seuraava »

[Lilli]

Viime aikoina on ollut melko erikoinen fiilis. Vajaan vuoden aikana useat paikkakunnat, joissa olen joskus käynyt, ovat A. joutuneet luonnonmullistusten kouriin B. saaneet kokea terrori-iskun tai yleistä mellakointia. Minähän asun nyt Ranskassa, Pariisissa en kuitenkaan, mutta kävin siellä viimeksi kuukausi sitten. Ja Suomessakin tiedetään, mikä meininki siellä on. Levottomuudet ovat levinneet tähänkin kaupunkiin, jossa nyt itse oleskelen. En kuitenkaan ole katukuvassa nähnyt poltettuja autoja tai muuta erikoisempaa hämminkiä.

Jees, en itse sanoisi olevani erityisen huono-onninen vaikken todellakaan mikään Hannu Hanhi ole. Onnettomuudet tuntuvat seuraavan paikkakuntia, joissa käyn tai onnettomuudet tapahtuvat läheisille. Ensimmäisen tekemäni ulkomaan reissun tein äitini kanssa v. -74 Kyprokselle ja heti kohta kun sieltä päästiin pois, niin A. käyttämämme lentoyhtiö joutui konkurssiin, B. turkkilaiset hyökkäsivät Kyproksen pohjoisosaan, jossa lomamme vietimme.

Henkilötasolla mm. molemmat yrittäjäavomieheni ovat tehneet konkurssin seurusteluaikanamme.

Voiko pahanilmanlintuja olla todella olemassa? Itse en tosiaankaan haluaisi olla sellainen, mutta välillä kyllä tuntuu kuin olisi jokin tuhon enkeli.

Vai keksiikö joku, millainen karma tällaisessa on?

[Alzbeta]

Hei Lilli,
kieltämättä itselläni on joskus samanlainen olo. En nyt ala luettelemaan esimerkkejä kun ne ovat hyvin samantyylisiä kuin jo kertomasi.

Olen itsekin miettinyt mistä moinen johtuisi, aikaisemmin mieleeni tuli myös sana pahanilmanlintu, mutta toisaalta... Olen yrittänyt kääntää sen niin päin, että vaikka en voi sanoa olevani erityisen sosiaalinen tai menevä ihminen, ikävä kyllä, niin silti onnistun yleensä olemaan mukana aina sellaisissa asioissa, joissa tapahtuu jotain, jotka merkitsevät jotain... erityistä.

Sellainen syvissä vesissä uimisen tunnelma... Jos se on sitten pahanilmanlintu niin en tiedä... 

[Mari Harmaa]

Voisiko olla mahdollista että sinulla olisi kyky ennakoida tulevaa? Eli siis osuisit paikalle ennen tuhoa koska jokin osa sinusta kehottaa menemään paikalle jotta voisit nähdä kys. paikan kauneimmillaan?

Ja voihan tietysti olla mahdollista että avomiehiesi konkurssit sattuivat seurusteluaikananne koska sinulla oli jotain annettavaa tilanteeseen. Asiat olisivat voineet konkurssin takia mennä jotenkin pahemalle tolalle ilman läsnäoloasi.

Oliko näissä nyt edes jotain ymmärrettävää? 

En usko että kukaan ihminen on "pahanilmanlintu" tahtomattaan. Tietysti jos erityisesti haluaa levittää pahoja fiiliksiä ympäristöönsä niin se kyllä varmasti pahentaa tilannetta kuin tilannetta.

[Synapsi]

Hei Lilli   

Luettuani tekstisi mieleeni tulvahti istunto Markku Mannisen luona muutama vuosi sitten. Hän mainitsi, että olisin parhaimmillani ääri- ja katastrofitilanteissa. Liittyy T-ristiin, jossa aurinko mars oppositio ja jupiter neliöi näitä. Mars on 12 huoneessa, joka jotenkin oli merkityksellinen tässä. Ja pluto/uranus MC:llä. Hän suositteli minulle diskon perustamista Kabuliin tai lähtemään jobbariksi Venäjälle!!

Kuultuani asiasta moni pala loksahti paikoilleen. Olin ennen kärsinyt ja ihmetellyt miten ihmeessä ajaudun aina kaikenmaailman kalabaliikkeihin. Olematta usein itse osallisena mitenkään. Tästä syntyi aika ajoin syyllisyyttä ja juuri tuota Tuhon enkeli- ajattelua. Jotenkin vain kuului olla läsnä. Ja kunnon kaaoksessa olen mitä parahin diplomaatti ja organisaattori.

Tämä nyt menee vähän sivuun tuosta sinun tilanteesta, mutta mielestäni jotakin kosketuspintaa voisi olla. Ehkäpä tietyn energian omaavat immeiset kulkevat vaistomaisesti tiettyihin paikkoihin ja ovat ihmissuhteissa tiettyihin ihmisiin. Itse koen sen jotenkin tasapainottavana vaikutuksena. Jos karmallisesti ajattelee, niin ehkäpä sitä on tullut joskus pakoiltua vastuuta tai elettyä liian suojattua elämää.

