluksi henki on laskeutunut aineeseen ja verhonnut itsensä sillä eli ainesidonnaisuuden mahdollistamalla tietämättömyyden "taajuussekottimella".
Emme ole tulleet tietämään, ettemme tiedä kaikkea,
vaan arvaamaan ja kuittaamaan saavutetuksi sen,
ettemme olekaan vailla
tietämisen varaa petratakin.
Toisinkin tietämisessä on siunauksensa - puhdasta potentiaalisuutta.
Tietämisen varaa petratakin merkitsee sitä,
että yhdessä kokoamme tietämättömyytemme kudelman
ja luovumme verkoista, joiden silmät ovat
kaikkivalaisevuuden kaikkinäkevät silmät.
Korkein ja kattavin, läpäisevin ja sisällyttävin tietoisuus
on näkevyydeltään riippumaton siitä,
kuinka sen silmiä käytetään siristellen
jos ummistaenkin.
Ollaksemme Jumalan, luotujen Luojan katse omiensa kautta
ja kenen hyvänsä välityksellä.
On vain yksi tajunta - kaikkeuden tajunta.
Niin että vain ja ainoastaan yksi katselee,
vaikka jokainen näkeekin omin silmin
eri planeettojen suomalla valaisevuudella.
"Omin silmin" eli valikoidulla näkötarkkuudella ja kohdistuksella - planeettakohtaisellakin perspektiivillä.
Eri planeettojen suoma valaisevuus on sitä,
että samanaikaisesti eli ikuisolentaisesti
olemme sijoittuneet erilaisiinkin saumakohtiin
yhden kokemuksia itsestään kartuuttaksemme.
Kukin planeetta valaisee sitä, mitä kulloinkin olemme tulleet siitä älyämään.
Maa-planeetta valaisee sitä, kuinka mataluudesta syntyy korkealaatuisuutta.
Erilaiset saumakohdat ovat riippuvuustekijöitä sille,
missä valossa eli missä sädestruktuurissa
olemassaoloamme ja ihmisenä eloamme tarkastelemme.
Saumoista rakentuu puku, asuste - yhdelle Keholle.
Luojan versioidessa Jumalan uudelleen.
Riippuvuustekijät ovat niitä ehtoja,
joita olemme itse itsellemme määränneet
joko yksikössä taikka monikossa,
vaikka Itsessään olemmekin ehtoja vailla.
Voin mieltää itselläni olevan yksi itse taikka monia itsejä.
Niiden ehdoton yhteisyys, yhteen pelaaminen, on sitä ehtaa Itseäni.
Täten mitkään sijoittumisalustamme
eli planeettaindeksimme
olemassaoloamme yksiköidessään
eivät voisi rajoittaa kaikkiolentaamme
- tuota puhdasta tietoista läsnäoloamme
oman pyhittymisemme toistuvaisen mutta
versioituvaisen kehän
alttarilla.
Planeettaindeksi = planeetta "se ja se" kosmisen vaelluksemme kaarella.
Olemassaolon yksiköiminen = kaikki ilmenee yhtenä - moneutensakin välityksellä.
Pyhittyminen = itselleen omaksumista, sisällyttämistä itseensä; Luoja-Pojan/Tyttären kokemisen lahja Jumalalta.
Alttari = samaa kuin Kristus ottaessaan vastaan ihmiskunnan sen kunkin jäsenen kautta - itsenautintaoikeutenamme.
Olemme vihkiytymässä niihin rakenteisiimme,
jotka kätkeytyvät monialaiseen ja -tahoiseen
kehollisuuteemme.
Ihmisen kehollisuus on ihmeitä täynnä - meistä on moneksi ja moneudeksi.
Rakenteet ovat kehosijattuja valmiuksiamme
ilmentää jumaluuksiamme monin eri puolin,
jotka kaikki lopultakin
korkeimmilla luonnontasoilla
yhdistyvät yksi-yhteen
muodostaen
kokonaisuuden,
joka on elämä kauttamme yksilöiden ilmaistuna.
Kehosijatut valmiudet = henki meissä on täydellisyys täydellisessä sijassaan.
Yksilöiden ilmaiseminen = ei ole oikeata ja ainokaista ilman verrannollisuutta.
Elämä vapautettuna esiin
luomaan lisää vapautta.
Vapaus voi lisääntyä vain jos edetään uuteen oktaaviin, toisinkin soimiseen.
Nyanssoimalla olemassaoloa. Vaihtelunilossa piilee luovuuden ehtymättömyys.