Muistan lukeneeni jostain enkelikirjasta Rukouksen, jossa pyydetään enkeleitä vapauttamaan itsensä kaikista menneiden elämien "kahleista", joihin lukeutuivat mm. kaikki vierasesineet, jotka oli tungettu omaan kehoon (vaikkapa jokin mikrosiru tms.), itse lukisin tähän samaan sarjaan tatuoinnit ja esim. silikonimplantit. En usko että mikään ylimääräinen tekee hyvää... Jos ottaisin tatuoinnin, liittäisin sen kuvan symboliikan ikäänkuin itseeni, siitä tulisi osa minua ja se muuttaisi minua luonnottomaan suuntaan... En tiedä olenko vain vähän hölmö, mutta tältä tuntuu.
Nykyään voi olla erilainen nuori niin että jättää sen tatskan ottamatta....
** lisään..
Se mies kenen kanssa tässä hengailin, oli täynnä tatskoja (mm. lohikäärme) ja oli seuraavaksi ottamassa sellaista kuin FTW... Eli "f..k the world"... Perin onnetonta, että joku ikuistaa tollasen asenteen itseensä.
En kuitenkaan viitsinyt mainita herralle...
Tuli taas uusia ajatuksia. Tuosta tatuoimisesta ja lävistämisestä. Minulla on korvikset, mutta korvani ovat systemaattisesti alkaneet kapinoimaan niitä vastaan, tulehtuvat vähän väliä. Mietin mikä ihmeen tarve minulla on ripustaa itseeni jotain rimpuloita ja killuttimia. Se on jotenkin alkukantaista; itsensä ja toisten merkitseminen. Alkuperäiskansat merkitsivät itseään ja toisiaan polttomerkein ja lävistyksin, ne kertoivat ihmisestä hänen sosiaalisen luokkansa, esimerkkinä tästä vaikka intialaisten kasti-merkit.
Yleensäkin tämä itsensä ja ulkonäkönsä muokkaaminen...
Minkä takia pitää tehdä itsestään eri näköinen, olemmehan joka tapauksessa eri näköisiä? Ja vaatteiden alla me kaikki OLEMME ALASTI!