Hyvin sanoi Mari Harmaa tuossa, että mahdollisesti sinulla oli jotain annettavaa noihin tilanteisiin. Vaikken missään nimessä ole fatalisti, niin enemmän ja enemmän koen elämässäni jonkin tehtävän suorittamista. En ole vielä siitä tarkkaan selvillä, mutta enää en pyristele vastaankaan. Kaksoskuuni kyselee kyllä taukoamatta todella kriittisiä kysymyksiä, mutta yritän luovia tässä asiassa vaistojeni kanssa. 

Hyvänilmanlinnun toivotuksia sinulle sinne ranskanmaalle 

[Lilli]

Tervehdys,

järkeviltä kuullostavat vastauksenne.

Huvittavaa, juuri kun arvelin olevani pahanilmanlintu, niin eiköhän meillä työpaikalla ollut tulipalo viime yönä.  Ei kuitenkaan mitään vandalisimia, vaan puhdas onnettomuus. Pulju on vielä pystyssä, mutta sähköjärjestelmä on pahasti sekaisin, eikä tietokoneyhteydet toimi.

Saa nähdä, milloin ne saadaan kuntoon.

[Keho]

Vastausta voidaan etsiä myös sen "hajota ja hallitse" -enrgioidemme teoista, joilla olemme ensin valmistelleet tulevaisuuttaa sille uudelle ja vähän uudemmallekin teoillemme eli Rauhan ja Rakkauden saamiseksi jokaisen elämämme tekoon. Sillä sehän on myös sen Pohjolna Valomme työtä! 

[Lilli]

Moi vielä,

olen tutkinut jonkin verran entisiä elämiäni ja yleisenä teemana niissä näyttää olevan sotaisuus. Millään muotoa ko. elämät eivät ole pumpulissa elettyjä, päinvastoin.

Jotenkin tulee mieleen, että nuo teemat seuraavat minua edelleen, vaikka itselleni ei sinänsä ole tapahtunut mitään pahaa, enkä ole ollut suoranaisesti osallisena asioiden kehitykseen. Konkurssiteemankin liitän entiseen elämään, jossa olin rikas perijätär, joka myöhemmin menetti kaiken.

En tiedä, olenko elänyt Atlantiksella, mutta jos menneiden elämien teemat seuraavat minua, New Orleansin ja Phuketin pyyhkäytyminen mereen voisi olla heijastus Atlantiksella eletystä elämästä. No, tämä on hakuammuntaa ja arvailua. Ei voi tietää, mitä tässä todella on takana.

[saai]

Ehkä sulla on tästä karmasta vielä jotain asennetta jäljellä, mutta kuitenkin niin lievä, ettei johda omiin tekoihin.

[Stareyes]

Lilli Hyvä

Mari Harmaa sanoi asian tosi hienosti. Mulla ei ole oikein lisättävää. Ehkäpä sinussa on jotain, mitä tulet vielä käyttämään, toisten avuksi , luulen ma.
Kaipaatko kotisuomeen?
Asian voisi tietysti selittää niin, että sinun energiakentässäsi liikkuu rähjääväolento , joka sitten käyttää sinun olomuotoasi hyväkseen tarpeen tullen.
Onko olosi epämääräinen? Vaistoatko jotain epätavallista? Näetkö painajaisia? Onko joku läheinen siirtynyt täältä ikuisuuteen?
Nämä nyt putkahtivat mieleen lukiessani viestiäsi.
Lähetän sinulle positiivisia energioita ja rakkautta sinne Ranskaan

[Lilli]

Moi Stareyes,

jos energiakentässäni liikkuu jokin räyhäolento, niin se on ollut seurana sitten koko elämän.

Viimeisen vuoden aikana näitä itseäni seuraavia onnettomuuksia on ollut kuitenkin tihenevään tahtiin. Tuossa jo mainitsemieni esimerkkien lisäksi tuli mieleen kesäkuinen tunneliturma Ranskan ja Italian rajalla ja elokuiset rankkasateet, joiden seurauksena Sveitsi lainehti veden vallassa. Sveitsissä ja ko. tunnelin suulla tuli käytyä toukokuussa. Olin silloin mieheni kanssa autolla liikkeellä ja ajoimme vahingossa Mont Blancin tunnelille, jossa tullimiehet sitten pysäyttivät meidät ja tutkivat automme perinpohjin. Samalla reissulla tuli kierrettyä myös hieman Sveitsin länsiosia.

Elokuussa olin itse Suomessa, jolloin säiden haltijat todella suosivat kotimaassa lomailijaa. Ranskassakin oli silloin vain satanut vettä koko ajan.

