seuraava »

[Sulosielu]

Nyt kyllä tarvitsisin henkistä apua/tukea ja neuvoja roppakaupalla.
Olen kadottanut punaisen lankani.  Aikaisemmin olen voinut luottaa intuitiooni kuin kallioon..
Viime aikoina se on vienyt minua harhaan. Tai siltä ainakin tuntuu. Ahdistavaa.

Olen elämäni risteyksessä. Kaikki on ihan "nollassa". Avoliittoni on ohi (omasta aloitteesta), työsuhteet ovat lyhyitä (en löydä omaa paikkaani työelämässä), tuntuu etten löydä mistään paikkaani. Tuuliajolla. Asiat ei oikein natsaa, enkä saa sisäistä varmuutta asioihin. Avoliiton kariuttaminenkin arveluttaa taas, vaikka periaatteessa tiedän sen olevan oikein...

Eräs ihminen menneisyydestä palasi elämääni hiljattain ja antoi minulle saman paskamaisen kokemuksen
kuin jo useampi vuosi sitten, jolloin sain todella takkiini. Opetuksen sain. Unohdin ihmisen useaksi vuodeksi, mutta hän tuli omasta aloitteestaan takaisin. Nyt ajattelin, että nyt on sitten meidän tilaisuus korjata menneisyydessä tehdyt asiat, ja että on minun vuoroni saada vähän takaisin..  Ja annoin sen mahdollisuuden avoimin sydämin toiselle, koska minulla oli hyvä intuitio asiasta.

No juu, se intuitio oli täysin väärä!  Takkiin tuli taas. Ja aivan sama juttu.


Intuitioni on hyljännyt minut... Kertokaa minulle mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä? Näkeekö joku minulle mitään? Koska epäilemättä omaan sisäiseen ääneen ei käy uskominen.

Voi. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos se auttaa mitään, niin monella on sama ongelma, pätkätöitä, ajat muuttuu. Ja ihmiset muuttaa paikkaa, virkaa, maata, työnantajaa, ottaa toiminimiä, kaikki on liikkeessä.

Voitko kirjoittaa paperille listaa siitä, mitä töitä voisit ehkä tehdä? Tehdä täydellinen mielikuvitusleikki unelma-ammateista ja lähteä sitten jostain kohdasta liikkeelle.

Elämä on siitä hauskaa että kaikkien työ ja suhdeasioiden keskellä ihminen SAA olla välillä ihan pihalla, sitten syntyy uutta.

Voimia.. meditaatiota..itsellä muuten menneen elämän horoskooppi tuolta Unio Mysticasta paljasti sen mitä täälläkin puuhaan, eli parhaiten voisin toimia neuvomis- ja kirjoitustyössä.

[Keho]

Jospa on vain aika vaihtaa sitä "kanavaa" eli luoda sellaiset olosuhteet sille "intuitiolle", että voi noudattaa sen oman Jumaluutesikin tahtoa eikä enää sen egon!  :

Eli siihen lääkkeeksi voisin omastakin kokemuksestani "neuvoa", että sanot aina vain, ettei enää koskaan sitä, miten ennen vaan tästä eteen päin tahdon olla sen oman Valoni kanava. Ja siitä se sitten lähtee menemään aitoon asentoon se "antenni" siellä rinnassa, koska se egomme ohjaus vaihdetaan siihen Jumaluuteen samoin tein! 

[enska]

Hei Sulosielu ja muut
..itselläni on ollut vähän samanlaisia ongelmia, mutta huomenna oon menossa ammatinvalintapsykolle josko löytyisi jotain mitä minusta isona tulisi..Hirveän moni juttu kyllä kiinnostaa, mutta sitten on se ainainen jahkaaminen siitä että minkä valitsisi ja mikä kiinnostaisi loppupeleissä niin paljon että sitä rupeaisi elannokseen tekemään. Alkaa tosiaan kyllästyttämään ottaa aina kunhanjokuvaan-duuni, josta huomaakin pian ettei sovellu ollenkaan hommaan.

Kaikenlaisia testejä mitä netistä löytyy on tullut tehtyä, jota mikä natsaisi yms löytyipä jostain joku testaa intuitiosi juttukin (harmi en muista sivustoa) ja yllätyksekseni sitä oli vähemmän kuin oletin..Voisi kai sitäkin yrittää jollain kuulostelulla aktivoida ja kasvattaa, koska joskus ennen se on minullakin pelittänyt paremmin.

