seuraava »

[Lilli]

Moi Alzbeta,

itselläni on masennustaipumusta ja olen nuorena sairastanutkin sitä 5 vuotta. Se ole sen verran kamalaa, että päätin tuon 5 vuoden olevan itselleni tarpeeksi. Nykyinen elämänhalun puute ei ole oikeastaan masennusta, vaan se on enemmän sitä, että tuntee kokeneensa, saaneensa ja tehneensä elämässä jo kaiken haluamansa. On siis vaikea löytää enää asioita, joista todella innostuisi. No, tämä astroilu on kuitenkin yksi sellainen asia, joka jaksaa vedota edelleen. Muuten minulla on mielenkiintoinen elämänvaihe menossa, jossa tulevaisuus on aivan hämärän peitossa ja tämä aiheuttaa oman stressinsä. Ei sentään sisäistä kaaosta, mutta mielenkiintoinen ajatus sinänsä, että sisäinen kaaos tai muutospaine näkyisi myös ulkoisesti niin, että toimisi kaaosmagneettina.

Mitä ranskalaisten masennustaipumukseen tulee, niin ainakin täällä missä minä oleskelen, ihmiset ovat melko melankolisia päällisin puolin. Ei siis mitään "shiny happy people" -jengiä. Mutta sitten kun sitä pintaa vähän raaputtaaa, niin sieltä löytyy oikein sydämellisiä ihmisiä alta.

Onkos sinulla Alzbeta antaa esimerkkejä pahanilmanlinnun virasta?

[Stareyes]

Heippa Lilli

jos energiakentässäni liikkuu jokin räyhäolento, niin se on ollut seurana sitten koko elämän.

Ehkäpä olet herkkä sielu, siten, että jos sinun energiakentässäsi tosiaan liikkuu räyhäolento, niin kun mielesi on järkyttynyt tms. tämä räyhäolento pääsee energiakenttäsi läpi.

Mutta toisaalta, jos sinussa olisi mainitsemasi "pahanilmanlintu", luulisi sen tekevän sinun kautta ilkeyksiä, niin ettet mahtaisi sille mitään, että olisit suoranaisessa pulassa

Eikä se kuitenkaan tunnu uskottavalta, että sinulla olisi ollut koko eliniän keppostelija mukanasi.

Ehkäpä sinun energiakenttääsi tarttuu sitten tämä keppostelija, kun menet jonnekin paikkaan.
Mutta sinä itse et ole mikään "pahanilmanlintu". Et ollenkaan !

Tulee mieleeni omat lapsuudenaikaiset yliluonnolliset kokemukseni. Aistin tuolloin hyvin selvästi kaiken näkymättömän ja "näin" asioita/tilanteita ennalta.

Missäs TR-Neptunus  on tällä hetkellä kartallasi ja mitä aspekteja tekee? Yksi selitys voisi tietysti löytyä tuosta Nepparista

Elokuussa olin itse Suomessa, jolloin säiden haltijat todella suosivat kotimaassa lomailijaa. Ranskassakin oli silloin vain satanut vettä koko ajan

.

Ehkäpä paikkasi on loppuen lopuksi Suomessa, jos tämä kaikki merkitseekin sitä :?
Rakkaudella
Stareyes

[Lilli]

Moi Stareyes,

lähtiessäni Ranskaan vakaana aikomuksena oli koko ajan tulla takaisin Suomeen. Suomessa on kuitenkin sukulaiset ja ystävät ja kaikkein suurimpana plussana on se, että saa puhua suomea!

Transiitti-Neptunus on jo vuosikaudet tehnyt jotain aspektia Kuulle, Saturnukselle, Auringolle ja nyt parhaillaan Marsille. Kuulle oli joitakin vuosia sitten Neptunukselta neliö, Auringolle ja Marsille osuu nyt kolmiot.

[vilmu]

Ensin ajattelin lukiessani tätä ketjua, että tuo kaikki on ollut vain sattumaa. Kyllähän maailmaa sattuu kaikenlaista pahaa, ikävää ja tuhoisaa kaiken aikaa. Ihminen on vain sellainen, että usein kiinnittää enemmän huomiota niihin paikkoihin ja maihin, joissa on juuri hiljattain käynyt. Sitä kokee paikan jotenkin läheiseksi ja poimii uutisista ne asiat tarkemmiin.

Mutta jotensakin sinulle on sattunut niin paljon, että ei se ihan tavanomaiselta sattumaltakaan tunnu. Oletko miettinyt, että ehkä sinulle yritetään viestiä jotain? Kerroit, ettet ole elämääsi ihan tyytyväinenkään, vaikket varsinaisesti ole masentunutkaan. Jospa sinua yritetään herätellä, saada miettimään miten täpärästi olet monesta paikasta selviytynyt. Että ymmärtäisit laittaa elämäsi kuntoon.  Noin niin kuin kuvaannollisesti siis.

