seuraava »

[kooky]

Lähes kaikki mahdollinen kuitenkin peräytyy

mielenkiintoista, mulla on kans tämä...6 planeettaa peräytyy...ja se kyllä aiheuttaa jonkinlaista "peräytymistä" ja halua juosta pakoon myös käytännössä...hmm, toisaalta koen sen myös niin, että jotkut mielellään sysäisivät päälleni paljonkin vastuuta mikä ei minulle kuulu, ja se että "pakenen" pakottaa heidät ottamaan vastuun itsestään...eli siis, ikäänkuin yrittävät pakottaa riippuvuussuhteisiin ja "koukuttaa" kiinni itseensä. Pitää kuitenkin pystyä perustelemaan, että MIKSI pitäisi ottaa vastuu jostakin asiasta, joka kuuluu kyseisen henkilön itse kannettavaksi.Koska en myöskään vaadi, että kukaan muu ottaisi vastuuta minusta.

ainut edelleen minkä keksin on se, että jos on lapsia, niin heistä on oikeasti vastuussa, jos on sitoutunut parisuhteeseen joka toimii perinteisillä säännöillä, niin sitten on vastuussa uskollisuudesta ja rehellisyydestä. (ja tästähän voisi lähteä pitkäkin pohdiskelu ihmisen vastuusta yleisesti...mut voi mennä taas aiheesta ehkä ohi...)

meni taas toistoksi...no eipä kai niin vakavaa...

[nikki]

jos neloshuoneessa ei ole lapsuudessa kehittynyt sisäistä turvallisuutta,ei
"aikuisena" pysty ottamaan ulkoista vastuuta,
kehittää pakokeinon,ja usein se on riippuvuus,
ja se on neptunus lähellä asc:ttia muunmuassa,
tahtoa olisi,herkkyyttäkin,muttei sisäisiä voimavaroja,
lillin tavoin plutonikkona ja samaa mieltä olleno
olen ollut tälläiselle puolisona,
mutta vakka kantensa valitsee..

[Lilli]

Sitten vielä haluaisin sanoa, että jos 20-vuotias on vastuuton, niin en vielä pitäisi häntä Puer-tyyppinä. Jos Saturnuksen paluu tai muut väkevät transiitit ja mullistavat elämänmuutokset ole tuoneet kykyä ottamaan vastuuta, niin sitten taitaa olla jo kyseessä ikuinen lapsi.

Seppo Tanhuahan muuten kertoo itsestään aika avomielisesti tällä sivustolta löytyvissä artikkeleissa. Hänellähän on peräytyvä Venus ja Merkurius yhtymässä keskitaivaalla ja Kuu löytyy Kaksosista myös läheltä keskitaivasta muistaakseni huoneen 9 puolelta. Omien sanojensa mukaan hän on ollut täysin kyvytön sitoutumaan 40-vuotiaaksi asti. Tässä puhutaan ihmissuhteista, mutta sitä en osaa sanoa, onko yleistä vastuuttomuutta ilmennyt muilla elämänalueilla. En kyllä usko.

[pluto]

omalla kohdallani kyllä tunnen, että kun elämän alkupuoli meni liian isoissa saappaissa, niin haluan tietyllä tapaa tulla yhä lapsellisemmaksi kun vanhenen : no se onkin mun oma "ongelma", josta en ole kenellekään tilivelvollinen niin kauan kun mulla ei ole omia lapsia.

Tästä samoin kuin tästä seuraavasta tekstistä

toisaalta koen sen myös niin, että jotkut mielellään sysäisivät päälleni paljonkin vastuuta mikä ei minulle kuulu, ja se että "pakenen" pakottaa heidät ottamaan vastuun itsestään...

tuli mieleeni, että monet ihmiset mielellään lykkäisivät vastuunsa muille, ja jos nämä muut eivät halua kantaa omien taakkojensa lisäksi muidenkin velvollisuuksia, leimataan helposti tämä kieltäytyjä vastuuttomaksi.

