Drial
Kehottaisin sinua pysymään rauhallisena. Muista, että se toinen (ja tämän ystävät) käyttäytyy lapsellisesti. Tuolta toisesta topicista (Miten aurinkomerkit vihaavat) nousi mieleeni, miten itse selviän vastaavista tilanteista.
Jos itse käyttäytyy kypsästi tuollaisessa tilanteessa, saa tietyn ylilyöntiaseman. Voit tuntea jonkinlaista "ylemmyydentuntoista" ymmärrystä/sääliä näitä lapsellisemmin käyttäytyviä kohtaan.
Tämä siis todellakin vaatii asian sisäistämisen, se ei auta, että pyörittelet teatraalisesti silmiäsi ja vain käyttäydyt ylemmyydentuntoisesti.
Omasta kokemuksestani olen huomannut, että kun itselleen tämän saa selvitettyä, ei välitä enää vähääkään muiden lapsellisuuksista, vaikka mitä tulisi vastaan. Kiusaaja todennäköisesti jollain tasolla tajuaa ajan myötä, että naurat hänelle sisäisesti. Sekin on mahdollista, että kiusaaja turhautuneena tilanteesta lisää vain pökköä pesään ja käyttäytyy entistä lapsellisemmin, mutta silloin hän saattaa hyvinkin kaivaa jo kuoppaa itselleen ja muutkin huomaavat mikä tilanne oikeasti on.
*********
Itselläni on töissä vähän vastaava tilanne, mutta siihen olen kyllä ihan itse syypää.
Kirjoitin naispuoliselle "varatoimitusjohtajalle" hyvin suorasanaisen kirjeen, kun kyllästyin tämän järjettömiin tempauksiin ja suoranaiseen ammattitaidon puutteeseen. (Päätti vähentää väkeä sieltä, missä sitä entuudestaan oli vähiten ja minun olisi pitänyt pystyä jollakin mystisellä keinolla tekemään kahden täysipäiväisen työt ilman pienintäkään lisäkorvausta. Hän on päässyt nykyiseen asemaansa reittä pitkin. SITÄ en kuitenkaan maininnut kirjeessäni.
)
Tämä varatoimitusjohtaja, jolla kyllä asemansa puolesta olisi ollut loistava mahdollisuus jättää kirjeeni ihan omaan arvoonsa, on noussut nyt minua vastaan perinteisin naisvaltaisen työpaikan keinoin. Ts. on kertonut muunneltua totuutta kirjeestäni oikealle ja vasemmalle ja jopa pisti varoittamatta samassa firmassa työskentelevän äitini viran tämän alta yleiseen hakuun. (Äidilläni ja tällä "naispaholaisella" on kyllä omatkin skismansa, mutta todennäköisesti tuo minun kirjeeni on vaikuttanut osaltaan)
Nyt siis firmassamme kiertää huhu jonka mukaan olen oikein nimeltä maininnut, ketkä kaikki pitäisi oikeastaan pistää pellolle. Firmassa on käynnissä oikea "Selviytyjät-meiniki", liittoutumia muodostetaan, juonitellaan ja puukotetaan selkään...
Työsuhteeni päättyy kohtapuolin, että senkään takia minua ei pahemmin pistele koko kohu. Tämä kaikki on myös vahvistanut tuntojani siitä, että nyt olisi oikea aika aloittaa luovempi vaihe elämässäni. Äitinikään ei aio edes hakea tuota omaa virkaansa. (paljon työtä ja vastuuta, vähän palkkaa ja kiitoksia)
Olen aloittanut kolmannen maailmansodan, ja jostain syystä olen edelleen sitä mieltä, että näin pitikin käydä...