[Rakkauden enkeli]

Et ole suinkaan mikään pahanilmanlintu. Muutoksen tuulet vain sattuvat puhaltamaan seurassasi.  Ja niitä muutoksia tarvitaan, vaikka ne usein rankkoja ovatkin... 

[hopeatähti]

Moikka 

Minulle tuli mieleen, että onko sinulla jokin alitajuinen, piilossa oleva kuolemanhalu, tai siis jokin on aiheuttanut jotain traumaa/haavoja pienenä (tai toisessa elämässä), että nyt sielusi vie sinut sellaisille paikoille joka näyttää sinulle mikä voisi olla
eheyttämisen tarpeessa?

Isälläni oli ihan samankaltainen tapaus tuossa tsunamiksen aikana, kerkesi juuri tulla
kotia ennen hyökyaaltoja. Samaan aikaan hänellä oli ns "masennus, alalkulokausi, kasvunkausi" ja kertoi veljelleni että jos hän ei tule takaisin matkalta, niin miten pitää tomia jne.
Yllätyin, koska hän ei ollut koskaan toiminut näin aiemmin, hänelle se oli se herätettävä tekijä.

Onko elämänhalusi kunnossa?  

Toisaalta voihan olla, että sielusi haluaa näyttää sinulle, että et kuuntele tarpeeksi vaistojasi ja se johdattaa sinua "kaaoksen" keskelle?

Onko sinulla käsittelemättömiä "uhrin/martyyryiden" tunteita, että kaikki nämä johtuu sinusta vaikka kokonaisuus on paljon laajempi?

Totta on sekin myöskin, että sielumme toimii monella tasolla ja tekee töitä kun nukumme, voihan olla, että sinulla on ollut näiden alueiden kohdalla jokin tehtävä ja samalla tietoisuutesi yritetään kiinnittää huomiota johonkin elämänalueeseen?

Lisäys: useasti toimimme ryhmänä sielutasolla ja näin isoissa mullistuksissa tarvitaan enemmän kuin yksi tekijä, eli suotta kannat murhetta että olisi sinun syytäsi 

Toivottavasti löydät rauhan  

Voimia ja valoa sinulle 

[Lilli]

Hei hopeatähti,

en missään tapauksessa kuvittele näiden onnettomuuksien johtuvan minusta. Olen liian järkevä sellaiseen. Ihmetyttää asia silti.

Mitä elämänhaluun tulee, niin se ei ole ollut kauhean hyvä pariin, kolmeen vuoteen. Alitajuntani onkin muistuttanut minua tässä syksyn aikana elämänilon tärkeydestä ja sen palauttamisesta taas osaksi perusluonnettani. I'm working on it, mutta tehtävä ei näytä olevan ihan helppo.

[Rakkauden enkeli]

Totta on sekin myöskin, että sielumme toimii monella tasolla ja tekee töitä kun nukumme, voihan olla, että sinulla on ollut näiden alueiden kohdalla jokin tehtävä ja samalla tietoisuutesi yritetään kiinnittää huomiota johonkin elämänalueeseen?

Lisäys: useasti toimimme ryhmänä sielutasolla ja näin isoissa mullistuksissa tarvitaan enemmän kuin yksi tekijä, eli suotta kannat murhetta että olisi sinun syytäsi 

AIVAN, TÄTÄ JUURI MINÄKIN TARKOITIN. 

[Alzbeta]

Hei,
Ihmisellä on tosiaan taipumus vetää puoleensa kaaosta, jos ajatuksetkin ovat kaaos. Kun ajatukset ovat rauhallisemmat ja rakastavammat niin kas kummaa kuinka elämäkin on jotenkin rauhallisempaa.
Mutta se ajatusten muuttaminen siinä onkin vaikeinta.

Masennus on kyllä sellainen vieras, josta tulee helposti isäntä ja vie aivan täysin elämänhalun. Itse olen vihdoin myöntänyt itselleni, että kärsin luonteesta, joka on erittäin helposti melankolinen jopa masennukseen asti ja tajunnut, että sen kanssa ei ole leikkimistä.

Varsinkin pimeä syksy ja talvi, opiskeluarki, stressi jne. on kyllä perus melankolisen luonteen kanssa vaarallinen yhdistelmä, mutta toisaalta en usko että sillä loppujen lopuksi on sään kanssa oikeasti tekemistä. Suomessa on myös ihmisiä jotka eivät ole masentuneita.

Muuten, opin juuri koulussa, että Ranskassa masennus on kuulemma aika yleistäkin
   oletko Lilli havainnut jotain tähän viittaavaa ympärilläsi?

Mä oon ainaki kyllästyny oleen pahanilmanlintu. Jos jatkossa yrittäisin olla... no vaikka kirjekyyhky nyt aluksi