Elikä siis minusta ei osoita ollenkaan vastuuttomuutta se, että haluat ottaa rennosti ja olla "lapsellinen" nyt aikuisena.

Itsekin olen parhaani mukaan yrittänyt noudattaa Sisäisen Soturini elämänohjeita ja katsoa, että myös minun parhaani on ihan yhtä kunnioitettava kuin muidenkin paras. Elikä jossain siis löytyy kultainen keskitie itsekkyyden ja itsensä totaalisen unohtamisen välillä.

Otetaanpa esimerkiksi suhteeni mummooni, jonka lääkärireissusta puhuin kuunkierto-topicissa äskettäin. (kauriskuu, yllättäen )

Luontainen velvollisuudentunteeni (ai hitto, unohdin noista aikaisemmista aspekteistani  ja    -aspektini) ei kyseenalaista ollenkaan sitä, että pitääkö minun auttaa yhdeksänkymppistä mummoani tämän tarvitessa apua lääkärikäynnillä. Tietenkin pitää. Mielelläni myös käyn hänelle kaupassa ja auttelen pihatöissä jne. (Mummo asuu yksin omakotitalossa ja on varsinainen supermummo, mutta vanhuus ei tule yksin.)

Siinä vaiheessa kuitenkin nousen takajaloilleni kun jo itsekin eläkkeellä olevat setäni ja tätini sekä isäni (yhä työelämässä) olettavat, että nämä kaikki kuuluukin minun (siis vain minun) tehtäväkseni automaattisesti. Olisiko syynä tuo Lillinkin mainitsema voimakas Saturnus ja Pluto -painotus, että muut luulevat, että tuohan pystyy ja kykenee. Olen kuitenkin töissä käyvä yh-äiti, ja minun voimani ovat rajalliset. ( )
Takana on jo yksi neljännesvuoden sairasloma työuupumuksen vuoksi.

Se on nimittäin totta niin työelämässä kuin muuallakin, että jos joku osoittaa olevansa "liian pystyvä", muut helposti lykkäävät kaiken vastuullisen tämän harteille huojentuneina siitä, että joku osaa hoitaa.

[nikki]

mutta eihän sitoutumattomuus ole sama kuin vastuuttomuus,
kantaa vastuunsa,ottaa oma saturnus haltuunsa?

[Lilli]

Sitoutumattomuus ei ole vastuuttomuutta, paitsi siinä tapauksessa että lupaillaan liikoja ja suorastaan sahataan toista silmään omaneduntavoittelun nimissä.

Kaikkihan ovat vastuussa ensisijaisesti omista tunteistaan, mutta vastuunsa tunteva ihminen tajuaa, mikä on todennäköisesti loukkaavaa käytöstä. Hän siis muistaa ajatella toistakin, eikä vain itseään.

Jatkan vielä tästä siipastani. Hänellä sekä Aurinko että Kuu ovat melko heikosti aspektoituneita. Aurinko tekee väljän opposition Jupiteriin, sekstiilin Marsiin ja kolmion Saturnukseen. Kuu tekee erittäin väljän neliön Aurinkoon ja tämä onkin ainoa Kuun aspekti muihin planeettoihin. Vaikka Oinas ja Kauris ovat varsin dynaamisia merkkejä itsessään, niin ulkoplaneetoista tulee melko vähän tukiapua. Erityisesti tuo Kuu on kovin yksinäinen eikä sen ainokainen aspekti Aurinkoon ole ainakaan kovin tukeva.

Hankala tyyppi on kyseessä kerta kaikkiaan.

[nikki]

puer-tyypin aspekteja?
  3 ja 9 huoneet
  ja  vaikuttamassa neitsyen sadonkorjuumerkuriukseen 10 huoneessa
  pelaamassa 5 huoneessa oinaan marsin voimalla,
aloitetaan vaan ei saateta loppuun
  ,ja maailma se on kuin silkkiä vaan,sylillisen tahtoisin kerrallaan... ,
  sopusointu itsensä kanssa puuttuu,
  ja  1 huoneessa  ,elämä on aikasmoista
tuuliajolla oloa..vain elämää,ei sen enempää,on kaikki tää,koeta ymmärtää..

