Luin jostakin että pahuus on synti, syntiä. Synti on raamatun tulkinnan mukaan "harhaan astumista". Se sitten on taas sitä että ei mene oman polkunsa mukaan eli ei ole rehellinen.
Pahuus syntyy ei-totta olemisesta.
:
Silti on erotettava, mikä on pahaa ja mikä syntiä:
Kaikki pahana pidettävä ei ykskantaisesti liene syntiä
kuten kaikki syntinä pidettävä ei yksikantaisesti liene pahaa.
Jännää muuten, että "harhaan astumisen" (synnin) perusteella
todellisen eli jumalallisen väitetään reagoivan syntiin harhaisesti eli pahasti.
Tuottaen pahaa tekeviä koettelemuksia niille,
jotka ensin on saattanut (luonut) itsestään riippuvaisiksi.
Oman polkunsa mukaan ei voi ennakoivasti edetä,
jos aikoo luoda oman polun.
Tämä on juuri sitäkin,
etteivät deterministiset
"näin pitää tapahtua, jotta kirjoitukset kävisivät toteen" -ohjeistukset
sitoneet edes mestareista suurinta eli Jeesusta.
Mitäkö tarkoitan:
Sitä, että hän tunsi kylläkin Sanan
- vanharaamatulliset lakitekstit ja profetiat -
kuin omat varpaanvälinsä,
muttei halunnut niitäkään puhdistaa muuten kuin
valitsemalla "pyhien opetuksia" vasten toisinkin.
Ollakseen pettämättä itseään moisella häneltä kollektiivisesti vaaditulla "uskollisena kirjoituksille pysymisellään".
Joten väistämällä näin "osakseen uskotun" hän tuli kohdanneeksi
itselleen lankeavan "uskomattoman" eli sen todellisenkin kutsumuksensa
eli signeeraaneeksi oman polkunsa käänteet toisinkin
kuin miten hänen sittemmin on opetettu menetelleen.