hääkakkua leikatessa on tapana polkaista jalkaa,kumpi ekana,se määrää kaapin paikan kotona,eli yhdistän vallankäytön vastuunottamiseen,
se,joka kantaa vastuuta oikeuttaa usein itsensä myös vallankäyttöön,
näin omassa parisuhteessani toimin,
vakka kantensa valitsi,minä olin vastuullinen puer-tyypin puoliso,mutta samalla myös vallanhaluinen,
tein sen virheen,etten antanut toiselle hänelle itselleen kuuluvaa vastuuta ja siinä vaiheessa kun olisin sen halunnut tehdä,oli jo epäluottamus syntynyt ja oli liian myöhäistä,toinen tiesi minun viime kädessä ottavan vastuun kuitenkin,
en tiedä mikä on se ääripiste,missä henkilö havahtuu ottamaan vastuun omasta elämästään,huomaa ja tajuaa syyn ja seurauksen lait,
miten pahoinvoivaksi pitää tulla ennenkuin haluaa tehdä asioille jotakin,
äärimmäistä koulua ex-puolisoni käy tälläkin hetkellä,
tienhaara
on edessä,mutta niin monesti matka on jatkunut entistä polkua,minä en osannut olla juuri tuo kannustava
voima,en ollut siihen oppinut kotona,
toteutin yksipuolisesti velvollisuusaspektia
,
ja samalla valtaa
:aa,
esti myös luottamasta tunnetasolla,
antautumasta kokonaan,olemaan myös heikko ja tarvitseva,
tuo leijona jää 8 huoneen sisään,eli kun se alkaa ravusta,vedän puoleeni apua tarvitsevia ja oma leijonakuuni saa taistella tullakseen esiin,
sormenpääni ovat kylmät,mutta sydän lämmin,mutta kuka sen huomaa..
tyttärellämme on oinaskuu,josta Tanhua sanoi että tälle yksilölle pitää antaa
itsenäisyyttä jo nuorena,no,hän opetteli sitä jo 8 vanhana lähtiessään yksin kouluun,
hällä
2 huone,
kuu on taasen neliössä näihin kaikkiin,
ja
mc
nyt kun olen antanut hälle vähitellen vastuuta,hän ottaa sen hyvin vastaan,
hoiti Ruotsin matkansa täysin itse,hoitaa kouluasiansa itse,
on erittäin vastuullinen rahankäyttäjä,
nauttii ilmeisesti itsenäisyydestään,mutta on luottamus myös tukijoukkoon takana,toisaalta nuo kuun neliöt voivat olla pinnan alla hyvinkin epävarmuutta ja yksinäisyyttä tuovia
sitten kyseenalaistaisin liiallisen vastuullisuuden,
vaikka velvollisuusavioliitto,
ihminen kokee niin suurta vastuuta perheestään ja avioliitostaan,että vaikka hän ja ympäristö voivat kuinka pahoin,hän ei tienhaarasta lähde kävelemään eri suuntaan,koska sisäinen saturnus ei anna niin tehdä,
onko se tarkoituksenmukaista pahoinvointia saturnusvuorella?
sivullisena seuraten tekee pahaa,varsinkin kun henkilö on jo tiedostanut asian,
eikä silti tee asialle mitään,
tälläinen saturnusihminen odottaa ilmeisesti itsensä ulkopuolelta tulevaa ratkaisua,ettei hänen tarvitsisi toimia "omaatuntoaan" vastaan