[Pallaskissa]

Kiehtova aihe. En tunnustaudu puella-tyypiksi, vaikka minulla paljon aineksia siihen olisikin, 6/10 tekijää ilmamerkeissä, Merkurius yhtymässä Lilith-Uranukseen, jotka yhtymässä Venukseen ( ja  eivät suorassa yhtymässä), haastavia Kuun aspekteja ( ja  ). Hallitsevaksi merkiksikin nousee Kaksonen.

Ei puella, ei... Sen sijaan tunnistan itsessäni jonkinlaista kyvyttömyyttä mieltää itseni aikuiseksi ja osaksi tuottavaa yhteiskuntaa, ulkoisestikin vaikutan ikääni nuoremmalta. Vastuuta sen sijaan olen kantanut jo lapsesta saakka, niin  itsestäni kuin muista. Oman lapsen vanhemmuus toi myös tarpeellista nöyryyttä, loppujen lopuksi _minä_ (ego) olen merkityksetön, vain yhteydessä maailmaan ja muihin ihmisiin minulla on tarkoitus.

sopusointu itsensä kanssa puuttuu

Ehkä minun "irrallisuuteni" suurin syy on tässä aspektissa, osa minua jää itselleni vieraaksi ja tunnistamattomaksi. Kauko Röyhkän sanoin: Mieluummin vanha kuin aikuinen.

[Fiona]

Onko Pholus sama kuin Puer? Onko Puer asteroidi? Jos Pholus on sama kuin Puer, se on minulla oinaassa. Mitähän se kertoo, tietääkö joku?

[enska]

Puer ei ole asteroidi vaan ns.myyttinen ihmistyyppi, eräänlainen peter pan ja ikuinen lapsi, joka kaipaa vapauteen (es. vastuuttomuuden kustannuksella). Puer-tyyppi reagoi tavalla tai toisella kuin lapsi, henkiset voimat eivät ole kypsiä eikä hän pysty sitoutumaan mihinkään lujasti, vaan jää kokeilevaksi lapseksi. Näin siis Nikulan kirjassa synastria määritellään Puer-tyyppi. Naisversio on Puella.
Kirjan mukaan myös Puer-tyypin osuus homoseksuaalisuuteen on selvä. Ja tässä threadissa onkin selvitelty mm. sitä mitkä aspektit, merkkisijainnit jne. voisi nähdä Per/Puella-tyypille ominaisina.
Toiv. selvensi 

[Fiona]

Puer ei ole asteroidi vaan ns.myyttinen ihmistyyppi, eräänlainen peter pan ja ikuinen lapsi, joka kaipaa vapauteen (es. vastuuttomuuden kustannuksella). Puer-tyyppi reagoi tavalla tai toisella kuin lapsi, henkiset voimat eivät ole kypsiä eikä hän pysty sitoutumaan mihinkään lujasti, vaan jää kokeilevaksi lapseksi. Näin siis Nikulan kirjassa synastria määritellään Puer-tyyppi. Naisversio on Puella.
Kirjan mukaan myös Puer-tyypin osuus homoseksuaalisuuteen on selvä. Ja tässä threadissa onkin selvitelty mm. sitä mitkä aspektit, merkkisijainnit jne. voisi nähdä Per/Puella-tyypille ominaisina.
Toiv. selvensi 

 

Ahaa! Mielenkiintoista. Kiitoksia Lemniskata!

[Ajatus]

Mielenkiintoinen ketju. Olisikohan muuten tästä Puer ja Puella -aiheesta ollut juttua myös jossain taannoisessa AstroLogos-lehdessä?