[sawotar]

Ajattelen samalla tavalla kuin keho..nyt alkaa uusi kausi ja otettava rauhallisesti, käydä mennyt läpi, hyväksyä ja jatkaa eteenpäin, että ei kanna syyllisyyden taakkaa kokoajan mukanaan on keskittyttävä itseensä eikä menneisyyteen

[Valo]

Heips.

Tervetuloa joukkoon. Minun tieni jysäytettiin pystyyn, huomasin oikein miten vauhti pikkuhiljaa hirtetään ja hirtetään. Onneksi. Miten hankalaa se onkaan niin nollatilassa kellumista tarvitaan (ei lopullinen totuus toim. huom.). Sitten kun asiat lähtevät hissuksen korjautumaan omalla asiain parissa työskentelyllä niin huomaa ehkä myös että se parisuhdekin voi olla alunperin väärällä pohjalla, tai kun omat harhamat häviävät, toinen puhkeaa silmissä kukkaan. Tämä omana kokemuksena enkä voikaan sanoa muuta. Vaikka nyt tuntuisi hankalalta, on hieno ja mullistavakin aika varmasti alkamassa, se voi tuoda mukanaan vaikka mitä uutta keikessa elämässäsi. Kuuntele sydäntäsi jossa se intuitiokin asustaa, vain sitä voin Kehottaa kuten Keho minua survoessani suossa. 

 

[astraali]

Minä tulin tälle foorumille ihan samanlaisin miettein -kaikessa kosmisessa yksinäisyydessäni -niin ainakin luulin. minut johdatettiin tänne ymmärtämään tätä uutta olotilaa -kuten myös sinutkin.

Lukaisepas tuo kirjoitukseni : Näkemisen sykli muuttunut... Sain siihen heinoja vastauksia, jotka varmasti auttavat sinuakin!

 

[Rauhan enkeli]

 

Intuitio on hiljaa, aina hiljaa;
ei se huuda, ei se tee itsestään numeroa.

Kun ihmisellä itsellään hiljenee,
voipi tuntua siltä,
että nyt se jukoliste-intuitio vaimenee.

Vaan ei kyllä tottakaan tuo ole,
vaan hetki vielä
ja kuulet sen,
äänen hiljaisen.

Joka ääneti pauhaa
ja meluten kuiskaa.

Niin kuin lintuset vain tietävätkin:
laulustaan tehdä ison numeron
ilman vähäistäkään elettä komennon.

Tänään intuitiosi olkoon kuin miekka,
jonka iskusta pilkkoutuu hiekka.

Ollaksesi liikkeellä kultasäde-tiukujen sateella
sydän varmana olemisestas
intuitiivisuutesi opastamalla
näköalatasanteella.

Joka hengen alkemiaa parhaimmillaan on,
jalontuaksesi ylempään Olentoon.
Joka varmaa tietämystään käyttöösi varaa,
mutta jonka tunnistumista ego-mielesi rajaa.

Sitä siis on intuitio:
"sisäsyötteinen ilmitulio"
elosi jokaiseen hetkeen
valintojesi mukaiseen retkeen.

Tuulenkin hiljetessä ytimessä myrskyn
- miksei myöskin edetessäs ylimyksenä Hetkeen.

Joka on aina "tässä ja nyt"
- kirjatakses oivallukset,
unet ja sattumukset.

 

[Sulosielu]

Voi kiitos teille...
Tavallaan sitä sisällään on ihan tietoinen että itseensä sitä pitäisi hiljentyä.
Se on vaikeaa, kun kaikki ympärillä tekee itsensä kuuntelemisen vaikeaksi.
Ja tuo oman egon kuuntelu ja itsensä julma syyttäminen meinaa väkisin tulla läpi,
vaikka tietoisesti yrittää sitä estää.
Nyt täytyy skarpata. Ja tiedän että aika tekee aina tehtävänsä.
Ehkäpä se kärsivällisyys on ihmiselle se vaikein asia, kun kaikki vastaukset pitää aina saada heti.
Se on hyvä tiedostaa myös. Pitäisi uskaltaa heittäytyä elämälle ja olla kärsivällinen ja ennakkoluuloton.
Vaikea tehtävä, mutta sille tielle täytyy taas antautua. Hetkittäin jopa onnistun!
Kiitos tuesta, uskon että usko tulevaan vahvistuu tässä seurassa.
-Sulosielu-