No, tämä oli yksi ajatelma kertomastasi.
Energiaa ja jaksamista sinulle Ranskaan. 

[Alzbeta]

Hei Lilli,

Esimerkkejä? No omat esimerkkini ovat jotensakin henkilökohtaisemmalla tasolla.
Parinkin sukulaiseni yritys on mennyt nurin, hyvä ystäväni kuoli syöpään kun olimme vasta 12-vuotiaita, ystävyyssuhteeni ovat olleet aina hankalia kuten ihmissuhteet ylipäätään. Jotenkin vain sellainen tunne, että jos minä tulen paikalle kun ihmiset keskustelevat normaalisti niin yhtäkkiä se keskustelu loppuu kuin seinään kun he huomaavat minut. Tai sitten aihe kääntyy jotenkin aina johonkin ikävämpään? Tai sitten jos löydän uuden ystävän niin hänen elämäntilanteensa muuttuukin yllättäen emmekä voi enää tavata... jne...

Ystävä ja tuttavapiirissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät masennuksesta, syömishäiriöistä jne... Ongelmaisia ja ujoja tapauksia. Ärsyttää kun itsekin olen sellainen, mutta silti kaikki pitävät minua jotenkin rohkeana ja reippaana jne. Olisi kiva jos joku kannustaisi minuakin, vaikka olenkin tällainen pahanilmanlintunen. Joskus tuntuu, että ihmiset ovat seurassani vain koska haluavat jotain, eivät koska haluaisivat olla kanssani jne...   

Ihme tilitys, anteeksi 

[Mari Harmaa]

Ystävä ja tuttavapiirissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät masennuksesta, syömishäiriöistä jne... Ongelmaisia ja ujoja tapauksia. Ärsyttää kun itsekin olen sellainen, mutta silti kaikki pitävät minua jotenkin rohkeana ja reippaana jne. Olisi kiva jos joku kannustaisi minuakin, vaikka olenkin tällainen pahanilmanlintunen. Joskus tuntuu, että ihmiset ovat seurassani vain koska haluavat jotain, eivät koska haluaisivat olla kanssani jne...   

Ihme tilitys, anteeksi 

Kuulostaa tutulta...    Jossain vaiheessa huomasin että kaveripiirini alkoi koostua paljolti henkilöistä jotka "tarvitsivat" minulta jotain. Suurin osa ihan henkistä tukea mutta jotkut myös ihan käytännön apua. Uskon että olin itse osasyyllinen koska aluksi tuntui hienolta kun joku tarvitsi minuakin ja ehkä jotenkin alitajuisesti "haalin" tarvitsevia ihmisiä vaikutuspiiriini.

Homma toimi hyvin niin kauan kun huomasin että ihmiset alkoivat "syyttää" minua siitä kun en osannut ratkoa heidän pulmiaan. Myöskään vastavuoroisuus ei toiminut näissä kaverisuhteissa. Minä en voinut koskaan olla heikko tai tuen tarpeessa.

Se mitä yritän tällä nyt sanoa on se että jos sinua ahdistaa / painaa ystäviesi tukeminen sinun kannattaa puhua ystäviesi kanssa asiasta. Ei kai kukaan voi vuosia tukea muita ilman että saa tukea itselleen?

Olen yhä sitä mieltä että ystävyyteen kuuluu tukeminen mutta sen tulee olla molemminpuolista eikä se saa ahdistaa tukijaa eikä tuettavaa.

Voimia sinulle, Alzbeta! Toivottavasti tästä tekstistä on edes jotain hyötyä... 

[Alzbeta]

Kiitos Mari Harmaa  oli kyllä apua ja niin tutulta kuulosti että.

Itselläni on myös tapana, myönnän, "haalia" ympärilleni ihmisiä, jotka tarvitsevat apua joiden kautta ja joita auttamalla voin ensinnäkin olla avuksi ja toiseksi unohtaa omat murheeni 

Heräsin tosiaan vasta kun ensimmäistä kertaa kuulin ystävältäni, joka sairastui elämänsä toisen kerran anoreksiaan sanoi minulle baarissa "ohimennen", että miten kaikista ihmisistä SINÄ et huomannu mitään. Siitä tuli sellanen olo että HETKINEN!
Ehkä on ollu vähän omissa ongelmissa liikaa tekemistä... ja kyllä mä tietty huomasin mutta mitä siinä muka teet? Tuntu niin pahalta
Päätin että tää sosiaalitoimisto/kuuntelu ja ymmärtämispalvelu sulkeutuu nyt ja hoidan vaan omat ongelmani.
 

Niin ja tietysti sitte yritän sinnitellä yksin kun ei halua "vaivata" muita 

Mutta eiköhän tämä tästä...