Jotkut mainitsivatkin myös Peter Panin ja oma ensikosketukseni tähän "ikuinen lapsi" -aiheeseen oli teini-iän seurustelu Neitsyt-miehen (tai siis pojan...) kanssa, kokemus joka sai minut aikanaan lainaamaan kirjastosta kirjankin nimeltä Peter Pan -syndrooma. Mielenkiintoista sikäli, että sekä tuo mainittu Neitsyt (myös Michael Jacksonin aurinkomerkki) että Kaksoset (Michael Monroen aurinkomerkki) ovat molemmat Merkuriuksen hallitsemia merkkejä. Merkuriuksen merkityksestä asiaa astrologisesti tarkastellessahan olikin jo monissa viesteissä puhetta.

Jäin itsekin miettimään ketjun aloitusta pohtien Asterixin tapaan (Vesimies-kuu minullakin), että mikä oikeastaan on vastuun pakoilemista ja mikä ei - onko esimerkiksi perheen perustaminen ja niin sanotusti "aloilleen asettuminen" oletusarvoisesti aina "normaalia" ja sen välttäminen joka näkökulmasta vastuutonta. Olen itse tunnistavinani tietyn Puella-taipumuksen itsessäni ( ) sekä myös sen, että tietyllä tavalla pidänkin näistä tyypeistä. Pidän sanavalmiista, nuorekkaista, leikkimielisistä ja ilmavista Merkurius-ihmisistä, jotka eivät yritäkään kantaa koko maailmaa harteillaan. Toisaalta en kuitenkaan kunnioita ollenkaan sellaisia, jotka yrittävät pusertua tiettyyn muottiin tai toisten vaatimuksiin, esim. juuri jättäen jälkeensä lapsia joista eivät huolehdi, tai jättäen omia sotkujaan (raha-asiat tms.) toisten murheiksi. Myönteinen Puer/Puella-tyyppi siis viehättää, itsellinen sellainen, joka ei ole toisille vaivaksi. Tosin en tiedä onko tyyppi silloin edes puhtaasti Puer/Puella, jos hän on tarpeeksi vastuullinen ennakoidakseen noita lapsi- tai raha-sotkuja.

Pluton ajatuksia mukaillen tuli mieleen, että useasti tuo vastuuttomaksi syyttäminen saattaa hyvinkin kummuta turhautuneisuudesta omia vastuita kohtaan. Ehkä se on tämä saturninen puoli ihmisessä, joka haluaa kaikkien muidenkin "kärsivän" samoista velvoitteista? : Ihmisen oma valintahan se vastuiden haaliminenkin kuitenkin aina on. Myöskin "keskivahvana" saturnikkona olen joskus oivaltanut sen saman mistä Seppokin taitaa puhua noissa Lillin viittaamissa teksteissä, että sitoutuminenkin voi - paradoksaalista kyllä - tuoda tietynlaisen vapautumisen tunteen ja että toisaalta vapauteenkin voi takertua, niin ettei se enää ole kevyttä ja kivaa, vaan jonkinlainen vankila. Itse koittaisin puhua jonkinlaisen "luontaisen vapauden" puolesta, sellaisen, että Puer/Puella-tyypitkin saisivat olla sellaisia kuin (myönteisessä mielessä) ovat, eikä heitä yritettäisi kammeta mihinkään muottiin johon he eivät luonnostaan sovi. Esimerkiksi vaikkapa perheenisiksi/-äideiksi. Tuli mieleen vanha (naispuolinen) ystäväni, jonka syntymäajan vasta sain tietooni. Hänellä on tuo Venus-Merkurius-yhtymä ja vielä Vesimiehessä, mikä kompensoi tehokkaasti Härkä-kuun vaikutusta. Vaikka hän on järkevä talousasioissaan ja arvostaa juuriaan, hän ei ole perustanut perhettä eikä edes asu pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa yhdessä, vaan arvostaa vapauttaan matkustella - ja sitä hän todella tekeekin (Jupiter ysissä).

Nikki toi tuossa minusta esiin hyvän näkökulman: sitoutumattomuus ei ole sama asia kuin vastuuttomuus. Sitoutumaton ei edes halua vastuita, jotka vastuuton taas haalii ja jättää hoitamatta. Miten näiden ero sitten kartalla voisi näkyä? Sitoutumattomuuden/vapaan liikkuvuuden arvostamista kuvaisivat minustakin nuo Vesimies/Uranus ja Kaksoset/Merkurius, mutta entä lyhytjänteisyys vastuunkannossa? Heikko Saturnus, vahva Neptunus? Aspektien puuttuminen tai hankalat aspektit Saturnukseen (tai esim. Kauriin merkin "vieraus" kartalla) voisivat kuvata juuri sitä, että oma Saturnus on hankala "ottaa haltuun" kuten nikki totesi. Itsellänikin Saturnus neliöi Venusta ja Plutoa, mutta on kuitenkin kolmiossa aurinkoon ja Uranukseen. Sijainti kuutosessa ja deskendentillä tuo varsin raskaan vastuuntunnon tajun, mikä tekee sen että mitä suurempi vastuu asiaan liittyy, sitä enemmän minun täytyy todella sitä haluta, jotta halu saada/tehdä kyseinen asia ylittäisi vastuun kammon. :

[meruska]

Ihanaa lukea sellaisen pohdintoja, joka on perehtynyt hiukan pidempään astrologiaan ja vielä muistaa lukemansa.

Erittäin mielenkiintoista!

Mutta hei, kysymys. Jos ajatellaan että syntymän hetki määrää, millainen olet. Jos kohtalona  on olla Puer/Puella tyyppi, voiko henkilö muuttua? Voiko vastuuttomasta hälläväliä tyypistä tulla vastuuntuntoisempi pysyvästi? Tarkoitan asiaa niin ettei aina tarvitse jännittää, josko asiat taas levähtää kuin jokisen eväät ja olo on kuin olisi nyljetty elävältä ilman että itse sitä huomaisi.

Lähipiirissäni on näet tällainen henkilö. Ja nykyään välttelen häntä  koska neljä vuotta on mielestäni riittävästi tuollaisen vaikutuksen alaisena. 

[Ajatus]

Heh, super-muistin illuusio pysyy yllä kun lunttaa kirjoittaessaan toisten tekstejä muutamasta selainikkunasta yhtä aikaa...

No ei vaiskaan, jääväthän nuo asiat mieleenkin kun tarpeeksi mielenkiintoisia ovat. Tuohon kysymykseesi vastaisin, että astrokarttakin on vain kartta - kuva maastosta, ei itse maasto. Kukin ilmentää tuota karttakuvaansa omalla tavallaan ja jossakin elämäntilanteessa jokin tietty puoli voi korostua, toisena aikana taas toinen. Tottakai suhtautumista vastuisiin voi oppia ja siinä voi kehittyä, mutta uskon myös että toisille se on luontaisesti helpompaa ja toisille vastenmielisempää. Ja näitä eroja tulisi tietyssä määrin myös yrittää sietää ja sallia ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Jos lähipiirissäni olisi henkilö, jonka vastuukäsitykset aiheuttaisivat minulle haittaa tai harmia, tekisin kai saman ratkaisun eli välttelisin häntä mahdollisuuksien mukaan. Itse asiassa elämässäni onkin erään tuttavani kautta henkilö jonka vastuukäsitykset menevät aika lailla ristiin omieni kanssa ja olen pohtinut pitäisikö hänelle asiasta jotenkin vihjaista, koska vastuuton käyttäytyminen koskee myös kolmatta osapuolta (lapsi). Henkilö ei kuitenkaan ole minulle niin läheinen tai tuttu, etten ole uskaltautunut kantaani ilmaisemaan, koska en tunne olevani siihen oikea tai tarpeeksi "vaikutusvaltainen" ihminen. Toivon, että asia tulee hänelle vastaan muuta kautta ja että hän oivaltaa sen itse. Ilman henkilön omaa motivaatiotahan mitään muutosta ei edes voi tapahtua.

Voi toisaalta myös miettiä, onko tarkoituskin että itse on ko. henkilön elämässä se kannustava voima näihin muutoksiin. Onko joku ottanut tällaisessa tilanteessa riskin ja kokeillut sanoa suorat sanat, mitä seurauksia mielestään vastuuttoman ihmisen käyttäytymisellä on ollut? Mikä on ollut reaktio?

[nikki]

hääkakkua leikatessa on tapana polkaista jalkaa,kumpi ekana,se määrää kaapin paikan kotona,eli yhdistän vallankäytön vastuunottamiseen,
se,joka kantaa vastuuta oikeuttaa usein itsensä myös vallankäyttöön,
näin omassa parisuhteessani toimin,
vakka kantensa valitsi,minä olin vastuullinen puer-tyypin puoliso,mutta samalla myös vallanhaluinen,
tein sen virheen,etten antanut toiselle hänelle itselleen kuuluvaa vastuuta ja siinä vaiheessa kun olisin sen halunnut tehdä,oli jo epäluottamus syntynyt ja oli liian myöhäistä,toinen tiesi minun viime kädessä ottavan vastuun kuitenkin,
en tiedä mikä on se ääripiste,missä henkilö havahtuu ottamaan vastuun omasta elämästään,huomaa ja tajuaa syyn ja seurauksen lait,
miten pahoinvoivaksi pitää tulla ennenkuin haluaa tehdä asioille jotakin,
äärimmäistä koulua ex-puolisoni käy tälläkin hetkellä,
tienhaara  on edessä,mutta niin monesti matka on jatkunut entistä polkua,minä en osannut olla juuri tuo kannustava
voima,en ollut siihen oppinut kotona,
toteutin yksipuolisesti velvollisuusaspektia ,
ja samalla valtaa  :aa,
  esti myös luottamasta tunnetasolla,
antautumasta kokonaan,olemaan myös heikko ja tarvitseva,
tuo leijona jää 8 huoneen sisään,eli kun se alkaa ravusta,vedän puoleeni apua tarvitsevia ja oma leijonakuuni saa taistella tullakseen esiin,
sormenpääni ovat kylmät,mutta sydän lämmin,mutta kuka sen huomaa..

tyttärellämme on oinaskuu,josta Tanhua sanoi että tälle yksilölle pitää antaa
itsenäisyyttä jo nuorena,no,hän opetteli sitä jo 8 vanhana lähtiessään yksin kouluun,
hällä  2 huone,
kuu on taasen neliössä näihin kaikkiin,
  ja  mc
nyt kun olen antanut hälle vähitellen vastuuta,hän ottaa sen hyvin vastaan,
hoiti Ruotsin matkansa täysin itse,hoitaa kouluasiansa itse,
on erittäin vastuullinen rahankäyttäjä,
nauttii ilmeisesti itsenäisyydestään,mutta on luottamus myös tukijoukkoon takana,toisaalta nuo kuun neliöt voivat olla pinnan alla hyvinkin epävarmuutta ja yksinäisyyttä tuovia

sitten kyseenalaistaisin liiallisen vastuullisuuden,
vaikka velvollisuusavioliitto,
ihminen kokee niin suurta vastuuta perheestään ja avioliitostaan,että vaikka hän ja ympäristö voivat kuinka pahoin,hän ei tienhaarasta lähde kävelemään eri suuntaan,koska sisäinen saturnus ei anna niin tehdä,
onko se tarkoituksenmukaista pahoinvointia saturnusvuorella?
sivullisena seuraten tekee pahaa,varsinkin kun henkilö on jo tiedostanut asian,
eikä silti tee asialle mitään,
tälläinen saturnusihminen odottaa ilmeisesti itsensä ulkopuolelta tulevaa ratkaisua,ettei hänen tarvitsisi toimia "omaatuntoaan" vastaan